Päivitetty 24.7.2026
Palaan Minä-sivulle - Tmi Juha Knuuttila
Seuraavasta voit lukea elämäntarinani tiiviisti. Tarinassa tiivistyy henkilökohtaiset elämäntarinani käänteet.
Synnyin Satakunnan Kankaanpäässä 1961. Lapsuuden ja nuoruuden vietin äidin, isän sekä 1962 ja 1969 syntyneiden pikkuveljeni kanssa Porissa, asuen keskustassa ja Vähäraumalla (pari-kolme ekaa vuottani meni Honkajoella/Kankaanpäässä).
Nuoruusikäni sujui Porin Vähäraumalla. Koti on ollut minulle aina voiman lähde. Kaveriporukassa seurattiin ja pelattiin talvella jääkiekkoa, kesäisin käytiin kalassa ja uimassa. Viikonloppuisin käytiin elokuvissa, hengailtiin ja touhuttiin yhdessä kaverien kanssa. Pääasiassa Länsi-Porissa, harvemmin keskustassa.
Kouluni kävin Vähäraumalla. Kirjoitin Länsi-Porin lukiosta ylioppilaaksi vuonna 1980. Vuonna 1980-1981 tutustuin Turkuun varusmiehenä, Heikkilän kasarmialueelta käsin, Turun Ilmatorjuntapatteristossa. Armeijan jälkeen tein metsänparannustöitä ja toimin opettajan sijaisena ja aloitin sosiaalipolitiikan opinnot Länsi-Suomen kesäyliopistossa.
Vuonna 1982 aloitin opinnot osaviikkoisena turkulaisena Turun yliopistossa yhteiskuntatieteellisessä tiedekunnassa, pääaineena sosiaalipolitiikka, valmistuin valtiotieteen maisteriksi vuonna 1989. Jo vuonna 1986 siirryin vakituisiin töihin ja työelämään (Turun lastensuojeluviraston sosiaalityöntekijäksi 1986-1989 ja Vahdon kunnan sosiaalisihteeriksi 1989-1990). Toimin Turussa ja Porissa sosiaalityöntekijän sijaisena ja harjoitteluissa myös vuosina 1982-1985. 1990 aloitin opettajan töissä Kaarinan sosiaalialan oppilaitokseen.
Vuodesta 1985 alkaen kotini on ollut Turussa. Vuonna 2026 vaikutan, asun ja tee pääasiallisesti työni Turun Keskustassa, Puistomäen kaupunginosassa. Olen asunut nyt 40 vuotta Turussa ja siksi uskallan jo sanoa, olen turkulainen. Olen kuitenkin sekoitus myös satakuntalaisuutta ja varsinaissuomalaisuutta. Vanhempien kautta verenperintöni on myös Etelä-Pohjanmaalta, puukkojunkkarien mailla. Tämä "maakuntajuurieni mix" näkyy varmasti "sekä hyvässä että pahassa". Juurieni takia minussa elää kuitenkin jotain enemmän kuin turkulaisuus on.
Työelämässä olen tehnyt pitkän työura sosiaalihuollon ja sosiaalipalveluiden AMK-opetuksen, -kehittämistyön ja -hallinnon parissa, työnantajana Turun ammattikorkeakoulu. Ennen sosiaalityöntekijän töitä toimin leikinohjaajana, rakensin viemäreitä, istutin taimia, mittasin ja merkitsin/mittasin ojalinjoja metsiin, hoidin nurmikoita, olin toimistosihteerinä, apulaislastenvalvojana/ lastenvalvojana (eli hoidin isyyden selvittämiseen, lapsen huoltoon ja elatukseen liittyviä asioita).
Kun näin 65-vuotta täyttäneenä pystyn katsomaan elämää jo aika pitkästi taaksepäin, totean, että olen saanut elää elämääni tähän asti suotuisien tähtien alla. Töitä on riittänyt. Pitkä avioliittoon on takana, kestäen edelleen. Minulla on kaksi aikuista lasta, heillä elämä kohdallaan. Minulla on ollut riittävästi terveyttä, ikääntyessä toki on lääkkeitäkin tullut sopivasti peliin. On harrastuksia, ystäviä ja kavereita. Eläkeiän kynnyksellä talouskin on kunnossa. Sain tehdä pitkän työuran ahkerien naisten työyhteisöissä. Kaikki on mennyt aika hyvin. Ei pidä valittaa.
