Turku AMK POISSAOLOT: 1.-5.4. Tavattavissa taas 6.4 klo 8.15 alkaen.
Soita minulle 044-9074541 (jos en vastaa, jätä tekstiviesti) ma-pe klo 8-16.
Lähetä sähköposti: etunimi.sukunimi@turkuamk.fi. Vastaan viimeistään kahden arkipäivän aikana.

Translate My Homepage

Hae tästä blogista

Näytetään tekstit, joissa on tunniste Verkko-oppimisympäristö. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Verkko-oppimisympäristö. Näytä kaikki tekstit

22.12.2019

Digitaalinen oppimisympäristö vapauttaa ja tukee paikallista kehittämistä

Lupasiko digitalisaatio meille metropolisaation?

Digitalisaation lupaus piti mielestäni olla aivan jotain muuta, kuin sitä sanomaa jota tänä päivänä luen ja kuulen medista. Näiden visioiden mukaan 2020-luvun Suomi on luonnonvoimain lailla metropolistuva ja aluekeskittyvä. Digitalisaation kärkenä tuntuu joskus olevan lähinnä Helsinkiin, Turkuun, Tampereelle ja Ouluun keskittyvien teknologiayritysten "huippuosaaja-henkilöstö" (omat insinöörit tai maahanmuuttajat), jotka lasitorneissa tai Start Up-pajoissaan rakentavat digitaalisia vientituotteita Suomen viennin ja bruttokansantuotteen ykkösvetureina. Haluammeko ihan oikesti kaikki asua kasvukeskuksissa? Mikä on keskittämispolitiikan sosiaalipolittinen (esim. ei-asiantuntijoiden syrjäytyminen, "kiiremaailman" työn ja perheen yhteensovittaminen tai mielentervysongelmat) hinta?

Vuonna 2019 materiaalisen menestyksen ja jatkuvan kasvun rinnalla on myös monia muita laajasti yhteiskunnassamme jaettuja arvoja ja periaatteita. Tällaisia on mm. yksilön valinnanvapaus ja oikeus elinikäiseen oppimiseen. Näiden asioiden äärellä askartelevat varhaiskasvatus, perusopetus, ammatilliset oppilaitokset ja korkeakoulut. 

Oikeus valita  oppimisympäristönsä pitäisi olla kansalaisoikeus

Mm. korkeakoulut ovat muuttuneet voimakkaasti viimeisen kymmenen vuoden aikana avoimeen ja valinnan vapautta korostavaan suuntaan. Avoin korkeakouluopetus on lisääntynyt, tutkinnot sisältävät vapaasti valittavia opintoja, yritysyhteistyö ja kansainvälisyys ovat opinnoissa lisääntynyt. Kuitenkin paljon on myös nk. korulauseita ja todellisuus saattaa olla vielä hyvin toisenlaista.

2000-luvun vaihteessa ja miksei vanhemmatkin opiskelijapolvet elävät arjessaan digitaalisessa maailmassa. Digitalisaatio mahdollistaa palveluiden vertailun laadun ja kustannusten näkökulmasta. Tavaroita voi hankkia eri tavoin, kivijalkakaupasta, netistä tai vaikka jakamistaloutta hyödyntäen. Palveluja kehitetään "notkeasti" ja uutta kokeillaan.

Entäpä sitten oppilaitokset. Tarjoammeko me vaihtoehtoisia oppimisympäristöjä oppijoiden kiinnostuksen ja kyvykkyyden mukaan. Varmasti tarjoamme, mutta mistä kertoo erityisesti ammattikorkeakoulujen kampusten rakentamispuumi vielä viimeisen kymmenen vuoden aikana. Suuriin kaupunkikeskuksiin keskittyvät "luokka-oppimisympäristöt" palvelevat metropolisaatio-kehitystä ja pienempien kaupunkien tai maaseudun paikallisuus ja sen kehittäminen jäävät lapsen kenkiin.

Digitaalinen oppimisympäristö ottaa menestyksen ensiaskeleita

Tietotekniikan hyödyntäminen on ollut 20 vuotta "koulutuksen huulilla", mutta edelleen sen tuominen kouluun koetaan joidenkin mielestä "pyhäinhäväistyksenä". Digitaalisen oppimisympäristön vaikuttavuudesta vaaditaan näyttöjä, samaan aikaan kun muuttavan luokka-oppimisen vaikutusten tutkiminen on "yhtä heikossa hapessa". 

Digitalisaatio on modernisoinut pankit, vakuutuksen, kuluttajakaupan ja matkatoimistoalan. Koulutus ja seuraavassa aallossa sosiaali- ja terveydenhuolto on nyt mukana siinä väistämättömässä murroksessa.

Digitaalinen oppimisympäristö mahdollistaa

Toimin itse lehtorina Turun ammattikorkeakoulun sosiaali- ja kasvatusalan yksikössä. Olin mukana käynnistämässä syksyllä 2017 kokonaan verkossa toteutettavaa sosionomi (AMK) koulutusta ja minulla on ollut etuoikeus toimia tuutorina kaikkien meidän kolmen vuosikurssin opiskelijoiden kanssa.

Sekä omat että opiskelijoiden kokemukset verkkotutkinto-opiskelusta ovat hyvin myönteisiä. Myös työelämä on ottanut opiskelumuodon uteliaan myönteisesti vastaa. Verkkotutkinto-opiskelu on avannut uusia näkökulmia oppijan ja hänen toimintaympäristönsä todellisuuteen. Näistä seuraavassa.
  1. Verkkotutkinto-opiskelijat ovat usein vanhempia monilapsisistä perheistä. Verkkotutkinto on ainoa mahdollisuus.
  2. Verkkotutkintoa suorittavat opiskelijani ovat jääneet tutkinnon aikaiselle äitiyslomalle useammin kuin perinteiset tuutoropiskelijani. Verkkotutkinto mahdollistaa usean kohdalla opintojen etenemisen edelleen.
  3. Opiskelijat tekevät opintoja kaupunkikeskusten ulkopuolelta (esim. Uudenmaan, Pirkanmaan ja Varsinais-Suomen maakunnista). Näin mahdollistuu myös työnteon jatkaminen omalla kotipaikkakunnalla. Myös yhteistyö esim. ammattikorkeakoulun tutkimus- ja kehittämistoiminnan kautta virtuaalisesti on toiminut.
  4. Opiskelijat tekevät opintoja ulkomailta (Mm. Ruotsista ja Espanjasta) käsin. Esim. jalkapalloammattilaisen uran jatkaminen ja perheen mukana ulkomaille muutto on mahdollistunut.
  5. Opiskelijat ovat muuttaneet opiskeluaikansa aikana ulkomaille tai ulkomailta takaisin Suomeen. Esim. osa opinnoista on tehty ulkomailta käsin puolison kv-vaihdon aikana.
  6. Opiskelijoiden valmius kantaa itsenäistä vastuuta opintojen etenemisestä on korkealla tasolla. Esim. opinnäytetyön ohjaajat hämmästelleet itsenäisen ja vastuullisen työn valmiuksia.
  7. Opiskelijat kokevat yhteisöllisyyttä ja läheisyyttä keskenään vaikka he ovat nähneet toisensa luokkaympäristössä ainoastaan opintojen alkaessa kolmen päivän ajan.
  8. Opiskelijat ovat tehneet työelämäyhteistyötä ja palvelujen kehittämisprojekteja verkkoympäristössä ja verkkotyökaluin yhdessä työelämäkumppanien kanssa.
Digitaalinen oppimisympäristö, mahdollisuus valita vapaasti asuinpaikkansa

Digitaalinen oppimisympäristöä on arvioitu myönteisesti digitalisaatiotaitojen kehittymisen, oppijan valinnan vapauden tai itselle sopivan oppimistyylin näkökulmista. Digitaalisen oppimisympäristön paikallisuuden- ja aluekehityksen vaikuttavuutta tuskin ovat oman kokemukseni mukaan pysähtyneet miettimään edes aluekehittäjätkään. Yhä uudelleen olen lukenut kaihosta maakuntakorkeakoulujen perään. Turhaan, sillä isojen kaupunkien kiveä ja lasia olevat uudetkin kampukset korvautuvat kymmenen vuoden sisällä virtuaalisilla kampuksilla, jotka tavoittaa ihan yhtä hyvin kotikylästä käsin kuin "korkeakoulun konesalinkin" lähettyviltä.

Lisätietoja digitaalisista oppimisympäristöistä

Virtuaaliammattikorkeakoulu:


Olen myös itse äänessä Turku AMK tallenteilla:

29.10.2019

CampusOnline.fi opintojaksotarjonta on avautumassa marraskuussa

15.2.2019

VOIKO OPISKELIJA OLLA VÄÄRÄSSÄ?

Yleisönosaston kirjoittelu "pukkaa" reflektoimaan

Turun Sanomien kaksi yleisönosastokirjoitusta, opiskelijan tyytymättömyyden osoitus 13.2.2019  ja johtajien ja organisaation vastine 15.2.2019 saivat itseäni reflektoimaan omia kokemuksiani opettajuudesta, opiskelijan tukemisesta ja oppimisympäristöjen kehittämisen haasteista.
Lähde: Ts 13.2.2019 opiskelijan yleisönosastokirjoitus

Opiskelija on lähtökohtaisesti aina oikeassa - patenttiratkaisut ovat mahdottomia

Asiakastyytyväisyyden lisääminen ei ole koskaan kovin yksinkertaista. Totta toki on, että työelämä vaatii osaamista, jossa yksilön itseohjautuvuus ja päämäärätietoisuus on keskeistä. Mutta nämä ovat myös ne asiat, joihin koulutuksen tulee juuri antaa valmiuksia alakohtaisen substanssiosaamisen rinnalla. 

Ammatillinen ja henkilökohtainen itsetunto vaihtelee itse kullakin yksilön itseohjautuvuuden ja päämäärätietoisuuden janalla, sekä opiskeluaikana että työuralla. Opiskelijan henkilökohtaista itsetuntoa voidaan kehittää sosiaalisen tuen ja valmentamiseen perustuvien oppimisympäristöjen avulla ja ammatillisen itsetunnon vahvistaminen on oppilaitosten, ammattikuntalaitoksen (opiskelijayhdistykset ja ammattiliitot) ja työpaikkojen ammattilaisten yhteinen asiaa. Opiskelijalla onkin minusta aina oikeus vaatii apua sekä substanssinsa että henkilökohtaisten ominaisuuksiensa kehittämisessä.

Mitä itse olen oppinut opiskelijasta ja oppimisympäristöstä viimeisen kolmen vuoden aikana

Omat viimeaikaiset kokemukseni opiskelutavan vaikuttavuudesta ja opiskelijalähtöisyydestä ovat syksyllä 2015 alkaneelta sosionomi (AMK) johtaminen ja yrittäjyys opintokokonaisuuden oppimisympäristöstä. Sekä johtajuus-opinnoissa että 2017 alkaneessa sosionomi (AMK) verkkotutkinnoissa on käänteinen oppimisympäristö otettu pääsääntöiseksi opiskelutavaksi. Verkkotutkinto-opiskelijat sitä vuonna 2019 itse poikkeuksetta haluavat ja vaativatkin.

Omat havaintoni ja kokemukseni ovat mm. seuraavia:
  1. "Hyvä opiskelija"  pärjää oppimisympäristöstä huolimatta 
  2. On virhe, jos opettaja päättää millainen opiskelutapa tukee opiskelijan hopsia (osaaminen, valmiudet, perhe, työ, mieltymykset, jne.)
  3. Verkkoon ei pidä pakottaa tai omaa lähiopetuksensa merkitystä ylikorostaa tai ylistää 
  4. Jos katsotaan ensimmäisen oppimisen arviointitilanteen läpäisyprosenttia ja kaikkien arviointiin osallistuneiden arvioinnin keskiarvoa, lähiopiskeluun perustuva käänteinen tiimiopiskelumalli on tuottanut mitatusti 3.5:n menneen vuoden aikana  parhaat oppimistulokset. Vertailukokemukseni johtamis- ja yrittäjyysopinnoissa oppimiseen on vuodesta 1998 alkaen eli viime vuosituhannelta saakka
  5. Valmentavan opettajuuden kautta kyseisessä lähiopiskeluun perustuvassa käänteisen oppimisen mallissa kaikkein onnellisinta on ollut nähdä perinteisessä lähiopetusmallissa aina takariviin pyrkivien "heikommalla oppimisen itsetunnolla varustettujen" opiskelijoiden voimaantuminen, hymy ja uskon lisääntyminen itseensä
  6. Käänteisessä opiskelumallissa opettajuus ja asiantuntijuus alkaa siitä mihin powerpointtini ennen päättyi, kotona opiskelija itseopiskelun kyvykkyys ymmärtää asiaa loppuu ja heikoimman omaksujan ymmärryksen tuska alkaa
  7. Henkilökohtaisesti kovimmat oppirahat olen maksanut keväällä 2016, kun en vielä ymmärtänyt kolmea käänteisen oppimisen opiskelija- ja opettajaymmärryksen kulmakiveä. Itsekin olen vielä vankalla oppimisen polulla. Siksi kirjoittelu vähän hokkus-pokkus tyyliin koulutukseen tulleesta ratkaisusta -  "flippauksesta" - ärsyttää ja  tuntuu usein kovin kevyeltä ja pinnalliselta, asiaa tuntemattomalta ja epäanalyyttiseltä.

Oppimisen tukia on opetusta tärkeämpää

Tämä Turun Sanomissa omaa oppimisympäristöään arvosteleva opiskelijatyyppi on tuttu "käänteisestä luokkahuoneestanikin". Kyseessä on opiskelija, joka tarvitsee oikeasti tukea: ihmistä, tiimiä ja opettajaa. Tuskin opettajan asiantuntijuutta korostavan perinteisen lähiopetuksen määrä lisääminen kuitenkaan asiaa pohjimmiltaan ratkaisee. Verkkoon ei kannata automaattisesti ketään "lähettää". Työelämäprojektissakin opiskelija tarvitsee usein ymmärtävän ja tukevan opiskelijaprojektipäällikön ja opettajavalmentajan tsemppiä.

Resurssit oppimisympäristön rakentamiseen ja asiantuntijan palautteeseen

Miten ammattikorkeakoulun sitten vastaa opiskelijoiden ilmaisemaan parempaan ohjaustarpeeseen? Huomioivatko 2020-luvun ammattikorkeakoulu ja sen oppimisympäristöt monipuolisesti erilaista oppijuutta ja erilaista "ostohalukkuutta ja -tarpeita", jota myös hopsiksi kutsutaan. 

Koska kaikki tiedämme, että opetustyötä tehdään yhä pienemmillä resursseilla nyt ja tulevaisuudessa, on vertaistuki ja palaute otettava osaamisen kehittämisessä paremmin käyttöön. Myös kaikkien huulilla oleva työelämäyhteistyö ja sieltä saatava ammattilaisten tuki olisi paremmin saatava valjastettua myös yksilöllisen oppimisen tueksi. 

Opettajien resurssin on siirryttävä laadukkaiden oppimisympäristöjen suunnitteluun ja oppimisprosessin aikaisen ja sen jälkeen tapahtuvaan oppimista ja asioiden omaksumista tukevaan palautteeseen. 

Mikäli tällaiset yleisönosastojen kautta aika ajoin nousevat "hätähuudot" halutaan vähenevän, sekä luokkakaverien, opettajien että johdon tulisi siirtää välillä huomiota "huippuhuumasta" oppimisen arkisiin kysymyksiin, jotka ovat myös tulevaisuuden työelämässä yksilön ja yhteisön hyvinvoinnin kulmakiviä ja edellytyksiä myös työn tuottavuuden lisäämiseen. 

3.4.2018

Oppimisen "Protestanttinen etiikka ja Lutherismi " on 1900-lukua.

Kari Uusikylän kirjoittelun (mm. Kari Uusikylä: Koululainen, itseohjaudu surman suuhun!ja monien kesän ja syksyn koulun muutoskriittisen lehtikirjoittelun innoittamana kommentoin kollegani Facebookissa uuden oppimisen teemaa. 

Ajattelin tuoda ajatuksiani tännekin oman blogini puolelle, vähän editoituna ja yksityisyyssyistä hieman lyhennettynä.

----

Kaikille kyyniköille haluaisin muistuttaa.

Nyt on vaan niin, että meidän on seurattava asiakkaan, teknologian, työn ja toimintaympäristön muutosta. Velvollisuus, oppimisen protestanttinen etiikka ja pakko pitää nyt ihan oikeasti jättää sinne 1900-luvulle (tiedän kuitenkin "epämukavia aineita opettavana", että oppiminen ei on myös tuskaa ja haastamista, pakottamista ja houkuttelemista). Eli niin, aikansa kutakin. Innostus, tarina, yhdessä tekeminen ja motivaatio ovat 2000-lukua. 

Peilaan tässä ihan omia tuoreita kokemuksiani. Esim. 1,5 kuukauden jälkeen palautteet verkko-pohjaisesta Sosionomi (AMK) tiimiopiskelusta, videokameroin, näytöllä ja muillakin välineine jakaen ovat yllättäneet sekä opiskelijat että heitä opettaneet. 

Suoria lainauksia opiskelijoilta

"Positiivinen yllätys, opiskelu soluttautuu osaksi omaa elämää"

"Kutsutaan suoraan olohuoneeseen"

"Kuin samalla paikkakunnalla olisi"

"Tutustuu paremmin kuin perinteisessä"

"Luokkaopiskelua intiimimpää"

"Jotain samaa ja tuttua kuitenkin kuin luokkaopetuksessa". 

Lopuksi Marion-opiskelijan viisas lause liittyen omaan verkko-oppimisen ja opiskelun innostukseensa ja sen rajoittamiseen.

"Ei kukkiakaan voi kastella ämpärillä. Mm. ravinteet huuhtoutuvat". 

Tarvitaan aikaa ja malttia oppimiseen, oli sitten kyseessä "sohva-, digi- tai luokkapedagogiikka". "Sohvalla makoilua voi olla liikaa", verkon tietotulva voi ähkiyttää. Kuitenkin, omasta asiastaan innostuneen opettajan Power Point vyörytysten aika pitäisi olla auttamatta ohi ja menneisyyttä.

----

Osuuspankin eläköityvä johtaja Reijo Karhinen pohtii Helsingin Sanomien 14.10.2017 artikkelissa työelämän ja pankkialan muutosta mm. seuraavasti

”Meillä on jo kiire saada toimihenkilömme ymmärtämään, että taito oppia uutta tulee olemaan aivan keskeistä. Ihmisten pitää herätä siihen, että tätä työtä, jota hän tekee, ei ehkä tulevaisuudessa ole.” 

1.8.2017

Aito verkkokohtaaminen videoneuvotteluvälinein vaatii omat niksinsä

Opiskelun, oppimisen ja ohjauksen siirtyminen tietoverkkoihin on kohtuullisen uutta. Aivan uutta on Turun ammattikorkeakoulussa 28.8.2017 aloittava Sosionomi (AMK) verkkotutkinto.

Verkko-opiskelussa yksi osa opiskelua ja oppimisympäristöä on verkkokohtaamiset videoneuvotteluvälinein. 20 Sosionomi (AMK) verkko-opiskelijaa tapaakin toisiaan syksyllä 2017 aina tiistaisin ja torstaisin Skype-videoneuvotteluympäristössä.

Seuraavassa kokemukseeni perustuen 3. ensimmäistä neuvoani onnistuneeseen videoneuvottelukohtaamiseen.

1. Opettele kohtaamaan ihmisiä verkossa

Ihmisiä oppii kohtaamaan luontevasti tavanomaisissa kohtaamistilanteissa, jos et tapaa ihmisiä tai teet sitä harvoin, se jännittää ja voi tuntua epäluonnolliselta sinulle. Samoin asia menee myös videoneuvottelukohtaamisissa. Eli tapaa ihmisiä, ystäviä ja  opiskelukavereita - yksin, pareittain ja ryhmittäin verkossa. Kaikki mikä on arkipäiväistä, on myös aitoa.

2. Tule verkkotapaamiseen ajoissa

Kaikki uusi tavanomainenkin kohtaaminen pelottaa. Teknologia ihmisten välissä ja apuna on jatkuvasti muutoksessa, joten ota sitä koko ajan haltuun. Tule verkkotapaamisiin ajoissa, mikään ei hermostuta ihmistä niin paljon kuin kiire tekniikan kanssa työskennellessä. Näin saat aikaa kokeilla ja ottaa teknologiaa ihmisten välillä haltuun.

3. Varmista verkkotapaamistasi normaalilla puhelimella

Minä olen ainakin tarvinnut hyvin usein puhelinta tukena verkkotapaamisten yhteydessä. Sitä voi käyttää verkkoneuvottelun rinnalla ja se on hyvä tukilinja esim. ohjeiden saamiseksi. Varmista, että sinulla on puhelin käytössäsi ja että muilla verkkoneuvottelijoilla yhteyskanavasi auki sinuun (soittomahdollisuus tai jokin digitaalinen muu yhteys olemassa).