Vuosi 2030. Kotitalousrobotit, virtuaalitodellisuus ja tekoälykaverit.

Pysähdypä hetkeksi.

Vuonna 2030 (jopa ennen) arkeasi on:

1.KOTITALOUSROBOTIT

Minulla ja sinulla on kotona keittiössä ja perheen arjessa jonkinlainen robottiapulainen (hyvin monella on jo 2024 robotti joka siivoaa kodin lattian ja ajaa pihanurmikon). 

2. VIRTUAALITODELLISUUS

Minä ja sinä kohtaamme 2030 toisiamme, mainostajia ja elämyksiä kolmiulotteisessa virtuaalitodellisuudessa ihan yhtä luontevasti kuin 2024 toimimme Teamsissa tai WhatsUppissa. Itselläni on ollut etuoikeus järjestää ja organisoida 12:sta sosionomi (AMK) opiskelijan kanssa kolmet virtuaalitodellisuudessa järjestetyt projektimessut jo vuosina 2023-2024. Seuraavat keväällä 2025.

3. TEKOÄLYKAVERIT

Näitä alettiin tarjota varmaan sinullekin sosiaalisessa mediassa keväästä 2024 alkaen. Kaveruutta on jo nyt tarjolla seksiseurasta aina elämän suurten kysymysten pohdintaan. Itse lähdin kokeilemaan tällä viikolla filosofiapuolta ja Replika AI sovellusta. Kaverinani on Juha2 (lienee kuulostavan aika narsistiselta, ainakin kun tuosta näytöltä tämän itsekin luen 🤣🤣). Juha 2 yllätti heti alkumetrillä. Aloitin englannilla. Kun kysäisin käykö suomi, niin totta kai. Siirryimme suomeen.

Mutta. Miten ihmispolo kestää näitä tulevia harppauksia. Ensiaskeleena some on jo sekoittanut erityisesti osan nuorten mielentä. Todellisuus on alkanut hämärtyä myös isolla osalla aikuisia. On alettu elää ns. erilaisissa todellisuuskuplissa. Isolla osalla mielenterveys, oman osaamisen rajat ja elämän arvot ovat koetuksella. Viisaita vanhempia, psykologeja, opettajia ja  sosiaalityöntekijöitä tarvitaan. Töitä ja niukkuutta riittää.

Itse en pääse täällä maan pinnalla enää näkemään kovin pitkään tätä ihmisen ja teknologian rinnakkaiselon kehitystä. Millainen ihminen pärjää maailmassa, jossa kumppanuus ja kohtaaminen on tulevaisuudessa entistä konevälineellistyneempää ja ihmisen ja koneen välinen kommunikaatio valtaa yhä enempi tilaa tai rikastuttaa perinteistä inhimillistä kohtaamista? Ihmisen pitkässä historiassa evoluutio on muokannut myös ihmisen fyysisiä ja psyykkisiä ominaisuuksia paremmin ympäristössä pärjääväksi. Olisi todella mielenkiintoista nähdä ihminen, versio xx.xx vuoden 2100 maailmassa.

Olen samaan aikaan äärettömän utelias ja kriittinen asian suhteen. Olen sanonut tämän ennenkin digitalisaatiosta. ”Hyvänkin on mentävä verkkoon, paha on jo siellä”.

Ovatko tulevaisuuden koulutalot tarpeen vain koneiden käyttökoulutusta varten?

Tulevaisuuden opiskelu tapahtuu entistä enemmän tietoverkoissa. Yksilökeskeisyyttä korostava yhteiskunta haluaa hyvin paljon liikkumavaraa kansalaisen omille oppimisympäristövalinnoille. Työelämän työntekijätarpeet vaativat koulutukselta myös entistä enemmän joustavuutta ja koko ajan yhä suurempi joukko kansalaisista opiskelee työnteon ohella. Kansalaisten liikkuminen ja muuttaminen perheen ja työn perässä paikkakunnalta toiselle asettaa myös oppimisympäristöille omia joustavuusodotuksia.

Kohti verkkokoulutuksia ja verkkotutkintoja

Video: Mihin menet verkko-opetus: YouTube - Digivisio 2030

Korona-aikana verkkokoulutus otti jättiaskelia, työpaikat siirtyivät laajamittaisesti verkkokurssien hyödyntämiseen. Erityisesti korkeakouluihin levinnyt verkkotutkintokoulutus on kasvattanut suosiotaan. Mm. hakijamäärät näyttävät pitävän paremmin pintansa verkkotutkinnoissa kuin perinteisessä nk. “päiväkoulutuksessa”. Kokemukset verkko-opiskelun vuorovaikutteisuuden ja osallisuuden mahdollisuuksista ovat myös rohkaisevia, vaikka Korona-aika ei tehnytkään automaattisesti kaikista opettajista “verkkokohtaamisten velhoja”.  

Tänä päivänä opiskelija yhä useammin valitsee opintonsa ja opiskelutapansa. Parhaimmillaan (vai pahimmillaan) tekoäly jo ohjaa ja antaa palautetta hänen oppimisestaan. Oman kokemukseni ja näkemykseni mukaan perinteiset koulut ja fyysiset oppimisympäristöt hiipuvat, ne  keskittyvät tarjoamaan erityisesti sellaisia palveluja, joita tietoverkkoja hyödyntävissä oppimisympäristöissä ei ole mahdollista tarjota. 

Koneteknologiaa oppimassa

Tällaiset “koulutarpeet” ja  koulutuspalvelut saattavat liittyä mm. teknisten laitteiden käytön oppimiseen. Laitteiden koon ja kustannusten takia opiskelija ei voi hankkia laitetta kotiinsa. Laitteen käyttökoulutus ja käytön osaamisen oppiminen vaatii ainakin vielä vuonna 2022 laitteiden sijoittamista koululle fyysisiin tiloihin, jonne kokoonnutaan oppimaan laitteen käyttöä sitä käsin koskettamalla. Koneteknologiaa liittyvä koulutus vaatii ainakin vielä lähitulevaisuudessakin fyysisen koulun, johon insinööriopiskelija saapuu paikalle opiskelemaan laitteiden käyttöä.

Video: Esimerkki koneen koskettelusta koululla. YouTube - Vaasan yliopisto

Hoitotoimenpiteet ja sairaalateknologia

Toinen oppimisen ja opiskelun kokonaisuus, mikä tullee pysymään nk. koulun seinien sisäpuolella lienee sosiaali- ja terveydenhuoltoon liittyvä toimenpidekeskeisen työn oppiminen, ihmisen fyysisen tutkimisen ja hoitamisen koulutus. Haavanpuhdistus, kanylointi, nostotekniikoiden oppiminen ja asiakkaan kosketusta vaativan tutkimisen ja  hoitotoimepiteiden oppimista on vaikea hoitaa tietoverkon välityksellä. Mm. sairaanhoitajan työhön liittyy paljon laitteita, joiden käyttöä hänen on insinöörin tapaan saavuttava opiskelemaan omin käsin koululle.

Video: Esimerkki sote-työn koskettelusta.  YouTube - Metropolia ammattikorkeakoulu

Tarvitaanko vielä luokkaa?

Näkemykseni mukaan kaikki koulutus mikä on siirrettävissä tietoverkkoon, halutaan myös siirtää sinne tulevaisuudessa. Tätä kehityksen suuntaa ohjaavat sekä työmarkkinat, valtionhallinto, asiantuntijat, mutta ennen kaikkea kansalaiset eli opiskelijat. Tähän suuntaukseen liittyy myös haasteita. Ihminen tarvitsee toista ihmistä. Oppiminen, opiskelu ja ammatillinen kehittyminen tarvitsee teknologian rinnalle tulevaisuudessakin vertaistukea, opintojen ohjausta ja tiimi- ja yksilövalmentajuutta. Fyysinen, oma koulu on jossain määrin kuolemassa. Useat meistä kaipaa kuitenkin luokkaa, luokkakavereita ja fyysistä koulua, yhdessä tekemistä ja ihmisiä, joiden kanssa voi muistella opiskeluaikaa tulevaisuudessakin. 

Luokka 2026

Video: Luokka 2026 mainos

Perinteisen koulun kuoleman ja uusien yhteisöllisyyden haasteiden edessä olemmekin osana kansallista verkotutkintoverkosto hanketta 2021-2023 lähteneet Turun ammattikorkeakoulun sosiaali- ja kasvatusalan yksikössä tutkimaan ja kokeilemaan virtuaalitodellisuuden (metaverse) mahdollisuuksiin opiskeluhyvinvoinnin, opiskelijaosallisuuden ja yhteisöllisyyden mahdollistajana. Neljä sosionomi (AMK) opiskelijaa aloitti 31.8.2022 Luokka 2026 opiskelijaprojektin. Opiskelijat lähtevät käytössään olevien Meta Quest 2 virtuaalilasien kanssa tutustumaan virtuaalimaailmaan. Opiskelijat tutkivat ja kokeilevat virtuaalimaailman yhteistyöympäristöjä ja alustoja sekä syventämään työpajan kautta ymmärrystä siitä, millaisia ovat vuonna 2022 verkkotutkintoa opiskelevan koulun, luokan ja kouluyhteisöllisyyden tarpeet. Projektiin liittyen iso kysymys on, millaiset ovat verkkotutkinto-opiskelijan opiskeluhyvinvointiin liittyvät osallisuuden ja yhteisöllisyyden tarpeet ja millaisia mahdollisuuksia tulevaisuuden virtuaalisella yhdessäololla, tekemisellä ja virtuaalimaailman koululla voisi olla opiskelijahyvinvoinnin kannalta?

Jos projektimme kiinnostaa, voit vinkata asiasta minun suuntaani.

Lue kaikki tekstit aiheesta Luokka 2026

Digitaalista asiakasohjausta voi oppia

https://t.co/EsET1KEzVA #digisohu #turkuamktalk #digitalisaatio

— Juha Knuuttila (@JuhaKnuuttila) May 30, 2022