Turku AMK POISSAOLOT: 1.-5.4. Tavattavissa taas 6.4 klo 8.15 alkaen.
Soita minulle 044-9074541 (jos en vastaa, jätä tekstiviesti) ma-pe klo 8-16.
Lähetä sähköposti: etunimi.sukunimi@turkuamk.fi. Vastaan viimeistään kahden arkipäivän aikana.

Translate My Homepage

Hae tästä blogista

Näytetään tekstit, joissa on tunniste scnet. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste scnet. Näytä kaikki tekstit

23.3.2014

Tulevaisuudessa sosiaali- ja terveyspalvelujen järjestämisvastuu siirtyy viidelle (5) sosiaali- ja terveysalueelle

Hallitus ja oppositiopuolueet sopivat tänään sosiaali- ja terveyspalveluiden rakenteellisesta kehittämisestä. Tulevaisuudessa sosiaali- ja terveyspalvelujen järjestämisvastuu siirtyy viidelle (5) sosiaali- ja terveysalueelle. Sosiaali- ja terveyspalvelualueet toimivat kuntayhtymäpohjalta, mikä takaa kuntien päätösvallan ja osallistumismahdollisuuden jatkossakin. Alueiden hallinnossa ja johdossa toimii jatkossa kymmeniä kuntia, mikä tuo myös erittäin suuria haasteita pienempien kuntien näkökulmasta.

Sosiaali- ja terveyspalvelualuemallissa erikoissairaanhoidon ja perusterveydenhuollon järjestämisvastuu on samassa paikassa. Sosiaalihuollon palveluiden järjestämisen logiikasta ei mainittu valtioneuvoston tiedotustilaisuudessa mitään. Järjestämisvastuun siirtyminen isommalle yksikölle luo uudenlaisia mahdollisuuksia ja haasteita palvelujen tuottamisessa.

Oman käsitykseni mukaan kunnat ja yksityiset palvelujen tuottajat ovat entistä avoimemmin jatkossa samassa ja kilpailevammassa roolissa. Tulevaisuudessa yksittäisen kunnan palvelut voidaan järjestää entistä joustavammin saman tuottajan toimesta kun naapurikunnassakin, joko julkisen vallan tai yksityisen sektorin toimesta. Uskoakseni järjestämisvastuu siirtyminen suurempiin yksiköihin luo kasvualustaa myös entistä isompien ja kilpailukykyisempien palvelujen tuottajien syntymiseen. Suomeksi, sosiaali- ja terveyspalveluja tuottavat tulevaisuudessa entistä suuremmat järjestöt, yritykset ja julkisen vallan toimijat.

Kysymysmerkkinä kyllä itselleni jää, miten malli takaa jatkossa paremmin syrjäisten alueiden ja kuntien reuna-alueiden palvelutarpeet. Toisaalta isommat yksiköt lienevät sekä palvelujen järjestämisen että tuottamisen näkökulmasta nykyistä innovatiivisempia uusien palvelumallien kehittämisessä ja levittämisessä.

Joka tapauksessa, muutos on erittäin merkittävä sekä kansalaisten, kuntien että palvelujen tuottajien tulevaisuuden näkökulmasta.

30.11.2013

Mitä hallituksen rakenneuudistuspaketin tavoitteet ihan oikeasti merkitsee sosiaalialan koulutukselle

Olen tutustunut tähän mennessä tuohon hallituksen kuntapalvelujen "rakennepaketti"-uudistukseen vielä hyvin pintapuolisesti. Pintapuolinen pakettikin on, sillä suurin osa asioista on sixpackin tapaan laitettu jatkovalmisteluun.

En povaisi tämän helpottavan hallituksen asemaa, sillä kaikki epävarmuus ja merkit hallituksen päättämättömyydestä mahdollistavat keskustapuolueen ja perussuomalaisten puolelta tulevien grillaamismahdollisuuksien jatkuvan. 

Hallituksen päätöksessä on ennemminkin kyseessä kehittämisen kohteeksi otettavien asioiden aiesopimus, konkretiaa on hyvin vähän. Useat aika lailla lukkoonlyödyt ideatkin ovat poliittisesti niin paljon intohimoa herättäviä, että oppositiolla ei liene tarvetta olla kovin huolissaan oman kannatuksensa puolesta.

Paketissa on eräs tehostamista ja kustannussäästöjä lisäävä keino, kelpoisuusehtoihin kajoaminen. Tämä on aiheuttanut erityisesti sosiaalityöntekijöiden kouluttajien näkökulmasta aikalaista paniikkireaktiota, miksiköhän? Sosiaalisessa mediassa asiasta on käyty aika vilkasta keskustelua mm. viimeisen vuorokauden aikana.

Sosionomi (AMK) koulutuksen näkökulmasta olen tehnyt seuraavia havaintoja

- Lastentarhanopettajaliiton ja yliopistojen kampanja korostaa yliopistokoulutuksen merkitystä (kelpoisuuden tiukentaminen) päivähoidossa on vastatuulessa. Päinvastoin. Sosionomi (AMK) ja lastentarhanopettajan välille rakennettu esiopetuskelpoisuusmuuri haluttaisiin ottaa uudelleen arvioitavaksi

- Myös sosiaalityöntekijän ja sosiaaliohjauksen välisiä kompetenssi, työnjako ja kelpoisuusasioita halutaan ottaa käsittelyyn. Eli käytännössä halutaan arvioida ammattirakennetta, jolloin nyt ulkoapäin kyseenalaistetaan tehtävien luonnetta suhteessa koulutukseen.

Itse olen täällä blogissanikin kirjoittanut alkusyksystä kompetenssi- ja osaamiskeskustelun haasteista. Ei riitä, että ollaan loukkaantuneita politiikkaan päin. Oma osaaminen suhteessa palveluiden järjestämiseen täytyy pystyä kuvaamaan selkeämmin, "mitä siitä ihan konkreettisesti seuraa jos....." ja "mitä ihan oikeasti on se oma syvällisempi ymmärrys asiasta minun ammatissani, kun sinulla". Profession tuottama osaaminen  ja ammattitehtävissä vaadittava "perusosaaminen" voivat olla pahimmillaan hyvin kaukana toisistaan.

Ja loppupeleissä poliitikot ovat oikeasti se osa kehittämistä, jossa korostuu ja korostetaan käyttäjän ääntä ja käyttäjälähtöistä palvelujen suunnittelua. Yliopistot, ammattikorkeakoulut, lastentarhanopettajaliito, Talentia, Tehy, Lääkäriliitto ja Opettajien ammattijärjestö katsovat asioita niin värittyneiden aurinkolasien läpi, että siinä akateemisessa keskustelussa loppukäyttäjän etu ja palvelutuotannon rationaliteettien logiikkaa saattaa jäädä tosi taka-alalle.

Tällä hetkellä olen aika ylpeä modernista sosionomi (AMK) koulutuksestamme, joka ei takerru menneeseen vaan seuraa maailman, hyvinvointipalvelualan ja kansalaisten tarpeiden muutosta paljon avoimemmin kuin monet tiukoista rajoista ja muodollisuuksia korostavat ammatit.

Ps. Odotan mielenkiinnolla ensi viikon Opettajalehteä :)

10.10.2013

Sosionomi (AMK) kompetenssit

Tästä pääset takaisin harjoittelu ja työelämäasiat sivulle

Tuossa aikaisemmassa blogikirjoituksessa pohdin sosionomi (AMK) kompetenssejä toimintaympäristömme muuttuessa tänä päivänä. Blogikirjoituksen voit lukea tästä.

Ohessa opiskelijalle vielä koottuna nuo kompetenssialueet niin kuin ne on Turussa 14.10.2010 sosiaalialan ammattikorkeakouluverkostossa "päätetty"

  • Sosiaalialan eettinen osaaminen
  • Asiakastyön osaaminen
  • Sosiaalialan palvelujärjestelmäosaaminen
  • Kriittinen ja osallistava yhteiskuntaosaaminen
  • Tutkimuksellinen kehittämisosaaminen
  • Johtamisosaaminen
Eli näitä kannattaa hyödyntää oman portfolion miettimisessä opintojen aikana.

3.10.2013

Sosionomi (AMK) koulutuksen tulee kirkastaa, terävöittää, konkretisoida ja käytännöllistä kompetenssi ajatteluaan ja keskusteluaan

Lähtökohtia ajatuksilleni




Olen toiminut sosionomi (AMK) kouluttajana 15 vuotta ja sitä aikaisempien sosiaalialan ammattien - mm. sosiaalikasvattajien ja sosiaaliohjaajien - kouluttajana 8 vuotta.

Oma koulutustaustani on sosiaalityöntekijä. Muinaisia aikoina 1980-luvun lopulla tein työtä kunnallisena lastensuojelun sosiaalityöntekijänä ja sosiaalisihteerinä pikkukunnassa (pikkukunnan sosiaalijohtajana). 1990-luvulla toimin opettajan työn rinnalla vapaaehtoistyöntekijänä, erityisesti rikosasiain sovittelijana.

2000-luvun vaihteessa ja aikana uusina näkökulmina sosiaalialan työhön on tullut erityisesti kaupan alalta tehdessäni yhteistyötä Varsinais-Suomen väliaikaisen ammattikorkeakoulun johtoryhmässä ja ohjelmapäällikkötiimissä 1998-2000 sekä viime vuosikymmenen puolivälistä alkaen hyvinvointipalveluiden yrittäjyys ja projektiopintojen kehittäjänä (Vuonna 2005 alkaen Yrittäjyyden Talon kehittämisestä). Sosiaalialan työelämän kontaktipintana minulla on ollut 2000-luvulla mukanaolo turkulaisen lasten-, nuorten- ja perheiden palveluja kehittävän ja palveluja myyvän järjestön hallinnossa, tällä hetkellä puheenjohtajana.

Terveysalan ammattien näkökulmaa olen saanut seuraamalla puolisoni työuraa ja heidän työorganisaatioissa tapahtuneita muutoksia. Myös oma, jo puoli vuosikymmentä kestänyt kokemusasiantuntijuuteni erikoissairaanhoidossa, "suhteellisen terveenä" asiakkaana on mahdollistanut terveysalan ammattilaisten näkökulmaan ja ammatilliseen työhön perehtymisen palvelujen käyttäjän näkökulmasta. Olen kirjoilla myös edelleen Itä-Suomen yliopiston sosiaali- ja terveysjohtamiseen laitoksen sosiaali- ja terveydenhuollon tietohallinnon koulutusohjelman terveystieteiden maisterikoulutuksessa.

Tältä pohjalta olen sitä mieltä, että sosionomi (AMK) koulutuksen tulee sekä valtakunnallisesti että alueellisesti kirkastaa, terävöittää, konkretisoida ja käytännöllistä  kompetenssiensa ajattelua, siitä keskusteluaan ja ammattiin johtavaa koulutustaan. Teema on laaja, mutta tässä kokemukseeni ja näkemyksiini liittyen muutamia päänavauksia asiasta.


Kompetenssikeskustelun kirkastaminen ja terävöittäminen 



Sosiaalialan koulutus on liikkunut viimeiset vuodet liukkaalla maaperällä. Sosiaalialan ammattien kehittyminen on liittynyt Suomessa hyvinvointiyhteiskunnan kehittymiseen ja paisumiseen vaiheeseen. Mm. ammattinimikkeiden muuttuminen oli 1980-luvun lopun ja vuosituhannen vaihteen välisenä aikana aika lailla liikkeessä, kun taas terveydenhuollossa ammattinimikkeet ovat olleet samaan aikaan hyvin pysyviä. Terveysalan fyysiseen hyvinvointiin liittyvien menetelmällisten kompetenssien historia on 1800-luvulta kun taas ihmisen sosiaalisen tuen näkökulma ja yhteisöllisyyden tukeminen ovat ammatillisessa työkentässä noin 50 vuotta vanhoja ilmiöitä. Terveysalalla on historiallisesti isoveljen tai -siskon asema suhteessa sosiaalialaan.



Viimeisten vuosien aikana sosiaali- ja terveysalaa on viety kaikilla toiminnallisilta tasoilla yhteen. Sosiaali- ja terveysalan ammattikentän näkökulmasta sosionomi (AMK) tutkinnon suorittanut on erilainen ja kapinallinen nuori. Tutkinto on laaja-alainen kun taas muut sote-tutkinnot kuvaavat työelämästä löytyviä konkreettisia työtehtäviä. Sosionomi (AMK) tutkinto on monitieteellinen tutkinto, jossa yhteiskunnallinen ja siihen liittyen mm. osallisuuteen liittyvät kysymykset, epäoikeudenmukaisuuden ilmiöt ja henkisesti "kusiset paikat" ovat työn arkea. Sosionomien työkentällä, auttamisen, kasvattamisen ja tukemisen kentässä, pyöriin sosiaali- ja terveysalan ammattilaisten lisäksi myös muita ammattilaisia. Mm. lastentarhanopettaja, luokanopettaja, erityisnuorisotyö-ohjaaja ovat selkeitä työelämän tehtävänimikkeitä ja koulutuksia, jotka asiakastyön työmenetelmällisillä ja asiakasryhmäkohtaisella suuntautumisella ovat sosionomi (AMK) koulutusta rajatumpia (vai rajoittuneempia).  Myös nämä ammatit haastavat minusta kompetenssikeskustelun terävöittämiseen. 



Ja sitten viimeisenä tämä kulttuuriala. Viimeisten vuosien aikana kulttuurialan koulutuksen kriisi ja ammattilaisten heikko työllisyystilanne on tuonut entistä useammin myös taiteentekijät samalle auttamisen, tukemisen ja kasvattamisen areenalle. Taiteen tekijöillä on vahva, eri taiteen osa-alueilla oma osaamisensa. sen sijaan koulutuksen hoitotieteellinen, psykologinen, käyttäytymistieteellinen tai yhteiskunnnallinen viitekehys lienee edellisiin verrattuna niukka.



Eli summa summarum. Olisin sitä mieltä, että sosionomi (AMK) koulutuksessa pitäisi pysähtyä tekemään kompetenssikeskustelun terävöittämistä suhteessa toisiin ammatteihin. Mitä ovat ne auttamistyön tarpeet, joista yhteiskunnassa ollaan valmiita maksamaan? Mitä on se sosionomi (AMK) ydinosaaminen ja kilpailuetu suhteessa muihin hyvinvointipalvelualan ammatteihin? Laaja-alaisena tutkintona meillä on siihen mahdollisuus, mutta myös ammattilaisina velvollisuus työelämää ja alalle valmistuvia kohtaan. Ei voi olla niin, että valmistunut sosionomi (AMK) vastaa tulevaisuudessa työhaastattelussa "osaavansa vähän kaikkea tai ei oikein mitään"! Yleisosaamisesta, yleisestä hyvän tekemisestä tai tahtomisesta ei globaaleilla työmarkkinoilla enää tulevaisuudessa makseta samaa palkkaa kun profiloituneesta ja työnsä vaikutuksista vakuuttavasti argumentoivat ja vaikuttavuudesta näyttöä antavan ammattiryhmän työsuorituksista. Sama asia tulee ajankohtaiseksi myös ihan paikallistasolla kun sote-ammattilaisten työpanoksia arvioidaan esim. työ- ja  virkaehtosopimusten paikallisneuvotteluissa paikallisia palkkaeriä jaettaessa. 



Kompetenssikeskustelun konkretsointi ja käytännöllistäminen



Kompetenssikeskustelun konkretisoimisella ja käytännöllistämisellä tarkoitan puolestaan sitä, että opetussuunnitelmissa ja opetuksessa sosiaalialan ammattikorkeakoulutuksen verkostossa yhteiseksi sovittuja suomalaisen sosionomin osamisen eri alueita pitäisi peilata konkreettisesti työelämän tehtäväkenttää. Tällä hetkellä ainakin omassa toimintaympäristössäni ammattikorkeakoulujärjestelmän muutos ja opetuksen toteutuksen uudelleen järjestelyt syövät sitä energiaa, joka pitäisi suunnata keskusteluun mitä ovat tulevaisuuden asiakkaiden hyvinvoinnin puutteet, mitä ammatillisia tehtäviä työelämäkentällä on ja mitkä työtehtävät ovat suurimmassa muutoksessa, miten nykyinen sosionomi (AMK) "kompetenssiportfolio" leikkaa, haastaa ja täydentää muuta auttamisen, ohjaamisen ja hoitamisen ammattikenttää.



Sosionomi (AMK) tutkinto ja sosiaalialan ammattitehtävät eivät ole yksin tämän haasteen kanssa. Mutta ammatillisen koulutuksen nuoruuden, ammattikorkeakoulupohjaisuuden, tutkinnon laaja-alaisuuden ja terveysnäkökulman poliittisen korostumisen takia sosionomi (AMK) koulutus on haastajan asemassa. Kuten Turun hyvinvointipalvelualan palvelutuotantojohtaja Petri Virtanen on pohtinut, "Missä ovat 2010-luvun Pekka Kuuset, jotka toisivat talouden realiteettien rinnalle julkiseen keskusteluun  (Juha: Mm. Ylen kanavilla) uskottavan muun kun taloudellisen hyvän näkökulman". Samaa voisi peränkuuluttaa myös ammatillisen korkea-asteen koulutuksen kohdalla. Erityisesti insinöörikoulutuksella on taito ja tahto tulla näkyviin kun sen piirissä syntyy uutta osaamista. 


Mutta missä ovat ne sosiaali- ja terveysalan yrittäjät tai julkisen sektorin edustajat, jotka Rovion toimitusjohtaja Westerbackan tapaa korostavat koulutuksen merkitystä heidän alansa kehittymisen kannalta. 

4.6.2013

Z-sukupolvi ja opiskelu

Z- ja Y-sukupolvilla tarkoitetaan nuorisoa tai nuoria aikuisia, jotka ovat syntyneet tietoyhteiskuntaan, pitävät internetiä itsestäänselvyytenä ja ovat monin tavoin aikaisempia sukupolvia sosiaalisempia. Z-sukupolvella tarkoitetaan 1990-luvulla ja 2000-luvun puolella syntyneitä. Y-sukupolvesta poiketen he ovat entistä nopeampia, lyhytjänteisempiä ja arvaamattomampia.

Pirkko Vesterinen kuvaa usein Y- ja Z-sukupolvien rinnalla käytettyä diginatiivien sukupolvea seuraavasti: "syntynyt 1980-1990, kiihkeä, kärsimätön, nopea, kykenemätön sietämään epäonnistumisia, omiin kykyihin luottava, yrittäjähenkinen, teknisesti osaava, verkostoitumistaitoinen, ympäristötietoinen ja -vastuullinen, empaattinen, välittävä, yhteisöllinen (ei nöyrä), arvostaa vapaa-aikaa, viihtyy kavereiden kanssa. Diginatiivi on yltäkylläisen, urbaanin ja globaalin markkina- ja mediakulttuurin kasvatti.

Professorit Janne Tienari ja Rebecca Piekkari ovat tutkineet Aalto- yliopistossa z-sukupolvea ja kirjoittavat asiasta kirjassaan "Z ja epäjohtaminen". Piekkarin mukaan Z-sukupolvi on haaste sekä johtamiselle että oppimiselle ja opiskelulle. Eli uudet sukupolvet tarvitsevat sekä johtamisen että opetuksen näkökulmasta uutta ymmärrystä ja välineitä molemmilla alueilla.

Rebecca Piekkari näkee, että muutos näkyy hänen omissa opiskelijoissaankin. " He näkevät itsensä tasa-arvoisina, vaativat perusteluja ja osaavat perustella myös itse eivätkä hyväksy kieltäviä vastauksia. He eivät tule vastaanotolle mutta pitävät mielellään yhteyttä esim. sähköpostitse. He pyytävät kommentteja ja kannanottoja ja haluavat esimerkiksi neuvotella opintosuoritusten etäsuorittamisesta ja luentopakosta. Tämä haastaa tietysti miettimään, mikä on se luennoista saatava lisäarvo oikein onkaan - ja parhaassa tapauksessa luomaan sitä lisäarvoa vielä enemmän."

Lähde: Kyösti Pärssinen 2013. Z - hän tulee. Artikkeli. Tietokone 4/2013.

11.10.2012

Opintokokonaisuusvastaavasta oppimisympäristön designeriksi

Hyvä kollega

Ohessa Anne Rongaksen, suomalaisen tieto- ja viestintätekniikan pedagogiikan "gurun" ajatuksia ja pohdintaa vuorovaikutteisesta teknologiasta ja oppimisprosessin suunnittelusta. Ohita tämä, jos opiskelijapalaute omasta opetuksestasi tai opintokokonaisuuden opetusjärjestelyjen toteutumisesta on erinomaista tai kiitettävää. Myös jokaisen vuoden opettajan "vm.1999" - omasta tai opiskelija mielestä - kannattaa viettää 6 minuuttia taas pedegogiikan äärellä.




Nyt kun taas olen itse  aloittanut kevään 2013 opetuksen suunnittelun opintokokonaisvastaavan roolissa yhdessä opettajatiimin kanssa, videossa kolahtaa moniakin asioita. Ehkä ei niinkään tuo teknologia-asia - mikä  monelle ainakin kollegalle yllätys :) Ajattelen, että oikealla tiellä ollaan, mutta matka meillä on pitkä niin kuin Anne Rongaskin videon lopussa sanoo. Opintokonaisuusvastaavasta oppimisympäristön designeriksi.

Ps. Erityisesti tuo slide kolmonen, oppimisprosessin ja ympäristön suunnittelu voisi olla jokaisen opintokokonaisuusvastaavan, ja tietysti yksittäisen opettajankin ilmoitustaululla tai näytönsäästäjänä. Voisi aika ajoin pysähtyä miettimään mitä esim. tuo ja tuo "ranskis" tarkoittaa ammattikorkeakouluympäristössä ja opetusministeriön sekä ammattikorkeakoulun strategisten tavoitteiden näkökulmasta.  

Itse muuten otin sliden jo näytölle taustakuvaksi  :) 

Klikkaa kuvaa jos haluat nähdä sen suurempana. Voit ottaa siitä vaikka ruudunkaappauskuvan näytöltäsi (näppäimistöstä ctrl ja printscreen), kopioida tietokoneelle tai printata sen.

20.9.2012

Mitä maksulliset opiskelijaprojektit opettaa?

Mitä maksulliset opiskelijaprojektit opettaa? Olen joututunut paljon miettimään moista kysymystä viimeisen seitsemän vuoden aikana, kun minulla on ollut ilon olla rakentamassa ja rikastamassa opintokokonaisuuden A4 palvelujen tuottaminen, johtaminen ja kehittäminen koulutusta työelämälähtöisemmäksi ja paremmin tulevan alan ammattilaisen yrittäjyys-,  taloushallinnon- ja lähiesimiestaitojen- sekä kehittämishankeosaamista ( Sosiaalialan  koulutusohjelman, sosionomi (AMK) –tutkinnon kompetenssit. Hyväksytty 15.4.2010 Sosiaalialan verkostopäivillä Turussa) tukevaksi oppimisympäristöksi.

Viimeisten vuosien aikana työelämälähtöinen ja -keskeinen oppiminen on lisääntynyt. Työelämän kanssa tehdään projekteja, joissa opiskelijat oppivat oppimistavoitteena olevia asioita aidoissa työelämän oppimisympäristöissä, esim. jatkumolla kehitysvammaisuuden kohtaamista tukevien asiakastapahtumien järjestämisestä sosiaalipalveluyrityksen liikeidean kehittämistyöhön osallistumiseen. Itse jakaisin työelämän kanssa tehtävän oppimisyhteistyön useampaan lohkoon. En lähde tätä ajatusmaailmaani tässä kohtaa - yhtä lukuunottamatta - erikseen avaamaan. Mielestäni työelämän kanssa tehtävään projekti- ja hanketoimintaa voidaan kutsua ainakin seuraavilla nimikkeillä: opiskelijalähtöiset oppimistehtävät, opiskelijalähtöiset työelämäprojektit, työelämälähtöiset opiskelijaprojektit, työelämän palvelutoimintana toteutettavat opiskelijaprojektit ja opinnäytetyö. Olisi todella mielenkiintoista pysähtyä ruotimaan perustelujani tälle jaottelulle. En saa kuitenkaan suurinta tyydytystä opettajan työssäni käsitteiden pyörittämisestä ja siksi keskityn tässä nimenoman aika hyvin tuntemaani malliin: työelämän palvelutoimintana toteutettavat opiskelijaprojektit.

Työelämän palvelutoimintana toteutettavat oppimisprojektit sisältävät opiskelijan oppimistavoitteiden rinnalla nk. innovaatiopedagogiikkaa tukevia asioita. Palvelutoiminnassa on kysymys työelämähyödystä ja tarpeesta, johon opiskelijoiden oppimisprosessi sidotaan ja yhdistetään. Mikä sitten on hyödyn ja tuloksellisuuden mitta? Ne sehän on tietysti raha. Mm. itse johtamassani Tukialus-toiminnassa on lähdetty muutama vuosi sitten maksullisten oppimisprojektien tielle. Maksulliset oppimisprojektit tuovat sekä oppimiseen, opiskelijan tekemiseen että opetukseen ja opettajan tekemiseen aivan uudenlaisia elementtejä, haasteita ja mahdollisuuksia.

Seuraavaksi olen listannut asioita jotka tuovat noita haasteita ja mahdollisuuksia eri näkökulmista. Asian jäsentäminen ja kirjoittaminen auki varmasti jatkuu omalla kohdallanikin tulevaisuudessa, toivottavasti siihen ja projektioppimisen ympärillä vellovaan muuhunkin, joskus aika epämääräiseenkin keskusteluun osallistuu sosiaalisessa mediassa, koulun käytävillä ja opetuksen suunnittelutyössä monia muukin.

Seuraavaksi siis noita haasteita, hyötyjä ja mahdollisuuksia.

1) Oppimiminen ja maksulliset oppimisprojektit

  • Kun opiskelija tietää, että hänen antamastaa työpanoksesta maksetaan rahaa, hän tajuaa ettei ole ihan sama asia pääsenkö tekemisessä ja sitä kautta oppimisessani tyydyttävälle, hyvälle vai kiitettävälle tasolle. Työelämä haluaa rahalleen vastinetta, eli tyydättävä tai niukka hoo ei riitä palvelutoiminnassa
  • Opiskelijan antaman työpanoksen arvioijana on maksullisessa toiminnassa vaativat kumppanit: sosiaali- ja terveysjohtaja, projektipäällikkö, toimitusjohtaja, toiminnanjohtaja. He myös maksavat nk. "viulut". Eivätkä he maksaa kovin montaa kertaa pelkästä "puuhastelusta". Eli oppimisen "piiskat ja porkkanat" tulevat myös ihan oikesti työelämästä, eivätkä ne ole opettajan palautteen tai opiskelijan itsearvioinin varassa.
  • Oppimisen tuloksellisuus ja vaikuttavuusvaatimus on läsnä rinta rinnan

2) Opiskelijan tekeminen ja maksulliset oppimisprojektit

  • Opiskelijat kokevat sitoutuvansa paremmin työelämästä aidosti tulevan paineen alla ja oikeaan tarpeeseen vastaavan projektiin
  • Opettajat ymmärtävät ehkä joskus liikaakin opiskelijan energian hajaantumista ja laiskuutta opiskelussa. Maksullisessa palvelutoiminnassa työelämä on keskimäärin armottomampi.

3) Opetus ja maksulliset oppimisprojektit

  • Opetusjärjestelyt tulee rakentaa palvelutoimintaa mahdollistaviksi. Työelämä ei halua mitää ylimääräistä "projektivaivaa" opiskelijoista. Paljon on kuultu työelämäkumppaneilta kokemuksia aikaisemmista "projektivaivasta". Eikä tuota asiaa esim. Tukialus-oppimisympäristönkään toimeksiannoissa ihan kuntoon ole aina saatu.
  • Opetusjärjestelyissä on huomioitava palvelutoiminnan luonne. Projektioppimiympäristöä on ollut pakko mm. tuotteistaa ja  projektien markkinointi- ja myyntijärjestelyitä miettiä ja kehittää. 

4) Opettajan tekeminen ja maksulliset oppimiprojektit

  • Opettajat joutuvat myös skarppaamaan omaa toimintaansa ja tiimityötä (lisätä ketteryyttä, ripeitä interventioita, miettiä uusia opiskelijoiden tukijärjestelyitä, jne.) koska opiskelijoilta edellytetään usein projekteissa yrittäjämäistä otetta
  • Oppimisympäristön kehittämisodotukset ja työelämäodotukset ovat muuttaneet opettajan työtä. Opettajilla ja opiskelijoilla on yhteinen haaste. Saada lukukausittaiset oppimisprojektit kunniakkaasti loppuun ja pitää laatu ja työelämähyöty sellaisella tasolla, että palvelutoiminnalla on kysyntää jatkossakin
  • Yhteinen haaste kiinteyttää erityisesti opiskelijaprojekteista vastaavien opiskelijoiden ja opettajien keskinäistä tiimityötä ja avointa vuorovaikutusta ja luo sitä kautta entistä enemmän mahdollisuuksia ja tilaa opiskelijoiden osallistumiselle myös opintokokonaisuuden opetuksen sisältöjen ja oppimisjärjestelyiden suunnitteluun ja kehittämiseen
Palaillaanpa taas teemaan kun ehditään.

Kaikki komentit tosi tervetulleita. Ja tietty nimellä.

Ps.

Tutustu Tukialus blogiin

Liity Tukialus eForumiin eli Facebook ryhmään

10.7.2012

Ketteryys ratkaisee, teknologia auttaa

Opettajana, isänä ja tietotekniikan hyödyntämisestä kiinnostuneena olen miettinyt teknologian tason ja ihmisen oman toiminnan suhdetta. Olen kiinnittänyt monen muun tapaan huomiota meidän viiskymppisten versus kaksi-kolmekymppisten suhteeseen teknologiaan. Miten viiskymppisten toiminta eroaa kaksi-kolmekymppisistä.

Suhde teknologiseen innovaatioon

Viisikymppinen kokee ahaa-elämyksiä ja innostusta kohdatessaan uuden innovaation. Siis ne joilla on leikkimieltä ja uteliaisuutta jäljellä.

Kaksi-kolmekymppinen pitää luonnollisena, että teknologiaa tulee joka päivä auttamaan arjessa, työssä ja opiskelussa. Itse asiassa monista, nykyään teknologialla tuetuista asioista ei tällä ikäpolvella ole aikaisempaa kokemustakaan (Miten kankeasti asia voidaankaan tehdä "vanhassa" maailmassa?) Kaksi-kolmekymppinen usein myös hymähtää vanhemman väen teknologiainnostukselle :)

Teknologian hyödyntäminen

Tekniikasta kiinnostunut viisikymppinen löytää uutta teknologiaa. Hän aavistaa sen mahdollisuuksia mm. koulutuksessa ja käy keskustelua asiasta muiden samaan heimoon kuuluvien kanssa. Mahdollisuus levittää asiaa laajasti viisikymppisten keskuudessa on rajattu, koska vain osa ikäluokasta käyttää aktiivisesti sosiaalista mediaa. Lisäksi esim. suuri osa opettajista haluaa pitäytyä vanhoissa, niissä "erinomaisia tuloksia tuottavissa " menetelmissään. Moni viisikymppinen uskoo, että uudet ja erilaiset ilmiöistä ovat väistyviä.

Uuden asian ympärille tulee joku julkisrahoitteinen projekti. Asia saa laajempaa julkisuutta - siis laajenee heimon ulkopuolelle - Hämeenlinnassa ITK päivillä. Esim. Second Life opetuksessa.

Tekniikasta kiinnostunut kaksi-kolmekymppinen löytää uutta teknologiaa. Hän uskoo siihen ja tietää sen mahdollisuuksia. Hän jakaa asiasta tietoa aktiivisesti samanikäisen, hyvin laajan some verkostonsa kanssa. Kaksi-kolmekymppiselle tietoyhteiskunta on ihan "reikäleipää" ja sitä hyödynnetään aina ja kaikkialla missä siitä on hyötyä. Verkostossa kerrotaan kokemuksista. Jos asia on hyödyllinen käyttäjien keskuudessa, se otetaan heti käyttöön. Esim. Foursquare.

Toimintamallien tehostuminen ja ketteryyden lisääntyminen

Viisikymppisten maailmassa uudet tietotekniset innovaatiot leviävät hitaasti. Epäuskoisempi enemmistö (aina muutaman vuoden, kunnes hekin jo ovat touhussa mukana) luo kitkaa uudistusten etenemisessä. Koska kitkaa on ja myös tietotekniikan käyttöpelkoakin vielä löytyy, tietotekniikka ei tehostakaan toimintaa, organisaatioiden kettyryys ja uudet kommunikaatiotavat eivät laajene kovin nopeasti. 

Entä sitten kaksi-kolmekymppisten maailmassa. Työelämä ei ole edellyttänyt 1970-, 1980- ja 1990-luvuilla viisikymppisiltä jäseniltään samanlaista ketteryyttä, kuin se edellyttää pätkätyö-, projekti-, yrittäjyys- ja "ei-virkoja" maailmassa toimivalta nuoremmalta sukupolvelta. Nuorten ketteryys on opittu ominaisuus, johon meidän vanhempien sukupolvi koko ajan heitä suojattomina (ei virkaa tai ei vakituista työsuhdetta) kouluttaa.

Eri sukupolvet koulutuksen kehittämisen näkökulmasta

Koulutuksen kehittämisen näkökulmasta vuonna 2012 lienee sukupolvien välinen kuilu mm. edellä esitettyjen asioiden suhteen olevan kohtuullisen laaja. Olemme ilmeisesti nyt 2010-luvulla sellaisessa tilanteessa, että opetus, opetusjärjestelyt ja koko koulu muuttuu perusteellisemmin kuin koskaan koko koululaitoksen historiassa. 

Kysymys ei ole teknologiasta tai aina vain hienommista "härpäkkeistä", vaan siitä, että esim. suomalaisten nuorten suhde työelämään, arkeen ja koulunkäyntiin on muuttunut ja muuttumassa. Näiden kolmen alueen rajat ovat keskenään hämärtymässä ja näitä kaikkia asioita tehdään joskus peräkkäin, joskus päällekkäin tai vain johonkin keskittyen. Vaikka asiaa onkin tutkittu ja tähän multitaskaamiseen ja asioiden välillä hyppelyyn on saatu myös kriittistäkin näkökulmaa, en usko, että mihinkään vanhaan on enää paluuta.

Mitä tämä siis merkitsee opettajan ja kouluttajan näkökulmasta. Se merkitsee tietenkin sitä, että opiskeltavat tiedot ja taidot on kyettävä opettamaan jatkossakin ja opettajalta tarvitaan yhä enemmän näiden asioiden suhteen katu-uskottavuutta. 

Tulevina vuosina tulee kuitenkin korostumaan entistä enemmän se, miten opetuksen, opiskelijan ohjauksen tai valmentamisen suhteen toimitaan: millaisia erilaisia oppimisen tapoja mahdollistetaan ja kehitetään, millaista yksilöllistä tai yleistä joustoa koulutukseen sisällytetään. Ihan oikeasti on opettajienkin uskottava ja otettava käyttöön nuo "korulauseiden" sanat: "on monta tapaa oppia, erilaiset oppijat, konstruktivismi, sosio-kontruktivismi, joustavat oppimiympäristöt, verkko-oppiminen, projektiopiskelu. Luentojakaan unohtamatta.

Kuitenkin joustavuuden kohdalla onkin tulevaisuudessa kiinnitettävä entistä suurempaa huomiota opiskelijan yksilöllisen osaamisen arviointiin ja varmistamiseen. Joustavuus tai uudet opiskelun tai oppimisen tavat eivät voi eikä saa mennä koskaan kovan opiskelun ja laadukkaan osaamisen edelle. Joskus en ole ollut ihan varma, onko tämä aina muistettu.

30.5.2012

Oppimisympäristöjen ajattelemista ja tekemistä

Sydäntäni lähellä on ollut oppimisympäristöasioiden ajatteleminen, niistä puhuminen ja niiden kehittäminen ja rakentaminen. 15 vuotta olen ajatellut ja rakentanut opiskelijoilleni verkko-oppimisympäristöjä ja 8 vuotta työelämälähtöisiä projektioppimisympäristöjä.

Edellä oli kaksi esimerkkiä siitä mitä oppimisympäristön käsitteellä voidaan tarkoittaa. Jatkossa kirjoittelen aina välillä blogissani  oppimisympäristöistä: niiden erilaisuudesta, kehittymisestä, haasteista ja mahdollisuuksista sekä teknisesti, taloudellisesti että pedagogisesti. Siispä lähde mukaani vaikka kommentoimaan ja ehkä myös itsekin kirjoittelemaan asiasta.

Pidin aikanaan blogia teemalla verkko-opettaja.

Verkko-opettaja 2007-2011 siirtyi tämä kirjoituksen kautta historiaan.

Vanhalle verkko-opettaja 2007-2011 sivulle ja siellä oleviin kirjoituksiin pääset tästä linkistä.