Hae tästä blogista

YHTEYSTIEDOT:
Lehtorin: p. 044 9074541 tai email. juha.knuuttila (at) turkuamk.fi, Yksityisesti: p. 040 7475414 tai email. juhaknuuttila.fi (at) gmail.com
Näytetään tekstit, joissa on tunniste etätyö. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste etätyö. Näytä kaikki tekstit

2.10.2021

Keskiluokan kissanpäivät alkaa olla lopullisesti ohi

Kuulun itsekin keskiluokkaan. Opettaja, olen maisteri, siisteissä sisätöissä, pääasiassa tietokoneen kimpussa ja vakituinen työpaikka. Omakotitalo, auto ja asiat ainakin toistaiseksi ihan kohdallaan.

Olen saanut "mennä töihin" säännöllisesti noin 40 vuotta. 10 viimeistä vuotta olen ihan oikeasti myös tehnyt niitä. Kiitos prosesseja virtaviivaistaneen ja kovan työnjohtajan otteen minusta ottaneen tietotekniikan ja digitalisaation.

Korona-aikana monelta loppui työt kokonaan: taiteilijat ja baarin pitäjät. Sairaanhoitajien ja bussinkuljettajien piti tehdä työt entiseen malliin. Keskiluokka vetäytyi etäkonttoreihin, mistä työn jatkaminen entiseen malliin jatkui. Vai jatkuiko.

Kaksi vuotta on kuultu valitusta asioista jotka olivat läsnä jo konttorilla. Kiire. Huono ergonomia. Yhteisöllisyyden puute. Iso osa teki palkatonta ylityötä "konttoristinakin". Ei siis mitään uuttaa.

Mutta mikä oli keskiluokalle uutta. Puurtaminen, ilman ylimääräisiä satunnaisia kohtaamisia (ylimääräisiä epämääräisiä taukohetkiä "had to do"-töistä. Työ- ja kokousmatkat Brysseliin, Helsinkiin, Saariselälle tai ihan Kiinaan ja Intiaankin saakka olivat ja suurelta osalta ovat jatkossakin mennettyä elämää. Kuka kaipaa lentokenttä-taksia, hotelleita ja tapaamisiin ehtimisen vaivaa. Vai oliko kaikki tämä "ajan ja rahan kallis" ollut keskiluokan omaa aikaa, joka nyt on ulosmitattu. "Älä mene töihin, vaan tee ne".

Tämä ei ole mikään analyysi keskiluokan kissanpäivien ja työn murroksesta. Mutta keskiluokan, lähivuosina eläkkeelle jäävänä, edustajana suuntaus on kovin selvä. Digitalisaatio on iskenyt keskiluokan työn arkeen kovalla kädellä. Akateeminen vapaus jäi vain muistoksi vanhalle professorille, mutta niin myös opettajan "luokan kanssa hengailu" kuten yksi esimiehistäni lausui 2000-luvun vaihteessa varsinais-suomalaista väliaikaista ammattikorkeakoulua tehdessämme.

Keskiluokan kissanpäivät on meillä hyvinvointivaltion kukoistusaikaan varttuneilla ja pian eläköityvällä korkeakoulutetulla kuusikymppisten sukupolvella ohi. Nyt koulunpenkiltä valmistuvat, kolme-, neljä- ja viisikymppiset ovat uusien haasteiden edessä. Kysymyksiä on monia. Millainen on keskiluokan yhteiskunnallinen arvostus ja palkkaus vuonna 2030? Kuka tekee esim. näitä opettajan töitä silloin? Mikä on yrittäjyyden asema keskiluokan työssä vuonna 2030?

Älä mene töihin. Tee ne.

Ken elää, se näkee.

11.2.2021

Korona-ajan seurauksena työkaverien ja kumppaniverkoston saavutettavuus on aivan toista luokkaa kun ennen Koronaa.

Korona-aikana työkaverien ja kumppaniverkosto saavutettavuus on aivan toista luokkaa kuin entisessä. Tietotyössä kaikki ovat koneilla ja kännykkä pöydällä. Koko yhteisö (työhuone, koulu, työelämä ja kv-kumppanit ) on tasa-arvoisesti saavutettavissa digitaalisten välineiden kautta. Asiat lähtevät etenemään usein nopeasti.

Kulkuri-aika ei ole kovin tuottavaa

"Oota hetki, kun mä etsin juuri parkkipaikkaa". "Mä kävelen tässä just toiseen taloon kokoukseen, mä soitan sitten sulle kokouksen jälkeen". "Mun täytyy juosta jo tuonne toiseen taloon, toiselle puolelle kaupunkia, tms." Tietotyö on työvoimavaltaista ja vaikka kuinka hienoja härpäkkeitä ja rakennuksia olisi, työvoiman tehokkaampi ja oikeisiin asioihin keskittyvä toiminta ovat avainasemassa työhyvinvoinnille ja organsiaatioiden olemassaololle. Digitalisoitunut ja paikkariippumaton työ karsii tietotyöstä "työpäivän sisältä" turhia logistiikka kustannuksia (lue siis ihmisten työajan väärinkäyttöä). Työmatkoihin käytetty aika vie yleensä minimissään logistiikkakuluina ainakin tunnin työntekijän energiavarastoista (hyvin usealla kaksi ja enemmänkin). Olisiko niin, että tämä "kulkuri-ajan" säästö omaan käyttöön (pidemmät yöunet, lehden rauhassa lukeminen tai koululaisen aamukohtaaminen) poikisikin hyvinvointia työn lisäksi myös kotiin ja perhe-elämään.

Kuinka paljon törmäilyä ja "pöhinää" on oikeasti konttorilla?

Eräs etätyö-kriittisen keskustelun teema Korona-aikana on ollut työpaikalle pääsemisen arvo ja merkitys sattumanvaraiselle kohtaamiselle. Toki niitä, aika-ajoin, tulee. Mutta eipä ole autotehtaan tuotantohihnalla työskentelevällä autonasentajalle tullut mieleenkään, että hän lähtisi jo etukäteen rikastamaan uutta osaamistaan kiertelemällä turisemassa muiden kanssa liukuhihnalla tai tehdassalissa muuten hengaillen. Itse olen sen verran työelämässä jo aikaani viettänyt, korkeakoulelämääkin katsellut, että väittäisin satunnaisten kohtaamisten rikastuttavat kokemukset olevan enemmän unelmaa ja työajan hukkakäyttöä, kuin merkittävä lisä työssä uudistumiselle. Tapaa mielelläni ihmisiä, juttelen heidän kanssaan. Yleensä se en ole minä, jolle tulee niissä tilanteissa kiire. Aikavaras, mikä aikavaras.

Koen olevani hyvin sosiaalinen ihminen, ainakin aika-ajoin. Mutta kokemukseni tuosta työpaikalla "hedelmällisestä törmäilystä" eivät aina ole siis toteutunut. Olen mennyt työpaikalle ja haluannut sosiaalista kontaktia ja sitä kaivattua keskiluokan arvostamaa "pöhinää". Kun näen kollegan, vastaus saattaa olla "en nyt oikein ehtisi, kun pitää nopeasti lukea sähköpostit ja sen jälkeen pitäisi ehtiä sinne... ja ...tänne.". Tai haahuilen yksin käytävillä, kun joustavan työajan edusta osalliset opettajat ovatkin luokissa, etätöissä tai vaikka harjoittelupaikkakäynneillä. Voisiko olla niin, että tällainen satunnainen törmäily konttorilla onkin enempikin keskiluokan etuoikeus, jota Korona-aika ja etätyökulttuuri on jollain lailla myös murentamassa ja pois viemässä. Pitäiskö tietotyöläisen kysäistä asiaa rakennusmieheltä, siivoojalta tai bussikuskilta. Miltähän sieltä ratin takaa kuulostasi tuo, "satunnainen törmäileminen".

Logistiikka ja toistemme saavutettavuus voi olla haastavaa myös digityössä. Lähinnä tietoverkkonopeudet haastavat osaa etätyöläisiä. Ikävä kyllä joskus niiden taakse voidaan myös piiloutua, kun vähän laiskottaa tai ei oikein muiden puuhien parista (vaikka olisivat ihan työtäkin) haluta tulla kuvalla sosiaaliseen yhteyteen muun työyhteisön kanssa. Tällaiset asiat haastavat, digi- tai hybridiorganisaatioiden johtamista. Lienee asian ympärille tulevaisuudessa jokin kauppakorkeakoulun professuurikin syntyvän, ellei ole jo syntynytkin.

Digiyhteisöllisyyttä oppien ja rohkeasti kokeillen

Olen huomannut, että oman lähityöyhteisö tottumus ja toiminta digitaalisessa uudessa sosiaalisessa yhteydessä kehittyy koko ajan. Vanhat roolitkin alkavat tulla esiin, verkko- ja videotyöskentelyn kehittyessä. Myös verkkoneuvotteluohjelmistojen kehittäjät kehittävät kilpaa omia sovelluksiaan. Esim. pienryhmähuoneet, niihin siirtyminen ja niissä liikkuminen on hieno mahdollisuus. Kaikki tämä oli saavuttamattomissa henkisesti ja siksi näitä ei edes monissa työyhteisöissä lähdetty kokeilemaan ennen Korona-aikaa. Mitä sitä sanotaankaan, "pakko on paras konsultti".
Kuten kuka tahansa läheisistä ja työkavereistani tietää, minun suhtautumiseni digitalisaatioon on myönteinen, utelias, kokeileva ja optimistinen. Haluan, että tietotekniikka on ihmisen asialla, vaikka jotkut sitä eivät aina uskokaan ja laittavat minut asian suhteen usein testiin ja seinää vastaan. Hyvä niin.

Hybridityö haastaa johtamista
Toivon, että Koronan aikana ja Korona-ajan jälkeen työyhteisöillä on viisautta miettiä työnteon reunaehdot ja toimintaympäristöt uudelleen. Pitää miettiä etätyöläisen tukemista omalle työpisteelleen kotikonttoriin. Organisaation fyysisissä puitteissa viihtyville, niitä ihan oikeasti ja välttämättä tarvitseville, tulee taata työtilat, joissa sataprosenttinen keskittyminen on mahdollista. Tällä hetkellä puhutaan paljon tulevaisuuden hybridiopiskelusta ja hybridityöstä. Arkipuheessa tällä tunnutaan tarkoittavan kahta asiaa. Työntekijän tai opiskelijan tekeminen voi olla joustavasti molempia, konttorilla ja kotona tekemistä. Organisaatio voi olla työn tekemisen näkökulmasta hybridi. Osa tekee työtä kotona, osa muualla. Siksi työnantajan tulee tukea 1) tuottavaa etätyötä ja etätyön hyvinvointia 2) tuottavaa konttorityötä ja konttorityöntekijän hyvinvointia sekä 3) kehittää modernien ”pöhinätilojen” rinnalle ”etäpöhinää ”tukevia toimintakäytäntöjä ja teknisiä ratkaisuja työhteisön ja innovaatio-tiimien tarpeisiin.

Itseltäni tuottava työ ei onnistu ilman omaa henkilökohtaista työhuonetta ja olenkin ollut etätyöorientoitunut käytännössä ehkä jo koko tämän vuosituhannen ajan. Silloin kun tarvitaan muita ihmisiä, tehdään yhdessä. Korona-aika on ainakin minulle opettanut, että digitaalinen yhdessä tekeminen on aivan yhtä hyvä ratkaisu kuin konttorilla ryhmätilassa toimiminen. Ilokseni olen huomannut, että etäyhteisöllisyyttä ja etäyhteisöjä tukevat toimintatavat ja teknologiat kehittyvät koko ajan hurjaa vauhtia.

Jään mielenkiinnolla seuraamaan, niin kuin varmaan moni muukin, mitä tuleman pitää. 

Sitten kun.

3.2.2021

Musta ja välinpitämätön verkkoneuvottelun videoikkuna?

Katsekontakti on äänen rinnalla ihmisten välisen aidon kohtaamisen tärkein elementti. Jos ihminen istuisi pussi päässä perinteisessä neuvottelussa, pitäisimme häntä outona ja välinpitämättömänä muiden seurasta. Samanlainen kokemus meille saattaa tulla verkkoneuvottelusta ilman kameraa, "mustan takaa".        
Siksi ole koonnut oman päivittäisen opetustyöni ja kollegoiden kanssa käymieni verkkoneuvotteluiden perusteella seuraavaan listan erilaisista selityksiä sille, miksi emme saa verkkoneuvottelussa katsekontaktia kaikkien ihmisten kanssa.

Yllättäviä tilanteita toki tulee, mutta meillä on itsellä pääsääntöisesti "avaimet hyvää verkkoneuvotteluun omissa käsissämme". Käyttäkäämme niitä, muotoilkaamme etätyöstä entistä parempaa.

Mitä tarkoittaa musta videoikkuna?

  • heikko, Koronaa edeltävän ajan vanhanaikainen verkkoyhteys
  • aikansa elänyt tietokone
  • viesti etätyöpisteesi päivitystarpeesta
  • huolimaton ja muistamaton neuvottelukumppani
  • lapsiperhearjen raskauttama opiskelija ja kollega
  • kokematon videolla esiintyjä, (joka myös saattaa olla jatkossakin kokematon)
  • ihminen, jolla on tärkeämpääkin tekemistä kuin katsoa sinua
  • ihminen, joka ei ole ehtinyt vielä työpaikalta kotiin, tai päinvastoin
  • ihminen, joka käyttää mobiililaitetta
  • ihminen joka priorisoi esim. sähköpostien lukua verkkoneuvottelusi sijaan
  • hermostunut, väsynyt kollega joka haluaa olla rauhassa muiden katseelta
  • ihminen joka haluaa muiden uskovan tai kuvittelevan sinun olevan mukana videoneuvottelutapaamisessa
  • hybridi osallistuja, video päällä - video pois: välillä lähettää lapsia kouluun, hoitaa lasta tietokoneella, avaa oven putkimiehelle, kertoo puolisolle ostoslistan, syö kokouksessa
Joskus aito kohtaaminen etätyössä ei ole mahdollista. Siksi joskus on ihan hyvä ratkaisu myös siirtyä verkkoneuvottelutyöhön työnantajan osoittamaan työpisteeseen konttorille.

Kaikille etätyöntekeminen ei ole mahdollisuus, vaan jotain muuta.

Ps. Kerro lisää kokemuksistasi vaikka kommenttikentässä tai Twitterin puolla. Lisää tänne kaikki uudet näkökulmat.
  • "ei jaksa kammata hiuksia"

8.1.2021

Jatkan edelleen myös keväällä 2021 etätyön merkeissä

Opetustyöni arkea 1/2021

 Joulu on takana ja lehtorin työviikko alkoi tämän viikon maanantaina. Vaikka lomat on takana, Korona-aika ei sitä ole. Niinpä jatkan kuten iso osa suomalaisista tietotyössä, kotona ja etänä. Vaikka loman aikana jotenkin vähän tympi ajatus siirtymisestä takaisin etätöihin, ei astuminen työhuoneeseen työpöydän, työläppärin ja työpuhelimen ääreen ollut kuitenkaan se kummempi juttu. Tähän on jo totuttu ja itse asiassa arki lähti paremmin käyntiin kuin se päättyi joulun alla.
          Ensimmäisen työviikon olen totaalisesti valmistellut opetustani sekä opiskellut samalla syksyllä 2020 käyttöönotettua uutta Itslearning-oppimisympäristöämme. Opetuksen kehittämisyksikön ohjeet henkilöstölle ovat ihan toimivat, myös suomenkielinen järjestelmätoimittajan opas näyttää hyvältä. Olen jälleen ja edelleen sitä mieltä, että ohjelmien käyttö opitaan ensin itse tekemällä ja lukemalla. Kun ongelmia tulee, sitten aletaan kysymään ja selvittämään.
          Kevään teemani ja sloganini on "parempi keskittäminen ja keskittyminen”. Tarkoitus olisi keskittää ja keskittyä asioihin, joista minulle maksetaan ja jotka ihan oikeasti on työsuunnitelmassani. Myös opiskelijoiden heidän opetustaan koskeva opiskelijapalaute on otettava vakavasti. Painopiste tulee olla huolellisessa opetuksen ja ohjauksen suunnittelussa sekä paremmassa palautteessa opiskelijan oppimisesta.  
      Opiskelijoiden itseopiskelua tukevaa opiskelun ohjausta ja opiskeluteemoihin alustamista ja johdattelua aion myös kehittää. Sitä selvästi käänteisessä opiskelutavassa kaivataan lisää. Opiskelija haluaa tietää "Mitä minun pitäisi tehdä, mihin suuntaan opiskeluani ja tiedonhankintaani ohjaan. Olenko onnistuneet oppimisessani?".
          Opetuksen huolellisen suunnittelun, opetusalueisiin paremman perehtymisen, paremman palautteen sekä opettaja-alustusten lisäämisen rinnalla myös tuutortoiminnassa pitää taas muistaa opiskelijalähtöisyys. Vielä on välillä noita hankauksia opiskelijoiden kanssa. Täytyy miettiä vielä tarkemmin sanomiset ja palautetyyli silloin kun joskus noita rajojakin joutuu asettamaan stressaantuneiden opiskelijoiden henkilökohtaisten opiskelusuunnitelmien konsultoinnin yhteydessä.
           Tässäpä näitä, ihan tarpeeksi pureskeltavaksi. Palataan näihin ja opetukseni muihin juttuihin ainakin kuukausittain. Moi.

Päivitetty 3.2.2021.
Ps. Tarkoitukseni on jatkaa lehtori-kuulumisistani täällä noin kuukausittain - tunnisteella DigiOpe. Teemoina kevään aikana ovat nuo tammikuussa esiin nostamani pedagogiset teemat (tummennettuna).

6.7.2020

Etätyö on tullut jäädäkseen, mutta se vaatii ihan uutta muotoilua

HS 6.7.2020 lehdessä on juttu "Suomalaisten historiallinen etätyöjakso päättyy pian: Kuka siitä hyötyy ja halutaanko avokonttorille palata enää lainkaan?" (linkki HS-tilaajalle). Juttu perustui kuuteensataan työntekijäkokemukseen, jotka vaihtelivat laidasta laitaan.

Etätyökulttuurissa koettiin paljon hyvää, erityisesti se koettiin tuottavaksi mm. työmatkojen poistumisen ja avokonttorihälinän katoamisen myötä. Etätyökokemukset eivät kaikin osin olleet hyviä, myös konttorille ja perinteisiin kollegakohtaamisiin oli kaipuuta.

HS-jutussa esiin tuodut plus- ja miinus-puolet eivät yllätä, mutta minusta alkaisi olla aika jo miettiä, miksi etätyö koetaan vaikeaksi ja millaisia välineitä olisi kehittää etätyötä ja muotoilla sitä edelleen.

Tehdään etätyöstä kasvokkaista

Aika usein olen kuullut, että etätyössä jää puuttumaan kasvokkain kohtaaminen. Itse kohtaan aina etätyössä ihmiset kasvokkain, joko koko neuvottelun ajan tai sitten sovitusti etäneuvottelun aikana. Etämassaluennot on sitten aivan oma juttunsa.

Olen kuitenkin huomannut, että jotkut eivät jostain syystä tule lainkaan verkkoneuvotteluun kasvoilla. Myös verkkoneuvotteluhetken vetäjällä on vastuu kasvojen käytöstä. Kasvottomuutta on perusteltu usein esim. nettikameran puutteena tai verkkoyhteyksien ongelmilla. Oman kokemukseni mukaan nykyiset ohjelmat ja verkot kestivät ainakin hyvin maaliskuun puoliväliin - kesäkuun alkuun sijoittuneet omat verkkokohtaamiseni. Nettikameran puuttuminen ei voi olla oikea syys neljään kuukauteen venyneen Korona-etätyömaailman aikana.

Kasvokkaisista verkkokohtaamisista minulla on kokemusta syksystä 2017 alkaen. Ongelmat ovat kokemukseni mukaan liittyneet usein verkkoneuvottelijan toimintaympäristöön ja verkkoneuvottelukulttuuriin. Myös verkkoneuvottelujen järjestäjien kyvyssä fasilitoida tilanteita on eroja.

Itse näen yksinkertaiseksi ratkaisuksi kamerat päälle ja kasvokkain kulttuurista keskustelu verkkoneuvotteluyhteisöissä ja kokoonpanoissa. Usein kameran käyttöä ei edes ole otettu puheeksi verkkoneuvottelun alussa.

Toimitila ja työrauhakysymys

Omat työvälineet

Toimitila ja työrauhakysymys on vaikeampi. Voiko tulevaisuudessa työnhakutilanteessa omien työvälineiden käytöstä  tulla jopa kynnyskysymys? Esim. usein siivous ja muissa käytännön tehtävissä näytetään edellytettävän omia työvaatteita. Miten on tietotyössä? Mm. verkkoyhteydet oletetaan esim. korkeakoulun opetustyössä olevan kotitaloudessa jo olemassa. Omassa organisaatiossa kotiin ei ole annettu laitteita (läppäriä lukuunottamatta) ennen Korona-aikaa.

Työtila

Erityisesti ne, joilla on oma työhuone, kokivat monin tavoin Korona-ajan etätyön miellyttävämmäksi kuin avokonttorilla istumisen. Jos etätyöstä tulee uusi normaali, se haastaa pienten lasten perheitä (jos esim. toinen vanhemmista äitiys- tai vanhempain vapaalla) sekä työhuoneettomia. Onkin vaikea kuvitella, että jatkossa etätyö voisi olla näiden työntekijöiden kohdalla aina uusi normaali.

Mikäli etätyöstä tulee työpaikan normaali käytäntö, tulee työnantajan linjata ja kertoa jo työnhakuvaiheessa etätyöskentelyedellytyksistä työpaikka-ilmoituksessa. Näyttäisikin, että työpaikoilla mm. johto on alkanut miettiä aivan uudella tavalla etätyöhön liittyviä linjauksia ja toimintakäytäntöjään. Hieno juttu.

Mietin myös, miten sisustussuunnittelijat voisivat tulevaisuudessa ottaa ratkaisuissa ja tuotteissa entistä paremmin huomioon nämä etätyön tilalliset sekä huonekaluihin liittyvät haasteet. Toimistoa työympäristönä mietitään mm. avokonttoreiden yleistyttyä, mutta miten on etätyöympäristön sisustussuunnittelun laita?

Valtion verotuskäytännön tuki etätyöhön

Verottaja ei ole oman käsitykseni (vai luulon) perusteella suhtautunut etätyöhön mitenkään joustavasti. Jos etätyötä: työhuonejärjestelyjä ja omien työvälineiden käyttöä tuettaisiin verovähennyksin, vähentäisi se pitkässä juoksussa toimitilainvestointien tarvetta mm. julkisessa hallinnossa. Myös tällaisia asioita olisi hyvä pohtia aina eduskunnassa saakka.

Olemme kaiken kaikkiaan etätyön hyödyntämisessä alussa. Se leviää aivan varmasti uusille tehtävä-alueilla. Kokemusta karttuu ja ongelmakohtiin puututaan. Uusi kysymyksiä ja haasteita syntyy.

Haastajina näyttää olevan oma etäkonttori vastaan avokonttori. Molemmissa vaihtoehdoissa työn tuottavuus tulee kyetä takaamaan, ilman että se näyttäytyy ainoastaan laskuttamattomana ylityönä. Ehkä työssä tulee korostumaan arjessa hybridimalli, jossa osa työntekijöistä on osa avokonttorilla ja osa etätyössä. Tämä kokemus vielä puuttuu keväältä 2020, mutta asian edessä ollaan viimeistään syksyllä (mikäli vältymme toiselta Korona-aallolta).

Miten toimitaan työyhteisön "hybridityökulttuurissa" ja miten sitä johdetaan tasapuolisesti ja oikeudenmukaisesti. Tässä se tärkeä kysymys.