EduCity ja Puistomäki EduRoom - työn ja työnteon vertailua Turku AMK työpisteen ja kotikonttorin välillä

#turkuamk

1. Työpaikan toimipistellä ja kotikonttorilla tehtävän työn vertailua

Minulla oli kotona Turun Puistomäessä ikkunaremontti kesäkuun alussa 2025. Siksi minun oli pakko tehdä töitä Turun ammattikorkeakoulun EduCity toimipisteellä 3 päivää. 

Työtehtäväni noina kolmena päivänä olivat täysin keskittymistä vaativia: Opetuksen suunnittelu ja arviointitehtäviä. Tämä antoikin itselleni oivan mahdollisuuden verrata kahta työpistettä ja työpaikkaa työn tuottavuuden, työnteon kustannusten, työrauhan, työn ergonomian ja työyhteisöllisyyden näkökulmista. 

Seuraavassa arvioin opettajan työntekoani näillä molemmilla työpaikoillani. Turun AMK:n työpiste oli EduCity 4. kerros henkilöstön tilojen Focus On -työtila (hiljainen tila). Kotikonttorillani työtilana on henkilökohtainen työhuoneeni. Käytän vertailussani puhuessani Turun ammattikorkeakoulun työpisteestä lyhennettä EduCity. EduRoom käsitettä käytän puhuessani kotikonttoristani, Puistomäki EduRoomista. Vertailussani kriteerinä käytän 8 tunnin tehokasta ja keskittymiskykyä vaativaa työpäivää.

2. Työn tekemisen kustannus-, haaste- ja mahdollisuusvertailu kahden työpisteen välillä

Työmatkat:  EduCity 40 minuuttia, EduRoom 0 minuuttia
Työmatkakulut: EduCity 1 e (Hybridiauto), EduRoom 0 minuuttia
Pysäköintimaksu: EduCity 15 e (8t), EduRoom 0 e
Työpaikan vapaan työpisteen etsiminen: EduCity 5-10 min, EduRoom 0 min
Työpisteen säätö: Työtyoli, pöytä, kahden näytön säätö, kännyköiden sulkeminen, sopivan keskittymismusiikin etsiminen, sähköisten laitteiden latauspisteiden varmistaminen: EduCity 10-20 minuuttia, EduRoom 0 min
Puhelimen käyttö. EduCity, jokaisen puhelun kohdalla siirtyminen pois Focus On tilasta: EduCity 5-10 minuuttia, EduRoom 0 min
Työpisteen ergonomia: EduCityn työtuoli, ei reunatuettu; EduRoom työtuoli, reunatuettu
Keskittymisen keskeytykset ja häiriöt: EduCity, työntekijöiden tulot ja paluut viereisille työpisteille, työntekijöiden kulkeminen tilan läpi, lähitilojen ihmisten keskusteluhetket, lähitilan kailottava videoneuvottelua pitävä kollega. Tätä pakko torjua kuulokkeilla ja/tai musiikilla. EduRoom: Lähitien mopopojat , silloin tällöin:)
Työpaikkaruokailu: EduCity. Laadukas, runsaat salaatit, ei valmistus tai lämmitysvaivaa. Hinta 7.70 e. EduRoom, laadukas, niukat salaatit, lämmitysvaiva (vaimo tekee pääasiassa ruuat, koska syö omaa kotiruokaa työpaikalla tai vapaapäivinä)
Satunnaiset sosiaaliset suhteet: EduCity, satunnaisia kohtaamisia työpaikan tauoilla. EduRoom, vaimon vapaapäivänä tai iltavuoropäivinä lounasseuraa ja kahvituntiseuraa.
Fyysinen tauottaminen ja liikunta: EduCity, ison talon fyysiset etäisyydet tukevat jaloitteluliikuntaa ja työmatkaliikunta/-liikettä. EduRoom, fyysinen miniympäristö ei mahdollista jaloitteluliikuntaa tai työmatkaliikuntaa/-liikettä.
Työntekijän henkilökohtaiset ominaisuudet: Olen impulssiherkkä ja sosiaalisesti utelias. Ulkoiset häiriöt vaikuttavat minuun vähintään keskimääräisesti vähintään yhtä paljon kuin muihin työntekijöihin. EduCityssä häiriömahdollisuuksia runsaasti.

3 Lopuksi yhteenveto vertailustani

Turku AMK EduCity: Työpäivään liittyvät kulut (vrt. etätyöhön) olisivat 24 euroa / työpäivä. Kokonaan toimistossa tehtävän työn tekemiseen liittyvät henkilökohtaiset kustannukset 24 e x 20 työpäivää x 9 kk = 180 työpäivää. 4320 e / vuosi. Etätyöhön verrattu lisäkustannus olisi 3420 e / vuosi
        Kahdeksan tunnin tehokasta työpäivää (työhön käytettävä kokonaisaika työn oheisaikakustannuksineen) rasittava ajankäyttö, vähintään 1 t / työpäivä ja 180 t / vuosi. Tehokasta työaikaa veisi tai lisäpituutta työpäivääni toisi hukka-ajan käyttönä vuositaholla yhteensä 1,5 kuukautta. 180 tuntia hukkatyötä maksaisi 20e tuntipalkalla minulle 3 600 e, 40 t tuntipalkalla 7 200 e / vuosi. Kokovuotisesti uskoisin minulle syntyvän vakituista ruokaseuraa, sosiaalisia satunnaisia kohtaamisia olisi EduRoomia enemmän. Työn oheisliikuntaa olisi huomattavasti enemmän. Lähityö EduCityssä toisi paljon keskittymishäiriötä.

Puistomäki EduRoom: Työpäivään liittyvät kulut olisivat 5 e / työpäivä, mikä tekisi vuositasolla 900 e / vuosi (säästöä lähityöhön verrattuna 3420 e/ vuosi) 1,5 kuukauden hukka-ajan voisi käyttää kokonaisuutena liikuntaan, mitä en juuri nyt tee (tämä on ongelma). Keskittymishäiriöttömän ympäristön hyötyä on vaikea nopeasti laskea. Mutta arvioisin sen olevan vähintään 15-30 minuuttia per päivä.

Mitä asioita tulee huomioida tässä vertailussa: Kokovuotinen Turku AMK toimipisteellä tehtävä työ pudottaisi vakituisella autopaikkakuluja maksimissaan 1260 e. Työmatkapyöräily / bussin käyttö vähentäisi parkkimaksuja, mutta lisäisi työaikaan käytettävän ajan määrää tai olisi pois tehokkaasta 8 tunnin työpäivästä  30 - 60 minuuttia. 

4 Johtopäätös 

Työ Puistomäki EduRoomilla on työn tuottavuuden, työnteon kustannusten, työrauhan ja työn ergonomian kannalta hyvin myönteinen asia. Sosiaalisten suhteiden näkökulmasta lähityö tuo lisäarvoa, joskaan ei opettajan työssä niin paljon kuin perinteisessä konttorityössä. 

Tuo työaikaan säästynyt 1 t / työpäivä aikana tulisi sada hyötykäyttöön. Hyötykohteita olisivat juoksu, kävely, kuntopyöräily tai lihasharjoittelu. Fyysisiin harjoitteluihin voisi kytkeä myös työntekoa tukevaa kuulokkeista kuuntelua tai vaihtoehtosesti rentouttavaa ja työstä irroittavaa musiikkia. 

Oletko muuten miettinyt miten kuluu sinun työpäiväsi?

Paikkariippumaton työ ja GitLAB

1. Opettajan matkalla paikkariippumattomaan työhön

Olen toiminut verkko-tutkinto opiskelijoiden tuutorina Turku AMK sosionomi (AMK) verkkotutkintojen aloittamisesta syksy 2017 alkaen. Tällä hetkellä tuutoroin seitsemättä (7.) tuutorryhmääni. Keskittyminen verkkotutkinto-opiskelijoiden tuutorointiin on ollut antoisa matka. Olen oppinut paljon verkkotutkinto-opiskelu ja opiskelu-/opetuskulttuurin haasteista.

Työelämä on muuttunut erityisesti Korona-ajan seurauksena hyvin paljon. Ulla Vikmanin kirjan kertoo muutoksen portaista, joita useat yritykset, organisaatiot ja yksittäiset työntekijät taapertavat vuonna 2024. Seuraavassa Ulla Vikmanin kirjasta näin menestyt monipaikkaisessa työssä kaksi kuviota, jotka kertovat oleellisin osin muutoksesta.

2. Ollaanko matkalla paikkariippumattomaan työhön?

3. Työnteon muutos ja kypsyminen

Tiivistetysti voidaan todeta, että suurin osa työntekijöistä on kiinnostunut hybridityön mahdollisuuksista. Liikutaanko silloin jossain portaalla 3. etätyö on joustavaa tai 4. työ on monipaikkaista. Oman näkemykseni mukaan, missään tapauksessa esim. oma työyhteisöni ei ole pyrkimässä paikkariippumattomaan työhön. Osa opiskelijoista tarvitsee ja kaipaa lähiopiskeluyhteisöä. Heidän valmius, motivaatio ja halu toimia esim. virtuaalineuvotteluun perustuvassa vuorovaikutuksessa on melko heikko. Kuitenkin entistä suurempi osa, etenkin verkko-opiskelijoista haluaisivat edetä 5. tasolle, Kuitenkin, kuten kuviosta näkyy, paikkariippumattomuus haastaa sekä johtamista että työntekijää. Tarvitaan uudenlaisen kulttuurin luomista ja yhdessä kehittämistyötä. sekä johtajan että työntekijän on opittava jatkuvasti uutta paikkariippumattoman työn haasteista ja mahdollisuuksista.

Oma lehtorin työurani päättyy muutaman vuoden kuluttua. Olen sitä ennen kuitenkin hyvin halukas kokeilemaan, kehittämään ja tutkimaan edelleen opettaja paikkariippumatonta työtä. Yksi edelläkävijä paikkariippumattomuudessa on yritys nimeltä GitLab. Yrityksen avoimuus ja paikkariippumattoman työn kehitysvälineet avoimessa internetissä ovat aika huikeita. Esim. yrityksen webbisivuilla on esitelty kaikki 2 290 työntekijää.

Tutkailenkin jatkossa yrityksen kulttuuri ja toimintamalleja oman työni kehittämistä silmällä pitäen. Teen omaa osaamistani ja oppimisympäristöäni myös entistä avoimemmaksi.

Mihin ne kadonneet neliöt menneet on?

 

Opetuksen valmistelun parissa jälleen.

Aloittelen pikkuhiljaa etätyöpäivääni kahdeksan aikaan. Ajastani menee lähes 100% tulevan opetukseni valmisteluun. Ei niin, että tekisin PowerPointeja. Etsin uutta tietoa ja oppimateriaalia ja suunnittelen opiskelijan opiskelu- ja oppimisprosessia jaksolla. 

Tänään vire ei ollut jostain syystä kaikkein parhaimmillaan. Sosiaali- ja kasvatusalan yrittäjyysvalmennus 5 op opintojakso on uudella lailla toteutettu opiskelijalähtöinen ja joustava kokonaisuus. Koko opintojaksokonseptia on mietittävä näistä lähtökohdista. Tämä vie myös energiaa ja vaatii suunnittelutyötä.

Päivän päätteeksi pikaista sähköpostien lukemista. Huomenna kolmen kollegan kanssa matka Saloon keskustelemaan työelämäasiantuntijoiden kanssa opetussuunnitelman 2022 kahden moduulin työelämäyhteistyön kehittämisestä. Erilainen päivä taas tiedossa. Vähän reissunpäälläkin.

Yhdessä EduCityssä - ilman tietokonetta

Pyöräilin helteisenä tiistai-aamuna  kohti Turku Science Parkia ja EduCityä. EduCity on Turku AMK:n uusin Kampus-rakennus. 

Etsin klo 8.15 kehittämispäivän luokkamme ja asetuin sen vieressä olevaan opiskelijakeittiötilaan lukemaan sähköpostejani ennen kokouksen alkua.

Miten kävikään, kannettava koneeni ei suostunut liittymään langattomaan verkkoon. Asiaa aikani tuskailin, kunnes kollegojani alkoi valua kohti kokoustilakerrosta ja -luokkaa. Vaihdoimme kesäkuulumiset.

Klo 9.00 alkanut kehittämispäivä oli suunniteltu hyvin. Verkkotutkintoryhmien opetuksen uudet pedagogiset ratkaisut on vaikea teema ja siihen liittyviin haasteisiin ei ihan helpolla vastausta löydy. Asiaa kuitenkin vietiin läpi tutkintovastaaviemme suunnitteleman "juoksutuksen" kautta. Paljon pienryhmäkeskustelua, koko porukalla jakamista ja yhteenvetoa.

Ruokatunnnilla menin ICT-hemmojen puheille. Selvisi, etteivät hekään voi langattoman verkon ongelmalleni mitään. Jotain on rikki. Päädyimme "läppärifirman" takuumenettelyyn. Homma katsotaan 31.8.-1.9.2023 EduCityssä "läppärifirman" miehen toimesta. Tämä ajankohta on ainut, jolloin voin jättää tietokoneeni heille, ilman ongelmaa. 

ICT episodi on opettavainen . Ensimmäinen tämänkaltainen teknologia-ongelma minulla. Mutta onneksi en ole riippuvainen langattomasta verkosta. Kotona etätyössä työskentelen Telian kuidun kautta ja tietokoneeni on kytketty siihen verkkokaapelilla.

Ruokatunti EduCityn ruokalassa, ihan ok. Työpaikan lounaiden salaattipöydät hakkaavat etätyön perussalaatit aina kuusinolla. Näin se vaan menee.

Iltapäivä jatkettiin aamupäivän teeman parissa. Meillä oli paikalla myös amk-viestinnän "Podcast-kouluttaja". Teema oli osalla henkilökohtaisena toimintana aivan uutta, osa oli itsekin tehnyt podcasteja. Itse oli iloinen kun kuulin, että hänen kanssaan tekemämme podcast "Voiko sosionomi oppia mitään verkkotutkinnossa?" on ahkerasti kuunneltu. Tallennettu vuonna 2019, edelleen tosia kuunneltua ja TOP 3 kaikkien Talk AMK-Podcastien joukossa. 

Kaiken kaikkiaan voin sanoa, että keskustelut toi paljon uusia juttuja ja ideoita löytyi, kun kohdattiin kollegoiden kanssa ihan "silmätysten", samassa kehollisessa tilassa. Päivä ei mennyt hukkaan, työyhteisötason kohtaaminen livenä oli tässä kohtaa vuotta ja tämän asian parissa ihan hyödyllinen. Itsekin nautin päivästä. 100% läsnä, silloin kun ollaan läsnä.

Huominen päivä oli merkitty allakassani alunperin koko ison AMK-yhteisömme työhyvinvointipäiväksi. Ihan kiva juttu ja idea rekseiltä ja johdolta, mutta perustyö on tehtävä, kahta 8 tuntista päivää en voi käyttää tässä vaiheessa vuotta peräkkäin "tulevaisuustyöhön". Työhyvinvointiani lisää nyt se, että panostan opetukseni valmisteluun. "Säädyllisen" työajan puitteissa.

Puhtaasti tietokoneen äärellä

Tänään on aika tylsä päivä. Puhtaasti tietokoneen äärellä.

Aloitin aamun pikaisella sähköpostien luvulla ja yhden kokouksen sopimisella. Kävin pienen dialogin VR-maailman hyödyntämisestä opetuksesta kollegan kanssa Teams-keskustelussa.

Suunnittelin avaavani sähköpostin seuraavaksi tiistaiaamuna, ennen kehittämispäivää. Singahdan koululle sen verran ajoissa, että ehdin lukaista ja reagoida niihin ennen kehittämispäivän alkua.

Päätin käyttäväni päiväni opintojakson sosiaali- ja kasvatusalan yrittäjyysvalmennus valmisteluun. Materiaalin kokoamista, kirjoitustyötä, oppimisympäristön rakentamista. Googletusta. Finlex-lakitietokannan hyödyntämistä. Koska kurssi on vapaaehtoinen ja itsenäisesti suoritettava, sen ohjaus ja oppimateriaaliin on kiinnitettävä paljon huomiota. Satsaan kurssiin paljon, ennen sen alkua, 28.8.

Päivän työni on täysin voimakasta keskittymistä vaativaa. Teen päivän työni 8-16 välillä. Jos olisin mennyt koululle, etsisin sieltä Fokus On tilan, koska siellä ei saa puhua, on oltava hiljaa, saa työrauhan. Kokemukseni mukaan muissa työtiloissa aika ajoin puhutaan. Sosionomi (AMK) koulutuksen yhteistilassa on paljon häiriötekijöitä, jotka katkaisisivat työntekoa ja sen tuottavuutta tämän päivän tehtävissä. Vaikka varmaan ihan kivoja kohtaamisia voisikin tapahtua, tai sitten ketään ei oikein olisikaan tänään huoneella. Etäpäivä, aivan välttämätöntä.

Kuten edellä mainitsi, huomenna minut löytää EduCity:stä Joukahaisenkadulta. Kyseessä on siis sosiaali- ja kasvatusalan yksikön kehittämispäivältä, teemana verkko-opetuksen ja tutkintojen oppimisympäristön kehittäminen. Kuulostaa oikein hyvältä päivältä.

Olen työelämän etuoikeutettu

Sunnuntaina 13.8.2023 Turun Sanomissa julkaistiin kirjoitus, jossa Työterveyslaitoksen tutkimusprofessori Tuomo Alasoini kirjoitti miten Korona aika ja tieto-ja viestintätekniikka on muuttanut ja polarisoinut Korona aikana ja sen jälkeen työelämää. Jaoin itse asiaa myös henkilökohtaisessa Facebookissani. Totesin Facebookissa itse olevani noita työelämän etuoikeutettuja.

Päätin tänään ruokatunnilla, että kirjoittelen ainakin elokuun 2023 ajan, mitä tarkoittaa kohdallani etätyö. Tee erittäin paljon työstäni etänä. Mutta mitä oikeasti töissäni teen ja onko työtehtävieni suorittaminen järkevää tehdä kotikonttorillani vai menemällä työpaikalle. Aloittelen asiasta tänään. Käytän siihen aikaa päivittäin tai lähes päivittäin 5-10 minuuttia. Ajan, jonka aikana olisin ajanut 1/3 matkastani fyysiselle työpaikalleni Turku Science Parkin ICT-Cityyn.

Lähden tänään liikkeelle maanantaista 14.8.2023. 

My Day - Elokuu 2023.

Muuttuiko Koronan uhan hellittämisen riemussa etätyöstä puhuminen jotenkin hankalammaksi?

Olen ollut etätyön kannattaja ja tehnyt etätyötä jo vuosien ajan. Keväällä 2000 alkanut ja toivottavasti jo pian hiipuva Korona-aika ei omalla kohdallani kovin paljoa työnteon tapojani muuttanut. Toki opettajana lähiopetuksessa toteutettu opetus muuttui pakollisesti kahden vuoden ajaksi verkossa toteutettavaksi. 

Sanonta ”pakko on paras konsultti” näyttää kahden vuoden Koronakokemuksen perusteella pitävän paikkansa. Korona-aikana työnteossa tapahtui valtava kollektiivinen digiosaamisen sekä uusien työn ja työyhteisöjen toimintamallien ensimmäinen loikka, joka jatkuu ja kehittyy edelleen. Etätyötä oli ennen Koronaa joissain työpaikoissa epäilty. Nyt tapahtui myös suuri asenteen muutos. Työnantaja huomasi etätyön pikemminkin lisäävän työntekijöiden vastuunkantoa, työhön sitoutumista ja työn tuottavuutta.

Merkittävä osa työntekijöistä saavutti etätyön kautta paremman työrauhaa. Oli taas mahdollisuus omaan työhuoneeseen. Työtilojen neliöt eivät maksanut työnantajalle enää edes ennen Koronaa alkanutta avokonttoribuumia. Etätyön suosion lisäännyttyä työpaikkaneliöiden vähentäminen on mitä ilmeisemmin alkanut kaikkialla. Mikäli muodissa olevan avokonttoribuumi jatkuu, parempaa konttorityörauhaa on tuskin lähivuosinakaan luvassa työpaikalle matkustavaisille..

Korona-aikana verkostojen ja tapahtumien saavutettavuus parantui. Koulutukset siirtyivät verkkoon. Etäkokoukset mahdollistivat eri pituiset verkkokokoukset lyhyellä varoitusajalla, spontaanisti ja ajallisesti tiiviisti toteutettuna. Ei parkkipaikan ja neuvottelutilan etsintää. 

Entäpä kouluttautuminen. Esim. ennen Korona-aikaa oli tavallista, että 100-200 ihmistä matkusti Etelä-Suomen kaupungeista 4 tuntia edestakaisia koulutusmatkoja Helsinkiin. Työntekijä käytti aikaa ja vaivaa koulutushakemukseen, matkalippujen hankintaan, päivärahat täytyi tietty myös miettiä. Usein tarvittiin hotellikin, jos kauempaa tultiin. Sitten kun Helsinkiin oli päästy, piti löytää tuo kokous- tai koulutuspaikka. Kun sinne päästiin, pakolliset tervetulokahvit tietty juotiin. Tämä kaikki tietysti myös maksoi työnantajalle rahaa ja työntekijälle pidempää työaikaa. Jos junan ahtailta tuoleilta ei aamun varhaistunteina ehtinyt sähköpostejaan lukemaan, kilteimmät työntekijät tekivät nämä työt illalla tai viikonloppuna.

Etätyön tuottavuus toi meille 2 vuotta helpotusta kaikkialla läsnä olevan kiireen hallintaa. Etätyö myös helpotti arkea. Nyt Korona sulun väistyessä, etätyöpuhe näyttää omien havaintojeni perusteella muuttuneen vaikeammaksi, jopa tauonneen. Koska aika moni Korona-ajasta ahdistunut kokee vilpitöntä riemua työpaikalle pääsystään, ihmiset näyttävät tulleen etätyökannatuksessaan varovaiseksi. Heidän näyttää olevan vaikea ottaa julkisesti kantaa verkkoneuvottelujen ja jatkokäytäntöjen tulevaisuuteen. Etätyöntekijää saatetaan pitää jotenkin jopa outona, vähän epäsosiaalisenakin, jos ei työpaikalle paluu olekaan ihan se suurin juttu keväällä 2022. 

Itse näen, että nyt keväällä edetään jonkinlaista murrosvaihetta. Työntekijät, työyhteisöt ja johtajat miettivät millainen on tulevaisuuden työnteon tapa? Mitä on yhteisöllisyys vuoden 2022 työpaikalla? Mitä siltä odotetaan? Miten se rakentuu ja miten sitä ylläpidetään? Työnteko on oltava tuottavaa. Työ on pystyttävä tekemään keskimäärin kahdeksan tunnin päivinä, viitenä päivänä viikossa. Ihminen tarvitsee myös toista ihmistä - elämässä ja työssään. 

Millainen on tulevaisuuden "kerrostaloihin" kokoontuva, kiinteä tai vain satunnaisemmin siellä työaikaa viettävä konttorityötä tekevä tietointensiivisen työnteon yhteisö. Sellaista ei enää Koronan jälkeen ole. Itse uskon, että työyhteisöt koostuvat tulevaisuudessa visusti konttorille haluavista ja siellä viihtyvistä työntekijöistä, joilla ei ole usein kunnon etätyömahdollisuuksiakaan kotona. Toinen ryhmä on äärettömästä etätyön valinnanvapaudesta ja oman työhuoneen rauhasta nauttiva etätyöntekijöiden joukko. Kolmas ryhmä toimii joustavasti, tasapainoille edellisten ryhmien ja omien mieltymystensä ristiaallokossa, tehden töitä aika paljon sekä kotoa että konttorilta käsin. 

Johtamisella on käsillä uudet haasteet. Mitä on 2022+ toimitilajohtaminen? Miten takaan optimaalisen työrauhan ja toimivat työtilat työntekijöilleni? Entä miten johdan innovaatioita ja innostusta hybridityöyhteisöissä? Mitä ovat ne satunnaiset uutta luovat kohtaamiset työpaikalla? Miten tämä tapahtuu verkossa? Voiko esim. tekoäly saattaa meitä yhteyteen ja verkkoneuvotteluun aika spontaanistikin ihmisten kanssa, joilla on jotain annettavaa minulle tai jotain uutta ja kriittistä näkökulmaa omaan "kuplaani". Tuleeko meille uusia johtamisen tutkimusalueita, esim: innostuksen ja innovaatioiden johtaminen hybridityöyhteisössä?

Keskiluokan kissanpäivät alkaa olla lopullisesti ohi

Kuulun itsekin keskiluokkaan. Opettaja, olen maisteri, siisteissä sisätöissä, pääasiassa tietokoneen kimpussa ja vakituinen työpaikka. Omakotitalo, auto ja asiat ainakin toistaiseksi ihan kohdallaan.

Olen saanut "mennä töihin" säännöllisesti noin 40 vuotta. 10 viimeistä vuotta olen ihan oikeasti myös tehnyt niitä. Kiitos prosesseja virtaviivaistaneen ja kovan työnjohtajan otteen minusta ottaneen tietotekniikan ja digitalisaation.

Korona-aikana monelta loppui työt kokonaan: taiteilijat ja baarin pitäjät. Sairaanhoitajien ja bussinkuljettajien piti tehdä työt entiseen malliin. Keskiluokka vetäytyi etäkonttoreihin, mistä työn jatkaminen entiseen malliin jatkui. Vai jatkuiko.

Kaksi vuotta on kuultu valitusta asioista jotka olivat läsnä jo konttorilla. Kiire. Huono ergonomia. Yhteisöllisyyden puute. Iso osa teki palkatonta ylityötä "konttoristinakin". Ei siis mitään uuttaa.

Mutta mikä oli keskiluokalle uutta. Puurtaminen, ilman ylimääräisiä satunnaisia kohtaamisia (ylimääräisiä epämääräisiä taukohetkiä "had to do"-töistä. Työ- ja kokousmatkat Brysseliin, Helsinkiin, Saariselälle tai ihan Kiinaan ja Intiaankin saakka olivat ja suurelta osalta ovat jatkossakin mennettyä elämää. Kuka kaipaa lentokenttä-taksia, hotelleita ja tapaamisiin ehtimisen vaivaa. Vai oliko kaikki tämä "ajan ja rahan kallis" ollut keskiluokan omaa aikaa, joka nyt on ulosmitattu. "Älä mene töihin, vaan tee ne".

Tämä ei ole mikään analyysi keskiluokan kissanpäivien ja työn murroksesta. Mutta keskiluokan, lähivuosina eläkkeelle jäävänä, edustajana suuntaus on kovin selvä. Digitalisaatio on iskenyt keskiluokan työn arkeen kovalla kädellä. Akateeminen vapaus jäi vain muistoksi vanhalle professorille, mutta niin myös opettajan "luokan kanssa hengailu" kuten yksi esimiehistäni lausui 2000-luvun vaihteessa varsinais-suomalaista väliaikaista ammattikorkeakoulua tehdessämme.

Keskiluokan kissanpäivät on meillä hyvinvointivaltion kukoistusaikaan varttuneilla ja pian eläköityvällä korkeakoulutetulla kuusikymppisten sukupolvella ohi. Nyt koulunpenkiltä valmistuvat, kolme-, neljä- ja viisikymppiset ovat uusien haasteiden edessä. Kysymyksiä on monia. Millainen on keskiluokan yhteiskunnallinen arvostus ja palkkaus vuonna 2030? Kuka tekee esim. näitä opettajan töitä silloin? Mikä on yrittäjyyden asema keskiluokan työssä vuonna 2030?

Älä mene töihin. Tee ne.

Ken elää, se näkee.

Korona-ajan seurauksena työkaverien ja kumppaniverkoston saavutettavuus on aivan toista luokkaa kun ennen Koronaa.

Korona-aikana työkaverien ja kumppaniverkosto saavutettavuus on aivan toista luokkaa kuin entisessä. Tietotyössä kaikki ovat koneilla ja kännykkä pöydällä. Koko yhteisö (työhuone, koulu, työelämä ja kv-kumppanit ) on tasa-arvoisesti saavutettavissa digitaalisten välineiden kautta. Asiat lähtevät etenemään usein nopeasti.

Kulkuri-aika ei ole kovin tuottavaa

"Oota hetki, kun mä etsin juuri parkkipaikkaa". "Mä kävelen tässä just toiseen taloon kokoukseen, mä soitan sitten sulle kokouksen jälkeen". "Mun täytyy juosta jo tuonne toiseen taloon, toiselle puolelle kaupunkia, tms." Tietotyö on työvoimavaltaista ja vaikka kuinka hienoja härpäkkeitä ja rakennuksia olisi, työvoiman tehokkaampi ja oikeisiin asioihin keskittyvä toiminta ovat avainasemassa työhyvinvoinnille ja organsiaatioiden olemassaololle. Digitalisoitunut ja paikkariippumaton työ karsii tietotyöstä "työpäivän sisältä" turhia logistiikka kustannuksia (lue siis ihmisten työajan väärinkäyttöä). Työmatkoihin käytetty aika vie yleensä minimissään logistiikkakuluina ainakin tunnin työntekijän energiavarastoista (hyvin usealla kaksi ja enemmänkin). Olisiko niin, että tämä "kulkuri-ajan" säästö omaan käyttöön (pidemmät yöunet, lehden rauhassa lukeminen tai koululaisen aamukohtaaminen) poikisikin hyvinvointia työn lisäksi myös kotiin ja perhe-elämään.

Kuinka paljon törmäilyä ja "pöhinää" on oikeasti konttorilla?

Eräs etätyö-kriittisen keskustelun teema Korona-aikana on ollut työpaikalle pääsemisen arvo ja merkitys sattumanvaraiselle kohtaamiselle. Toki niitä, aika-ajoin, tulee. Mutta eipä ole autotehtaan tuotantohihnalla työskentelevällä autonasentajalle tullut mieleenkään, että hän lähtisi jo etukäteen rikastamaan uutta osaamistaan kiertelemällä turisemassa muiden kanssa liukuhihnalla tai tehdassalissa muuten hengaillen. Itse olen sen verran työelämässä jo aikaani viettänyt, korkeakoulelämääkin katsellut, että väittäisin satunnaisten kohtaamisten rikastuttavat kokemukset olevan enemmän unelmaa ja työajan hukkakäyttöä, kuin merkittävä lisä työssä uudistumiselle. Tapaa mielelläni ihmisiä, juttelen heidän kanssaan. Yleensä se en ole minä, jolle tulee niissä tilanteissa kiire. Aikavaras, mikä aikavaras.

Koen olevani hyvin sosiaalinen ihminen, ainakin aika-ajoin. Mutta kokemukseni tuosta työpaikalla "hedelmällisestä törmäilystä" eivät aina ole siis toteutunut. Olen mennyt työpaikalle ja haluannut sosiaalista kontaktia ja sitä kaivattua keskiluokan arvostamaa "pöhinää". Kun näen kollegan, vastaus saattaa olla "en nyt oikein ehtisi, kun pitää nopeasti lukea sähköpostit ja sen jälkeen pitäisi ehtiä sinne... ja ...tänne.". Tai haahuilen yksin käytävillä, kun joustavan työajan edusta osalliset opettajat ovatkin luokissa, etätöissä tai vaikka harjoittelupaikkakäynneillä. Voisiko olla niin, että tällainen satunnainen törmäily konttorilla onkin enempikin keskiluokan etuoikeus, jota Korona-aika ja etätyökulttuuri on jollain lailla myös murentamassa ja pois viemässä. Pitäiskö tietotyöläisen kysäistä asiaa rakennusmieheltä, siivoojalta tai bussikuskilta. Miltähän sieltä ratin takaa kuulostasi tuo, "satunnainen törmäileminen".

Logistiikka ja toistemme saavutettavuus voi olla haastavaa myös digityössä. Lähinnä tietoverkkonopeudet haastavat osaa etätyöläisiä. Ikävä kyllä joskus niiden taakse voidaan myös piiloutua, kun vähän laiskottaa tai ei oikein muiden puuhien parista (vaikka olisivat ihan työtäkin) haluta tulla kuvalla sosiaaliseen yhteyteen muun työyhteisön kanssa. Tällaiset asiat haastavat, digi- tai hybridiorganisaatioiden johtamista. Lienee asian ympärille tulevaisuudessa jokin kauppakorkeakoulun professuurikin syntyvän, ellei ole jo syntynytkin.

Digiyhteisöllisyyttä oppien ja rohkeasti kokeillen

Olen huomannut, että oman lähityöyhteisö tottumus ja toiminta digitaalisessa uudessa sosiaalisessa yhteydessä kehittyy koko ajan. Vanhat roolitkin alkavat tulla esiin, verkko- ja videotyöskentelyn kehittyessä. Myös verkkoneuvotteluohjelmistojen kehittäjät kehittävät kilpaa omia sovelluksiaan. Esim. pienryhmähuoneet, niihin siirtyminen ja niissä liikkuminen on hieno mahdollisuus. Kaikki tämä oli saavuttamattomissa henkisesti ja siksi näitä ei edes monissa työyhteisöissä lähdetty kokeilemaan ennen Korona-aikaa. Mitä sitä sanotaankaan, "pakko on paras konsultti".

Kuten kuka tahansa läheisistä ja työkavereistani tietää, minun suhtautumiseni digitalisaatioon on myönteinen, utelias, kokeileva ja optimistinen. Haluan, että tietotekniikka on ihmisen asialla, vaikka jotkut sitä eivät aina uskokaan ja laittavat minut asian suhteen usein testiin ja seinää vastaan. Hyvä niin.

Hybridityö haastaa johtamista

Toivon, että Koronan aikana ja Korona-ajan jälkeen työyhteisöillä on viisautta miettiä työnteon reunaehdot ja toimintaympäristöt uudelleen. Pitää miettiä etätyöläisen tukemista omalle työpisteelleen kotikonttoriin. Organisaation fyysisissä puitteissa viihtyville, niitä ihan oikeasti ja välttämättä tarvitseville, tulee taata työtilat, joissa sataprosenttinen keskittyminen on mahdollista. Tällä hetkellä puhutaan paljon tulevaisuuden hybridiopiskelusta ja hybridityöstä. Arkipuheessa tällä tunnutaan tarkoittavan kahta asiaa. Työntekijän tai opiskelijan tekeminen voi olla joustavasti molempia, konttorilla ja kotona tekemistä. Organisaatio voi olla työn tekemisen näkökulmasta hybridi. Osa tekee työtä kotona, osa muualla. Siksi työnantajan tulee tukea 1) tuottavaa etätyötä ja etätyön hyvinvointia 2) tuottavaa konttorityötä ja konttorityöntekijän hyvinvointia sekä 3) kehittää modernien ”pöhinätilojen” rinnalle ”etäpöhinää ”tukevia toimintakäytäntöjä ja teknisiä ratkaisuja työhteisön ja innovaatio-tiimien tarpeisiin.

Itseltäni tuottava työ ei onnistu ilman omaa henkilökohtaista työhuonetta ja olenkin ollut etätyöorientoitunut käytännössä ehkä jo koko tämän vuosituhannen ajan. Silloin kun tarvitaan muita ihmisiä, tehdään yhdessä. Korona-aika on ainakin minulle opettanut, että digitaalinen yhdessä tekeminen on aivan yhtä hyvä ratkaisu kuin konttorilla ryhmätilassa toimiminen. Ilokseni olen huomannut, että etäyhteisöllisyyttä ja etäyhteisöjä tukevat toimintatavat ja teknologiat kehittyvät koko ajan hurjaa vauhtia.

Jään mielenkiinnolla seuraamaan, niin kuin varmaan moni muukin, mitä tuleman pitää. 

Sitten kun.

Musta ja välinpitämätön verkkoneuvottelun videoikkuna?

Katsekontakti on äänen rinnalla ihmisten välisen aidon kohtaamisen tärkein elementti. Jos ihminen istuisi pussi päässä perinteisessä neuvottelussa, pitäisimme häntä outona ja välinpitämättömänä muiden seurasta. Samanlainen kokemus meille saattaa tulla verkkoneuvottelusta ilman kameraa, "mustan takaa".        

Siksi ole koonnut oman päivittäisen opetustyöni ja kollegoiden kanssa käymieni verkkoneuvotteluiden perusteella seuraavaan listan erilaisista selityksiä sille, miksi emme saa verkkoneuvottelussa katsekontaktia kaikkien ihmisten kanssa.

Yllättäviä tilanteita toki tulee, mutta meillä on itsellä pääsääntöisesti "avaimet hyvää verkkoneuvotteluun omissa käsissämme". Käyttäkäämme niitä, muotoilkaamme etätyöstä entistä parempaa.

Mitä tarkoittaa musta videoikkuna?

• heikko, Koronaa edeltävän ajan vanhanaikainen verkkoyhteys
• aikansa elänyt tietokone
• viesti etätyöpisteesi päivitystarpeesta
• huolimaton ja muistamaton neuvottelukumppani
• lapsiperhearjen raskauttama opiskelija ja kollega
• kokematon videolla esiintyjä, (joka myös saattaa olla jatkossakin kokematon)
• ihminen, jolla on tärkeämpääkin tekemistä kuin katsoa sinua
• ihminen, joka ei ole ehtinyt vielä työpaikalta kotiin, tai päinvastoin
• ihminen, joka käyttää mobiililaitetta
• ihminen joka priorisoi esim. sähköpostien lukua verkkoneuvottelusi sijaan
• hermostunut, väsynyt kollega joka haluaa olla rauhassa muiden katseelta
• ihminen joka haluaa muiden uskovan tai kuvittelevan sinun olevan mukana videoneuvottelutapaamisessa
• hybridi osallistuja, video päällä - video pois: välillä lähettää lapsia kouluun, hoitaa lasta tietokoneella, avaa oven putkimiehelle, kertoo puolisolle ostoslistan, syö kokouksessa

Joskus aito kohtaaminen etätyössä ei ole mahdollista. Siksi joskus on ihan hyvä ratkaisu myös siirtyä verkkoneuvottelutyöhön työnantajan osoittamaan työpisteeseen konttorille.

Kaikille etätyöntekeminen ei ole mahdollisuus, vaan jotain muuta.

Ps. Kerro lisää kokemuksistasi vaikka kommenttikentässä tai Twitterin puolla. Lisää tänne kaikki uudet näkökulmat.

• "ei jaksa kammata hiuksia"

Jatkan edelleen myös keväällä 2021 etätyön merkeissä

Opetustyöni arkea 1/2021

 Joulu on takana ja lehtorin työviikko alkoi tämän viikon maanantaina. Vaikka lomat on takana, Korona-aika ei sitä ole. Niinpä jatkan kuten iso osa suomalaisista tietotyössä, kotona ja etänä. Vaikka loman aikana jotenkin vähän tympi ajatus siirtymisestä takaisin etätöihin, ei astuminen työhuoneeseen työpöydän, työläppärin ja työpuhelimen ääreen ollut kuitenkaan se kummempi juttu. Tähän on jo totuttu ja itse asiassa arki lähti paremmin käyntiin kuin se päättyi joulun alla.

          Ensimmäisen työviikon olen totaalisesti valmistellut opetustani sekä opiskellut samalla syksyllä 2020 käyttöönotettua uutta Itslearning-oppimisympäristöämme. Opetuksen kehittämisyksikön ohjeet henkilöstölle ovat ihan toimivat, myös suomenkielinen järjestelmätoimittajan opas näyttää hyvältä. Olen jälleen ja edelleen sitä mieltä, että ohjelmien käyttö opitaan ensin itse tekemällä ja lukemalla. Kun ongelmia tulee, sitten aletaan kysymään ja selvittämään.

          Kevään teemani ja sloganini on "parempi keskittäminen ja keskittyminen”. Tarkoitus olisi keskittää ja keskittyä asioihin, joista minulle maksetaan ja jotka ihan oikeasti on työsuunnitelmassani. Myös opiskelijoiden heidän opetustaan koskeva opiskelijapalaute on otettava vakavasti. Painopiste tulee olla huolellisessa opetuksen ja ohjauksen suunnittelussa sekä paremmassa palautteessa opiskelijan oppimisesta.  

      Opiskelijoiden itseopiskelua tukevaa opiskelun ohjausta ja opiskeluteemoihin alustamista ja johdattelua aion myös kehittää. Sitä selvästi käänteisessä opiskelutavassa kaivataan lisää. Opiskelija haluaa tietää "Mitä minun pitäisi tehdä, mihin suuntaan opiskeluani ja tiedonhankintaani ohjaan. Olenko onnistuneet oppimisessani?".

          Opetuksen huolellisen suunnittelun, opetusalueisiin paremman perehtymisen, paremman palautteen sekä opettaja-alustusten lisäämisen rinnalla myös tuutortoiminnassa pitää taas muistaa opiskelijalähtöisyys. Vielä on välillä noita hankauksia opiskelijoiden kanssa. Täytyy miettiä vielä tarkemmin sanomiset ja palautetyyli silloin kun joskus noita rajojakin joutuu asettamaan stressaantuneiden opiskelijoiden henkilökohtaisten opiskelusuunnitelmien konsultoinnin yhteydessä.

           Tässäpä näitä, ihan tarpeeksi pureskeltavaksi. Palataan näihin ja opetukseni muihin juttuihin ainakin kuukausittain. Moi.

Päivitetty 3.2.2021.

Ps. Tarkoitukseni on jatkaa lehtori-kuulumisistani täällä noin kuukausittain - tunnisteella DigiOpe. Teemoina kevään aikana ovat nuo tammikuussa esiin nostamani pedagogiset teemat (tummennettuna).

Etätyö on tullut jäädäkseen, mutta se vaatii ihan uutta muotoilua

HS 6.7.2020 lehdessä on juttu "Suomalaisten historiallinen etätyöjakso päättyy pian: Kuka siitä hyötyy ja halutaanko avokonttorille palata enää lainkaan?" (linkki HS-tilaajalle). Juttu perustui kuuteensataan työntekijäkokemukseen, jotka vaihtelivat laidasta laitaan.

Etätyökulttuurissa koettiin paljon hyvää, erityisesti se koettiin tuottavaksi mm. työmatkojen poistumisen ja avokonttorihälinän katoamisen myötä. Etätyökokemukset eivät kaikin osin olleet hyviä, myös konttorille ja perinteisiin kollegakohtaamisiin oli kaipuuta.

HS-jutussa esiin tuodut plus- ja miinus-puolet eivät yllätä, mutta minusta alkaisi olla aika jo miettiä, miksi etätyö koetaan vaikeaksi ja millaisia välineitä olisi kehittää etätyötä ja muotoilla sitä edelleen.

Tehdään etätyöstä kasvokkaista

Aika usein olen kuullut, että etätyössä jää puuttumaan kasvokkain kohtaaminen. Itse kohtaan aina etätyössä ihmiset kasvokkain, joko koko neuvottelun ajan tai sitten sovitusti etäneuvottelun aikana. Etämassaluennot on sitten aivan oma juttunsa.

Olen kuitenkin huomannut, että jotkut eivät jostain syystä tule lainkaan verkkoneuvotteluun kasvoilla. Myös verkkoneuvotteluhetken vetäjällä on vastuu kasvojen käytöstä. Kasvottomuutta on perusteltu usein esim. nettikameran puutteena tai verkkoyhteyksien ongelmilla. Oman kokemukseni mukaan nykyiset ohjelmat ja verkot kestivät ainakin hyvin maaliskuun puoliväliin - kesäkuun alkuun sijoittuneet omat verkkokohtaamiseni. Nettikameran puuttuminen ei voi olla oikea syys neljään kuukauteen venyneen Korona-etätyömaailman aikana.

Kasvokkaisista verkkokohtaamisista minulla on kokemusta syksystä 2017 alkaen. Ongelmat ovat kokemukseni mukaan liittyneet usein verkkoneuvottelijan toimintaympäristöön ja verkkoneuvottelukulttuuriin. Myös verkkoneuvottelujen järjestäjien kyvyssä fasilitoida tilanteita on eroja.

Itse näen yksinkertaiseksi ratkaisuksi kamerat päälle ja kasvokkain kulttuurista keskustelu verkkoneuvotteluyhteisöissä ja kokoonpanoissa. Usein kameran käyttöä ei edes ole otettu puheeksi verkkoneuvottelun alussa.

Toimitila ja työrauhakysymys

Omat työvälineet

Toimitila ja työrauhakysymys on vaikeampi. Voiko tulevaisuudessa työnhakutilanteessa omien työvälineiden käytöstä  tulla jopa kynnyskysymys? Esim. usein siivous ja muissa käytännön tehtävissä näytetään edellytettävän omia työvaatteita. Miten on tietotyössä? Mm. verkkoyhteydet oletetaan esim. korkeakoulun opetustyössä olevan kotitaloudessa jo olemassa. Omassa organisaatiossa kotiin ei ole annettu laitteita (läppäriä lukuunottamatta) ennen Korona-aikaa.

Työtila

Erityisesti ne, joilla on oma työhuone, kokivat monin tavoin Korona-ajan etätyön miellyttävämmäksi kuin avokonttorilla istumisen. Jos etätyöstä tulee uusi normaali, se haastaa pienten lasten perheitä (jos esim. toinen vanhemmista äitiys- tai vanhempain vapaalla) sekä työhuoneettomia. Onkin vaikea kuvitella, että jatkossa etätyö voisi olla näiden työntekijöiden kohdalla aina uusi normaali.

Mikäli etätyöstä tulee työpaikan normaali käytäntö, tulee työnantajan linjata ja kertoa jo työnhakuvaiheessa etätyöskentelyedellytyksistä työpaikka-ilmoituksessa. Näyttäisikin, että työpaikoilla mm. johto on alkanut miettiä aivan uudella tavalla etätyöhön liittyviä linjauksia ja toimintakäytäntöjään. Hieno juttu.

Mietin myös, miten sisustussuunnittelijat voisivat tulevaisuudessa ottaa ratkaisuissa ja tuotteissa entistä paremmin huomioon nämä etätyön tilalliset sekä huonekaluihin liittyvät haasteet. Toimistoa työympäristönä mietitään mm. avokonttoreiden yleistyttyä, mutta miten on etätyöympäristön sisustussuunnittelun laita?

Valtion verotuskäytännön tuki etätyöhön

Verottaja ei ole oman käsitykseni (vai luulon) perusteella suhtautunut etätyöhön mitenkään joustavasti. Jos etätyötä: työhuonejärjestelyjä ja omien työvälineiden käyttöä tuettaisiin verovähennyksin, vähentäisi se pitkässä juoksussa toimitilainvestointien tarvetta mm. julkisessa hallinnossa. Myös tällaisia asioita olisi hyvä pohtia aina eduskunnassa saakka.

Olemme kaiken kaikkiaan etätyön hyödyntämisessä alussa. Se leviää aivan varmasti uusille tehtävä-alueilla. Kokemusta karttuu ja ongelmakohtiin puututaan. Uusi kysymyksiä ja haasteita syntyy.

Haastajina näyttää olevan oma etäkonttori vastaan avokonttori. Molemmissa vaihtoehdoissa työn tuottavuus tulee kyetä takaamaan, ilman että se näyttäytyy ainoastaan laskuttamattomana ylityönä. Ehkä työssä tulee korostumaan arjessa hybridimalli, jossa osa työntekijöistä on osa avokonttorilla ja osa etätyössä. Tämä kokemus vielä puuttuu keväältä 2020, mutta asian edessä ollaan viimeistään syksyllä (mikäli vältymme toiselta Korona-aallolta).

Miten toimitaan työyhteisön "hybridityökulttuurissa" ja miten sitä johdetaan tasapuolisesti ja oikeudenmukaisesti. Tässä se tärkeä kysymys.