Translate

Näytetään tekstit, joissa on tunniste kohtaamisia. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste kohtaamisia. Näytä kaikki tekstit

8.1.2023

Romantisoimmeko perinteistä, demonisoimmeko digitaalista kohtaamista

Käyn eri ihmisten kanssa usein dialogia siitä, mikä on perinteisen ja digitaalisen kohtaamisen merkitys ihmisyydelle ja ihmisen hyvinvoinnille. Seuraavat rivini (lainaan omaa Facebook-kirjoitustani) ovat pohdintaani erään vastakkaisen näkemyksen vastapuheenvuoroksi:

”Sosiaalisen median kautta olen linkittynyt sukulaisiini yhdysvalloissa, oppinut ymmärtämään miten sukumme yhden haaran jälki katoaa Kanadassa, New Finlandin alueella, jota ei pian enää ole. 

Olen ylläpitänyt, rakentanut ja syventänyt ihmissuhteita mantereiden ja valtamerien yli sosiaalisen median kautta. Olen tavannut Turussa ja Kanadassa ihmisiä, joiden perinteisten kohtaamisten välillä meitä on liimannut yhteen digitalisaation liima. 

En väitä, ettei myös tuo toinen näkökulma olisi totta. Mutta näyttää usein siltä, että romantisoimme arjessa ja fyysisellä tiellä kohtaamista ja demonisoimme tiedon valtatietä ja sen kohtaamisia. Uskon, että vuonna 2033 kuka tahansa voi kokea virtuaalitodellisuudessa jo hyvin paljon asioita, joita nyt luemme ja koemme ainoastaan kirjoja lukemalla ja lentokoneella paikan päälle matkustamalla. 

Vammainen, lukutaidoton tai köyhä voi kokea itse asioita, jotka olivat ennen vain rikkaan etuoikeus.”


Ps. Onko muuten tällainen itsekin harrastamani verkkokeskustelu merkityksellisestä kohtaamisesta, meidän länsimaisten hyvinvoivien ihmisten itsensä toteuttamisen ja arvostamisen tarpeen tyydyttämisen digitaalinen ilmentymä.

3.1.2023

wHeltti - Tutustumisen arvoinen juttu

 

15.12.2022

Kohtaamisia

14.9.2021

Mitä tarkoittaa kun "henkilökemiat kohtaa"?

Henkilökemia?

Tässä tänään kuuntelin Alpo Juntusen äänikirjaa nimeltään "Paasikivi. Geopoliitikko ja Suomen kohtalon vuodet". Kirjassa mainittiin, että Paasikiven ja poliitikko  x:n (vai oliko sotilas tai diplomaatti, en muista) henkilökemiat eivät kohdanneet. Henkilökemioista puhutaan paljon, mutta asian määrittely jää usein tekemättä. Kyseessä on jotain aineetonta, ulkopuolisen usein tunnistamatonta yhteenkuuluvaisuuden ja luottamuksen ilmapiiriä. Mistä hyvä henkilökemia syntyy, tätä ajattelin jäsentää omien elämän kokemuksien kautta, sekä vapaa-ajalta että työelämästä.

Henkilökemia on intuitiivista

Oman kokemukseni mukaan henkilökemia ei synny yhteisestä työpaikasta, henkilöhistoriasta, yhteisestä ammatista, armeija- ja opiskelukaveruudesta, ei edes yhteisestä joukkuelajin harrastamisesta. Edellä mainittu yhteinen kokemus ja yhteinen toimintaympäristö voi kyllä olla edellytys tai edistää henkilökemioiden kohtaamista. Hyvä henkilökemia on siis jotain rakastumisen tai ihastumisen kaltaista, jonka syntyä on hyvin vaikea määritellä. Hyvä henkilökemia on mielestäni jotain kovin intuitiivista, yleensä heti kohtaamisen alkumetreillä tapahtuvaa.

Voiko hyvä henkilökemia syntyä pelkästä virtuaalisesta kohtaamisesta?

Hyvä henkilökemia ei ainakaan omalla kohdallani edellytä varsinaisesti yhteistä fyysistä tilaa. Hyvä henkilökemia minun ja jonkun toisen välillä voi minusta syntyä ihan virtuaalistenkin kohtaamisten kautta. Virtuaalisissa kohtaamisissa ehkä tutustuminen kohtaamani henkilön blogikirjoituksiin, kirjoitukset ja käyttäytyminen sosiaalisessa mediassa sekä virtuuaalisin välinein tapahtuva kiinnostuksen osoittaminen minua ja minun ajatuksiani kohtaa on se "liimaava elementti".

Hyvä henkilökemia on luottamusta

Henkilökemia on jotain aineetonta, joka virtaa samaan suuntaan. Henkilökemia pysähtyy kuuntelemaan toista oikea-aikaisesti. Hyvä henkilökemia on turvallinen, henkilö ei lähde sinua henkisesti karkuun ja jaksaa kuunnella sinua. Jos kumppani on kiireinen, hän sanoo "Juha, jatketaan tästä seuraavalla kerralla" ja ehkä sopii kohtaamisen ajankohdan kanssani. Silloin kun kemiat ei ihan kohtaa, keskustelukumppani näyttää usein poissaolevalta ja kun hänellä on kiire, hän saattaa sanoa "Nyt mun täytyy kyllä lopettaa ja mennä seuraavaan paikkaan". Hän tekee ja lähtee tilanteesta aika töksähtävästikin eteenpäin. Ei huomioi toista, tässä minua.

Pelikentän tutkaparilla on hyvä henkilökemia

Kokemukseni mukaan joukkuepelien kentällä hyvä henkilökemia on kykyä syöttää pallo tai kiekko sinulle oikeaan aikaan ja paikkaan. Pelikaveri tietää missä sinä kentällä olet, millainen syöttö sinulle tulee antaa ja uskoo, että pystyt tekemään paikasta maalin. Asia menee myös toisin päin. Jostain syystä sinä vaan tiedät missä pelikaveri on, luotat että tosta paikasta tämä voi tehdä maalin. Tiedät myös, että kosketus palloon ei välttämättä häneltä onnistu. Syöttösi voi olla vähän lyhyt, liian luja tai väärään aikaan annettu. Pelikaveri ymmärtää asian ja sinä yrität tehdä asian paremmin seuraavalla kerralla. Myös kaveri tietää, että hän voi valmistautua syötön vastaanottamiseen paremmin. Molemmat ovat reflektiivisiä oman tekemisensä suhteen ja armollisia toiselle.

Ehkä tuo pelikentän syöttäjän ja maalintekijän kuvaus kuvaa minulle parhaiten hyvä henkilökemiaa. Joukkueurheilussa puhutaan usein tutkapareista. He ikäänkuin tietävät tai havaitsevat toisen pelaajan toimintaa, osaavat seurata sitä aktiivisesti. Liikkuminen kentällä ottaa huomioon toinen toisensa tekemistä. Toki joukkueurheilussa koko ajan syötetään ja vastaanotetaan pelivälinettä. Toisten välillä se on satunnaisempaa. Tulosta tulee myös vähemmän.

Henkilökemia ja työyhteisö

Työelämässä hyvän henkilökemia synnyttäminen tiimitasolle ei varmaankaan ole mahdollista, mutta johtajalla pitäisi aina olla nk. avainpelureita, joiden kanssa johtajalla kemiat sopii yhteen. Jos johtaja pääsee valitsemaan tiiminsä ja johtoryhmänsä, hyvien henkilökemioiden ja sen seurauksena tukevan tiimihengen sparraaminen on varmasti mahdollista. 

Näin lopuksi

Henkilökemia on kahden ihmisen välistä yhteenkuuluvuuden tunnetta. Kun tiimissä on henkilökemiat kohdallaan, luottamuksen taso on korkealla ja varmasti ainakin joidenkin henkilöiden keskinäinen henkilökemia toimii. Oman pitkä opettajan kokemukseni perusteella sanoisin, että hyvä luokkahenki koostuu hyvistä henkilökemioista. Luokalla tai kurssilla täytyy olla ainakin joku tai joitakin henkilökemialtaan hyviä pareja. Tällaiset parit luovat ryhmään hyvää tunnelmaa ja pystyvät yhdessä kääntämään negatiivisia fiiliksiä parempaan päin. Toki yksikin hyvä tyyppi voi saada paljon aikaan ryhmässä.

Itse asiassa en ole ihan varma, koostuvatko miesten ja naisten henkilökemiat samoista elementeistä. Toisaalta minulla on hyvät kemiat sekä joidenkin miesten että naisten kanssa. Saattahan tuo kokemus olla siis hyvin sukupuoliriippumatontakin ja samoista elementeistä syntyvää. Tiedä häntä.

11.2.2021

Korona-ajan seurauksena työkaverien ja kumppaniverkoston saavutettavuus on aivan toista luokkaa kun ennen Koronaa.

Korona-aikana työkaverien ja kumppaniverkosto saavutettavuus on aivan toista luokkaa kuin entisessä. Tietotyössä kaikki ovat koneilla ja kännykkä pöydällä. Koko yhteisö (työhuone, koulu, työelämä ja kv-kumppanit ) on tasa-arvoisesti saavutettavissa digitaalisten välineiden kautta. Asiat lähtevät etenemään usein nopeasti.

Kulkuri-aika ei ole kovin tuottavaa

"Oota hetki, kun mä etsin juuri parkkipaikkaa". "Mä kävelen tässä just toiseen taloon kokoukseen, mä soitan sitten sulle kokouksen jälkeen". "Mun täytyy juosta jo tuonne toiseen taloon, toiselle puolelle kaupunkia, tms." Tietotyö on työvoimavaltaista ja vaikka kuinka hienoja härpäkkeitä ja rakennuksia olisi, työvoiman tehokkaampi ja oikeisiin asioihin keskittyvä toiminta ovat avainasemassa työhyvinvoinnille ja organsiaatioiden olemassaololle. Digitalisoitunut ja paikkariippumaton työ karsii tietotyöstä "työpäivän sisältä" turhia logistiikka kustannuksia (lue siis ihmisten työajan väärinkäyttöä). Työmatkoihin käytetty aika vie yleensä minimissään logistiikkakuluina ainakin tunnin työntekijän energiavarastoista (hyvin usealla kaksi ja enemmänkin). Olisiko niin, että tämä "kulkuri-ajan" säästö omaan käyttöön (pidemmät yöunet, lehden rauhassa lukeminen tai koululaisen aamukohtaaminen) poikisikin hyvinvointia työn lisäksi myös kotiin ja perhe-elämään.

Kuinka paljon törmäilyä ja "pöhinää" on oikeasti konttorilla?

Eräs etätyö-kriittisen keskustelun teema Korona-aikana on ollut työpaikalle pääsemisen arvo ja merkitys sattumanvaraiselle kohtaamiselle. Toki niitä, aika-ajoin, tulee. Mutta eipä ole autotehtaan tuotantohihnalla työskentelevällä autonasentajalle tullut mieleenkään, että hän lähtisi jo etukäteen rikastamaan uutta osaamistaan kiertelemällä turisemassa muiden kanssa liukuhihnalla tai tehdassalissa muuten hengaillen. Itse olen sen verran työelämässä jo aikaani viettänyt, korkeakoulelämääkin katsellut, että väittäisin satunnaisten kohtaamisten rikastuttavat kokemukset olevan enemmän unelmaa ja työajan hukkakäyttöä, kuin merkittävä lisä työssä uudistumiselle. Tapaa mielelläni ihmisiä, juttelen heidän kanssaan. Yleensä se en ole minä, jolle tulee niissä tilanteissa kiire. Aikavaras, mikä aikavaras.

Koen olevani hyvin sosiaalinen ihminen, ainakin aika-ajoin. Mutta kokemukseni tuosta työpaikalla "hedelmällisestä törmäilystä" eivät aina ole siis toteutunut. Olen mennyt työpaikalle ja haluannut sosiaalista kontaktia ja sitä kaivattua keskiluokan arvostamaa "pöhinää". Kun näen kollegan, vastaus saattaa olla "en nyt oikein ehtisi, kun pitää nopeasti lukea sähköpostit ja sen jälkeen pitäisi ehtiä sinne... ja ...tänne.". Tai haahuilen yksin käytävillä, kun joustavan työajan edusta osalliset opettajat ovatkin luokissa, etätöissä tai vaikka harjoittelupaikkakäynneillä. Voisiko olla niin, että tällainen satunnainen törmäily konttorilla onkin enempikin keskiluokan etuoikeus, jota Korona-aika ja etätyökulttuuri on jollain lailla myös murentamassa ja pois viemässä. Pitäiskö tietotyöläisen kysäistä asiaa rakennusmieheltä, siivoojalta tai bussikuskilta. Miltähän sieltä ratin takaa kuulostasi tuo, "satunnainen törmäileminen".

Logistiikka ja toistemme saavutettavuus voi olla haastavaa myös digityössä. Lähinnä tietoverkkonopeudet haastavat osaa etätyöläisiä. Ikävä kyllä joskus niiden taakse voidaan myös piiloutua, kun vähän laiskottaa tai ei oikein muiden puuhien parista (vaikka olisivat ihan työtäkin) haluta tulla kuvalla sosiaaliseen yhteyteen muun työyhteisön kanssa. Tällaiset asiat haastavat, digi- tai hybridiorganisaatioiden johtamista. Lienee asian ympärille tulevaisuudessa jokin kauppakorkeakoulun professuurikin syntyvän, ellei ole jo syntynytkin.

Digiyhteisöllisyyttä oppien ja rohkeasti kokeillen

Olen huomannut, että oman lähityöyhteisö tottumus ja toiminta digitaalisessa uudessa sosiaalisessa yhteydessä kehittyy koko ajan. Vanhat roolitkin alkavat tulla esiin, verkko- ja videotyöskentelyn kehittyessä. Myös verkkoneuvotteluohjelmistojen kehittäjät kehittävät kilpaa omia sovelluksiaan. Esim. pienryhmähuoneet, niihin siirtyminen ja niissä liikkuminen on hieno mahdollisuus. Kaikki tämä oli saavuttamattomissa henkisesti ja siksi näitä ei edes monissa työyhteisöissä lähdetty kokeilemaan ennen Korona-aikaa. Mitä sitä sanotaankaan, "pakko on paras konsultti".
Kuten kuka tahansa läheisistä ja työkavereistani tietää, minun suhtautumiseni digitalisaatioon on myönteinen, utelias, kokeileva ja optimistinen. Haluan, että tietotekniikka on ihmisen asialla, vaikka jotkut sitä eivät aina uskokaan ja laittavat minut asian suhteen usein testiin ja seinää vastaan. Hyvä niin.

Hybridityö haastaa johtamista
Toivon, että Koronan aikana ja Korona-ajan jälkeen työyhteisöillä on viisautta miettiä työnteon reunaehdot ja toimintaympäristöt uudelleen. Pitää miettiä etätyöläisen tukemista omalle työpisteelleen kotikonttoriin. Organisaation fyysisissä puitteissa viihtyville, niitä ihan oikeasti ja välttämättä tarvitseville, tulee taata työtilat, joissa sataprosenttinen keskittyminen on mahdollista. Tällä hetkellä puhutaan paljon tulevaisuuden hybridiopiskelusta ja hybridityöstä. Arkipuheessa tällä tunnutaan tarkoittavan kahta asiaa. Työntekijän tai opiskelijan tekeminen voi olla joustavasti molempia, konttorilla ja kotona tekemistä. Organisaatio voi olla työn tekemisen näkökulmasta hybridi. Osa tekee työtä kotona, osa muualla. Siksi työnantajan tulee tukea 1) tuottavaa etätyötä ja etätyön hyvinvointia 2) tuottavaa konttorityötä ja konttorityöntekijän hyvinvointia sekä 3) kehittää modernien ”pöhinätilojen” rinnalle ”etäpöhinää ”tukevia toimintakäytäntöjä ja teknisiä ratkaisuja työhteisön ja innovaatio-tiimien tarpeisiin.

Itseltäni tuottava työ ei onnistu ilman omaa henkilökohtaista työhuonetta ja olenkin ollut etätyöorientoitunut käytännössä ehkä jo koko tämän vuosituhannen ajan. Silloin kun tarvitaan muita ihmisiä, tehdään yhdessä. Korona-aika on ainakin minulle opettanut, että digitaalinen yhdessä tekeminen on aivan yhtä hyvä ratkaisu kuin konttorilla ryhmätilassa toimiminen. Ilokseni olen huomannut, että etäyhteisöllisyyttä ja etäyhteisöjä tukevat toimintatavat ja teknologiat kehittyvät koko ajan hurjaa vauhtia.

Jään mielenkiinnolla seuraamaan, niin kuin varmaan moni muukin, mitä tuleman pitää. 

Sitten kun.

3.2.2021

Musta ja välinpitämätön verkkoneuvottelun videoikkuna?

Katsekontakti on äänen rinnalla ihmisten välisen aidon kohtaamisen tärkein elementti. Jos ihminen istuisi pussi päässä perinteisessä neuvottelussa, pitäisimme häntä outona ja välinpitämättömänä muiden seurasta. Samanlainen kokemus meille saattaa tulla verkkoneuvottelusta ilman kameraa, "mustan takaa".        
Siksi ole koonnut oman päivittäisen opetustyöni ja kollegoiden kanssa käymieni verkkoneuvotteluiden perusteella seuraavaan listan erilaisista selityksiä sille, miksi emme saa verkkoneuvottelussa katsekontaktia kaikkien ihmisten kanssa.

Yllättäviä tilanteita toki tulee, mutta meillä on itsellä pääsääntöisesti "avaimet hyvää verkkoneuvotteluun omissa käsissämme". Käyttäkäämme niitä, muotoilkaamme etätyöstä entistä parempaa.

Mitä tarkoittaa musta videoikkuna?

  • heikko, Koronaa edeltävän ajan vanhanaikainen verkkoyhteys
  • aikansa elänyt tietokone
  • viesti etätyöpisteesi päivitystarpeesta
  • huolimaton ja muistamaton neuvottelukumppani
  • lapsiperhearjen raskauttama opiskelija ja kollega
  • kokematon videolla esiintyjä, (joka myös saattaa olla jatkossakin kokematon)
  • ihminen, jolla on tärkeämpääkin tekemistä kuin katsoa sinua
  • ihminen, joka ei ole ehtinyt vielä työpaikalta kotiin, tai päinvastoin
  • ihminen, joka käyttää mobiililaitetta
  • ihminen joka priorisoi esim. sähköpostien lukua verkkoneuvottelusi sijaan
  • hermostunut, väsynyt kollega joka haluaa olla rauhassa muiden katseelta
  • ihminen joka haluaa muiden uskovan tai kuvittelevan sinun olevan mukana videoneuvottelutapaamisessa
  • hybridi osallistuja, video päällä - video pois: välillä lähettää lapsia kouluun, hoitaa lasta tietokoneella, avaa oven putkimiehelle, kertoo puolisolle ostoslistan, syö kokouksessa
Joskus aito kohtaaminen etätyössä ei ole mahdollista. Siksi joskus on ihan hyvä ratkaisu myös siirtyä verkkoneuvottelutyöhön työnantajan osoittamaan työpisteeseen konttorille.

Kaikille etätyöntekeminen ei ole mahdollisuus, vaan jotain muuta.

Ps. Kerro lisää kokemuksistasi vaikka kommenttikentässä tai Twitterin puolla. Lisää tänne kaikki uudet näkökulmat.
  • "ei jaksa kammata hiuksia"

18.9.2020

Lähikohtaaminen ja digikohtaaminen?

Korona-aikana sekä opetus että muu työ siirtyi tietoverkkoihin. Aika pian alkoi julkisuudessa keskustelu halusta päästä taas lähikohtaamaan työpaikalla. Itse olen alkanut kevään ja kesän aikana jäsentää työ- ja opiskeluelämässä tapahtuvaa kohtaamista lähi- ja digikohtaamiseksi. Podcastissa pohdinkin näitä kohtaamisen erilaisia muotoja ja miten ne ovat näkyneet kevään ja alkusyksyn aikana omassa opettajan arjessani.