Onko etätyö työelämän sairaus?

Etätyöstä alettiin puhua muutama vuosikymmen sitten työn muuttuessa entistä tietointensiivisemmäksi ja tietokonekeskeisemmäksi. Etätyön mahdollisuudet räjähtivät internetin, mobiililaitteiden ja nopeiden verkkojen yleistyessä. Etätyön mahdollisuuksien rinnalla alettiin muutama vuosi sitten keskustella myös etätyön ongelmallisuudesta sekä työntekijän että organisaation näkökulmasta.

Olin itse vielä vuosi sitten erittäinkin etätyömyönteinen. Hehkutin jopa siitä mahdollisuudesta omassa opettajan työssäni. Viime vuonna aloin ajatella asiasta kuitenkin hyvinkin kriittisesti. Jos etätyö ei olekaan välttämättä aina mahdollisuus vai merkki jostain muusta, työntekijän tai työyhteisön ongelmista, etätyön pakosta.

Etätyö on hieno juttu, jos siihen on työnkuvaan liittyvät perustelut. Jos tukkirekan kuljettaja tai kodinhoitaja tarvitsee tietotekniikkaa omassa työssään navigointiin tai tietojen kirjaamiseen, on järkevää siirtää tietoteknistä työtä mobiiliksi. Automaatio auttaa tukkirekkaa löytämään tukkipinon luo, kuljettajan keskittyessä ajamiseen. Kodinhoitaja taas voi tehdä suoraan tarvittavat kirjaukset esim. asiakastyöhön liittyen asiakkaan kohtaamisen yhteydessä, eikä asioita tarvitse siirtää paperimuistiinpanoista tai hataran muistin varasta siirtymällä erityiselle "konttorille" työpäivän lopussa kirjaamisia varten. Itse asiassa onko näissä kahdessa esimerkissä kysymyksessä edes etätyö, vaan tietoteknologian tarkoituksellinen ja harkittu mobiilikäyttö perinteisessä konttorista tai laitoksesta maailmalle suuntautuneessa liikkuvassa työtehtävässä.

Mobiili työ ja etätyö eivät olekaan yksi ja sama asia. Etätyöllä minä ymmärrän tilannetta, jossa työntekijä voisi omista lähtökohdistaan ja vapaasta tahdostaan valita työn teon paikkansa niin, että esim. kotona tai muualta toteutetun työnteon seuruaksena oma tuottavuus ja hyvinvointi lisääntyisi. Eli käytännössä työssä onnistumisen ja tuloksellisuuden kokemukset lisääntyisivät ja henkilökohtaiset hyvinvoinnin kokemukset mm. melusaasteen ja työpaikalla tapahtuva, keskittymiskykyä vievien työn keskeytysten määrä vähenisi.

Olen itse alkanut oman etätyöskentelyhistoriani aikana miettiä etätyön tekemistä toisesta näkökulmasta. 

Ensinnäkin osa työntekijöistä kertoo tekevänsä etätyötä tehdessään ylitöitä. Itse en lue koskaan työajan ulkopuolella sähköpostia tai käytä työpuhelinta. Nyt kun olen osittaisella virkavapaalla aina loppuviikot torstain ja perjantain, en koske keskiviikon jälkeen ennen maanantaita työpuhelimeen ja sähköpostiin. Tiedän, että äskeinen kuulostaa jonkun mielestä turhan jyrkältä tai mahdottomalta toteuttaa. Jos asia jäi mietityttämään, sinun kannattaa lukea seuraavissa kappaleissa ainakin omat henkilökohtaiset perusteluni.

Käytin tuossa edellisessä kappaleessa sanaa työajan ulkopuolella, joka minusta onkin nykyisen tietointensiivisen työn suurimpia kysymyksiä. Milloin olen fyysisesti työajan ulkopuolella? Milloin olen henkisesti työajan ulkopuolella? Milloin olen esimiehen tai työkaverin näkökulmasta työajan ulkopuolella? Entä asiakkaan, esim. opiskelijan näkökulmasta. Jos väitän, että teen työtäni joustavasti, mobiilisti ja kaikkia etätyön mahdollisuuksia hyödyntäen, en olekaan enää koskaan työni ulkopuolella. Kaikki tutkimustieto kuitenkin viittaa siihen, että ihmisen pitää päästä myös työelämän ulkopuolelle. Ladata akkuja. Olla läsnä ystävien, lapsien, puolison ja vanhenevien omien vanhempien kanssa ja elämässä. 

Ainakin omalla kohdallani uskon enemmän työkulttuurien ja työtapojen konkreettisiin muutoksiin, en niinkään muodikkaisiin Hiljaisuuden retriitteihin tai Mindfullness koulukuntiin.

Etätyö ja ylityö eivät ole synonyymejä. Väitän, että etätyössä on hyvin yleisesti kysymys yleisesti päivittäisen työajan pidentymisestä tai pidentämisestä. Eli käytännössä työntekijä ei selviä työtehtävistään normaalisti. Työntekijän osaaminen ei riitä, työntekijä keskittyy vääriin asioihin, työntekijä tekee työnsä liian pikkutarkasti tai hän tekee työyhteisössä muidenkin töitä. Kun työntekijä ei olekaan enää fyysisesti, psyykkisesti tai esimiehen tai asiakkaan näkökulmasta työajana ulkopuolella, hänen tietotyönsä alkaakin muistuttaa hyvin paljon televison ajankohtaisohjelmien Intian työntekijän työtä, jossa työn ääressä vietetään aikaa aamu varhaisesta ilta myöhään.

Toinen etätyöhön liittyvä ongelma liittyy työnteon olosuhteisiin. Näitä on monia. 

Työpaikan terveydelliset olosuhteet: yleinen melusaaste, työtilojen ahtaus tai epätarkoituksenmukaisuus ja kosteusongelmat pakottavatkin työhyvinvoinnin ja elämän laadun näkökulmasta ihmiset etätyöhön. 

Toinen työolosuhteisiin liittyvä haastekokonaisuus on työkulttuurikysymykset. Työpaikkojen kiireen lisääntyminen johtaa työnteon suunnitelmallisuuden tarpeen lisääntymiseen. Suunnitelmallisuuden lisääntyminen on ainakin oman kokemukseni mukaan jäljessä työmäärän lisääntymisestä. Siksi työpaikoilla on liikaa sähellystä - johtamisessa, kokouskäytännöissä, työnjaoissa, vastuukysymyksissä ja muissa yhteistyökäytännöissä. 

Etätyö ei saa eikä voi olla pakoa edellä' mainituista työteon olosuhteisiin liittyvistä murheista. Työolosuhteita tulee korjata, työnteon edellytyksiä tulee parantaa mm. johtamista, työn suunnittelua, ja fyysistä työympäristöä parantamalla ja kehittämällä.

Kirjoitukseni alussa kerroin luopuneeni etätyöstä. Miksi? Siksi, että huomasin, että elin etätyössä siinä harhassa, että se olisi enempikin mahdollisuus kuin pakko. Nykyisessä lähityön ja työpaikkakeskeisen työn mallissa minun on huomattavasti helpompi tunnistaa henkisesti milloin olen työajan ulkopuolella. Kun asia tulee selväksi työkaverille ja asiakkaalle, se on selvempi myös minulle itselleni. Tämä koskee aivan varmasti myös muita tiimi- ja ihmissuhdeintensiivistä tietotyötä tekeviä (tummensin oikein edellisen,  koska siinä minusta kiteytyy ainakin ammattikorkeakoulun lehtorin tietotyön eritysipiirteet).

Etätyöstä luopuessa olen ottanut myös kiinni niin kutsutusti "härkää sarvista". Mitä pitää tehdä toisin työpaikalla, työhuoneella tai työyhteisössä niin, että omat ja muiden työntekijöiden työnteon mahdollisuudet ja onnistumisen kokemukset parantuvat. Kysymyksessä ovat kaikki asiat aina omasta osaamisesta noihin työelämän ja työnteon kulttuurisiin kysymyksiin.

Ja lopuksi, tiedättekö muuten mitä. Kun teen lähes totaalista lähityötä (joka nykyisessä vapaaehtoisessa osa-aikaisessa (60%) työmallissani kattaa ajan maanantaista keskiviikkoon), työajan seurantajärjestelyt ovat hyvin simppeleitä. Jos minulla on allakka täynnä työtehtäviä ma 8:00-16:00, kaikki se yli menevä on ylityötä. Totta kai minullakin on tilanteita, joissa tämä ei ole mahdollista. Esim. eilen olin työmatkalla kollegoitteni kanssa Vantaalla ainataululla 05:30-18:00. Poikkeuksellinen työajakseni. Mutta kylmiä numeroita vertaamalla ja työn konkreettisia ja fyysisiä  olosuhteita kehittämällä saadaan aikaan selkeämmin ratkaisuja työelämän haasteisiin. Vanhaa sananlaskua noudattaen, "etä- ja mobiilityö on hyvä renki, mutta huono isäntä".

Ps. Lue lisää tekstejä kirjoituksistani vinkkejä osa-aikaisen työn tekijälle

Rajausta ja sähköpostin hallintaa...

Muutama viikko nyt tuota osittaista työlomaa takana. Maistuu hyvältä.

Niin kuin tiesinkin, 60% työaika vaatii kuria, oikeiden asioiden tekemistä ja hömppäilyn välttämistä. Tämä kyllä koskee myös ihan normaalia työaikajärjestelyä, sataprosenttisia.

Sähköpostin hallinta kolmen päivän syklissä yllätti positiivisesti.

Maanantaina "puretaan painetta" ja laitetaan "hömppä" roskiin tai jätetään asiat niiden haltuun, jotka niistä vastaavatkin.

Tiistaina ja keskiviikkona käsitellään sopivasti annostellen kiireelliset ja ne joita lupasin katsoa viime viikolla, kun palaan ensi maanantaina (siis tällä viikolla) töihin.

Keskiviikkona hoidetaan tärkeät, puretaan "loppuviikkopaineet" ja ilmoitellaan, että palataan ensi viikolla asiaan.

Tällä logiikalla inboxissa on pyörinyt keskiviikkona kahden viimeisen viikon aikana jäljellä 2-5 sähköpostia. Maanantaisin ikävä kyllä aloitellaan kymmenillä uusilla. Mutta iso osa ei ole millään tapaa merkityksellisiä viestejä. Usko vaan.

Mikä helpottaa kohdallani sähköpostihallintaa:

1. En itse aloita mitään "sähköpostikommunikaatioprojekteja".
2. Hoidan kommonikaatiota ma-ke puhelimella ja tekstiviesteillä.
3. Käytämme kommunikaatiossa esim. opiskelijaprojeteissa Facebook ryhmiä. Niissä pyörin ja reagoin kuitenkin vain maanantaista keskiviikkoon.
4. Kommunikaatiota ja opiskelijan ohjausta hoidetaan Optima oppimisympäristössä.
5. Pyrin antamaan selkeitä ja yksinkertaisia ohjeistuksia. Aina myös kirjallisena.
6. Palautan opiskelijan oman kiireen verukkeella opettajalle nakittamaa murhetta takaisin opiskelijalle. 
7. Opiskelijan on itse katsottavat asiat lukkarista, totsuista ja Messistä. Ohjeita ja vinkkejä tietysti minun kuuluu antaa, mutta ei tehdä puolesta tai väännetä aikuisille ja hyville opiskelijoille rautalangasta. Kaverit usein myös auttaa.

Loppujen lopuksi sähköpostin hallinta ei ole mahdottomuus. Sitä on vaan lähdettävä tekemään.

Suosittelen oman hallintastrategian kehittämistä.

Ps. Lue lisää vinkkejä alla olevien linkkien kautta

Stressi ja muutostarve terveenä voimana

Olen miettinyt, kokenut stressiä ja stressaan työssä. Näin lyhyemmän työviikon ja loppuviikon vapaan alkaessa huomaa alkuviikon olon rauhoittuvan.

Puhun aika paljonkin sekä virtuaali että perinteisessä vuorovaikutusmaailmassa työn kuormittavuudesta, oikein tehdyistä vääristä asioista tai toisarvoisista asioista. Kumppanit työpaikalla tunnistavat heti samoja nykyisen työelämän haasteita.

Ihan oikeasti, työpaikalla pitää tehdä vain oikeita asioita, koska niitä työn tehostamisen yhteydessä meiltä odotetaan. Stressaaja haluaa tehdä hyvää työtä, ehkä liiankin hyvää ja tarkkaa. Strategiaton työssä paahtaminen ja huono johtaminen uskoakseni stressaa päämäärätietoista keskimäärin enemmän.

Ammattimies ei putki- ja sähköhommissakaan pyöri siellä täällä. Kirurgi avatessaan ihmisen vatsaa, menee suoraan asiaa, eikä kovin lähde etsimään ihmisen sisuksista tekemisensä kohdetta. Kimi Räikkönen menee työssään suoraan asiaan, ottaa kurvit niin suoraan kuin voi. Päämäärä nopea maaliin päätyminen. Eli työssä pitää tehdä oleellisia asioita ja oikein.

Stressaaja on päämärätietoinen ihminen, joka haluaa tehdä hyvää jälkeä ja saada aikaan muutosta asiakkaalle, lähiyhteisössään, organisaatiossa, yhteiskunnassa ja koko maailmassa. Aika monet aikaansaavat yritysjohtajat ja maailmaa ja ihmisten elämää muuttaneet suurmiehet ovat nukkuneet huonosti, saaneet ideoitaan yöllä ja miettineet asioita, liikaakin. He ovat olleet joskus turhankin kärsimättömiä, herkästi ärsyyntyviä ja sitä kautta hankaliakin asiantuntijoita ja esimiehiä. Eli olkaamme stressaajat huolettomia, olemme hienossa seurassa.

Tässä seurassa on kuitenkin paljon tragedioita jotka liittuvät  pitkäkestoiseen ja elämänkaaren mittaiseen työkykyyn, terveyteen ja sosiaalisiin suhteisiin. Siksi stressin ja stressihormoonin, hyvienkin fibojen kohdalla kannattaa miettiä oman toimintansa rajoja. Nämä rajat ovat hyvin yksilöllisiä.

Stressaajan kannattaa myös miettiä omaa työtään suhteessa muihin töihin. Teenkö sellaista minulle parasta työtä, jota voisi tehdä toisin ja järkevämmin. Mitä voin itse tehdä toisin. Myös asioiden kyseenalaistaminen,  tuen ja muutoksen avainten hakeminen esimieheltä on aivan pakollinen asia. Jos kaikesta huolimatta alkaa oma työ tai työnkuva tuntua siltä, että se ei ole itselle se työ ja muutoksen avaimia ei löydy omasta eikä työnantajan työkalupakista, myös työtehtävien muuttaminen ja työpaikan vaihto on ihan järkevä ratkaisu.

Teen tällä hetkellä mieluisaa työtä maanantaista keskiviikkoon. Mutta saa työurani tässä vaiheessa tankata myös itseäni sekä fyysisesti (aikaa itseni laiminlyömälle itselle) sekä henkisesti (aikaa ajatella, kasvattaa henkistä pääomaa ja opiskella). Tämä vuosi on minulle aivan uusi kokemus, monella tapaa arvoitus. Mitä tuo tullessaan ja mikä on suhteeni edelliseen vuonna 2015.

Tiedän, että haluan koko työurani tehdä innostuneena työtä ja muuttaa " maailmaa". Tietynasteinen stressi on myös eteenpäin vievä voima. Koen myös monessa onnistuneeni ja haluan onnistumisiani jatkossakin. Haen nyt kuitenkin myös monia, vielä tiedostamattomiakin muutoksen avaimia. Ja uskon ja tiedän niitä jo löytäneeni ja löytäväni.

Aurinkoista tammikuun päivän jatkoa ja tsemppia, jos joku nyt tätä sattuu lukemaan.

Lue myös muut kirjoitukset teemalla vinkkejä osa-aikaiselle

Vinkkejä osa-aikaiselle - Sen pitää kuulua ja näkyä

Tässä näitä lupaamiani vinkkejä ja prinsiippejä miten voisi paremmin selvitä osa-aikatyöstä osa-aikatyönä.

1. Älä häpeä osa-aikatyötäsi
Olet menettänyt saman verran palkkaasi kun olet vähentänyt työaikaasi. Työnantaja on sinulle virkavapaan myöntänyt ja hän järjestelee vapaasi aikaiset järjestelyt säästyvällä palkallasi

2. Jousta jos työnantaja joustaa
Työaikasi on esim. 60% normaalista. Samoin palkkasi. Jos lisäät työpanostasi, työnantaja lisää myös palkkaasi. Käykö näin. Ei. Siksi lienee syytä pitää myös itse huolta omasta sovitusta osuudestaan

3. Tiedota poikkeuksellisesta työaikajärjestelystä kaikille sidosryhmillesi
Työkavereilla on oikeus tietää erilaisesta työajastasi. Asiakkailla on oikeus tietää erilaisesta työajastasi. Sinulla on velvollisuus tiedottaa erilaisesta työajastasi. Jos et tiedota, olet työyhteisössä kuin kuka muu tahansa. Jos taas toimit kovin joustavasti, olet niin kuin kuka muu tahansa. Jos ei ole pelisääntöjä, miten kerrot toimivasi ja miten sinut saa kiinni.

4. Kerro kokouksessa kaikille työkavereille, milloin olet poissa töistä
Itse julistin kaikille työkavereille joulukuussa kokouksessa "en ole työssä torstaina ja perjantaina. Eikä minua saa millään välineellä edes kiinni silloin".

5. Käytä sähköpostia luovasti poissaolosta tiedottamiseen
Tätä mietin jonkin aikaa. En voi rasittaa porukkaan joka viikko - 52 viikkoa - sähköpostin poissaoloagentin vastauksilla. Säästän moisen lomaviikkoihin, kuten ennenkin. Sen sijaan päätin seuraavan tavan. Minulta lähtee joka perjantai tammikuussa poissaoloagentin viestin perjantaina 8-16 välillä saamiini sähköposteihin. Viesti pahoittelee, näitä tammikuun perjantain viestejä, mutta toteaa tiedottamisen olevan välttämätöntä. Kerron viestissä myös yksiselitteisesti tuon torstai-perjantai käytäntöni

6. Mieti saavutettavuutesi töissä läsnäolopäivien osalta
Tämä asia vaatii varmaan aikaa. Oma alkuajan ratkaisuni on ollut lähityön tekeminen työpaikalla, jolloin todennäköisyys minun fyysiseen tavoittamiseen on maksimaalista. Koska olen aika paljon kuitenkin muualla kuin sähköpostin äärellä, olen pyytänyt AINA kiireellisissä asioissa soittamaan tai laittamaan tekstiviestin

7. Mieti sähköpostikulttuurisi tarkasti ja kehitä sitä
Sähköpostit ovat suuri haaste, niin kuin kaikilla muillakin tietotyöläisillä. Itse olen luvannut alkuviikkoisin reagoida kiireellisiin. Sähköpostin luku on pakko myös ajallisesti keskittää päiväkohtaisesti, muuten se vie mukanaan työni tuolle 61-100% ajalle.

8. Ole passiivinen sähköpostittaja
Minun täytyy olla passiivinen sähköpostin käytössä vuorovaikutuksen välineenä. En kuitenkaan voi lähteä (niin kuin kenenkään muunkaan ei pitäisi lähteä) käyttämään sähköpostia chattina. Usein sähköpostiviestintä tapahtuu myös päivien viiveillä, jolloin saatan saada viestiini vastauksen poissa ollessani. Tämä sähköpostiasia tulee varmasti vielä askarruttamaan ja vaatimaan miettimistä. ratkaisu ei ole kuitenkaan vapaalla lukeminen, joka on järkyttävän yleistä ihmisillä esim. loma-aikaan.

9. Ole puhelimen tavoittamattomissa
Ensimmäisen osaviikkovapaani aikana olen ollut puhelimen tavoittamattomissa, käytännössä puhelin on kiinni. Jatkossa minun pitää saada tuo käyttämättä olleeni puheposti käyttöön, jossa voin tiedottaa asiasta. Kaikkea ei kuitenkaan saanut yhden viikon aikana kuntoon. Koska ihan oikeaakin työtä piti tehdä menneellä viikolla :)

10. Kehitä toimintakäytäntöjä, jotka pitävät sinut palkkasi mukaisesti töissä kiinni
Kaikkia asiat eivät ole valmiina ja toimintakäytännöissä on varmastikin hiomista. Vuosi on ainutlaatuinen tilaisuus oppia asioita joissa meillä kaikilla on haasteita.

11. Olet sidoksissa työyhteisösi toimintakulttuuriin
Olet työyhteisösi toimintakulttuurin kanssa naimisissa. Esimerkiksi huonot kokouksien sopimiskäytännöt, ad hoc ja paniikissa eivät ole kohdallasi mahdollisia. Myös hyvät käytännöt auttavat osa-aikaista onnistumaan ajanhallinnassa. Eli kaikki ei tule menemään niin kuin "Strömsjössä". Ei sana pitää kuitenkin olla aika lailla päällimmäisenä sanavarastossa. Toisaalta kun on tuo työaika, silloin pitää olla skarppina ja hoitaa sidosryhmäsuhteita huolella. Ei kuitenkaan niin, että työaika venyy tuosta 60% viikkotyöajasta. Uskon, että tuo päivittäisessä keskimäärin 8 tunnin työajasta alkuviikossa kiinni pitäminen on kaikkein suurin haaste kohdallani.

Kommentit ja keskustelua asiasta tervetullutta.

Vinkkejä osa-aikaisen työn tekijälle

Osa-aikatyössä 1.1.2014 alkaen

Jäin osittaiselle työvapaalle ammattikorkeakoulun lehtorin työstä vuoden 2014 alussa. Lähdin hakemaan vapautta ajatella ja tehdä toisin osa-aikaisen työvapaan (60% töissä) järjestelyllä.  Halusin konkreettisesti muuttaa jotain.

Suurin muutos oli fyysinen irroittautuminen työpaikalta kahdeksi päiväksi joka viikko ja keskittyminen pitkäjänteisempää oppimiseen, jota on rästissä jo monen monta vuotta. Kaikki aikani on viimeisinä vuosina on mennyt ihan konkreettisesti seuraavan päivä, seuraavan viikon tai seuraavan kuukauden työn suunnitteluun, toteuttamiseen ja arviointiin. Ja työ arviointi on jäänyt usein hyvin pintapuoliseksi tai johtanut huonosti minkäänlaisiin muutoksiin toiminnan tasolla. Oppimista on toki tapahtunut valtavasti, kovalla vauhdilla, mutta lyhytjänteisesti. Se ei kuitenkaan riitä.

Olet siis nyt ollut vuoden alusta alkaen osa-aikaisena, tällä viikolla ensimmäistä kertaa fyysisesti torstain ja perjantain. Olen lehtorin tehtävieni ulkopuolella 40%. Minua ei saa esimies, kollega tai opiskelijani kiinni tuon kahden päivän aikana. Ei puhelimella eikä sähköpostitse. Tässä kohtaa monella lukijalla nousee viimeistään mieleen monenlaisia ajatuksia!

Tukea ja apua itselle ja muille

Miksi vinkkejä? Siksi, että tähän mennessä kaikki kuulemani esimerkit erityisesti opettajien työajan lyhennyksistä ovat olleet tarinoita siitä, miten työn rajaaminen on ollut hankalaa, jotkut ovat suoraan tai sivulauseessa paljastaneet, etteivät he ole asiassa oikeastaan onnistuneet. Käytännössä osa työntekijöistä on tehnyt kuukausitasolla hyvin merkittävän palkan alennuksen ja "saaneet työnsä joten kuten virkaehtosopimusten mukaiseen, tolkkuun suuntaan". Itse en ole saanut yhtään vinkkiä osa-aikaistamista varten, ainoastaan varoittavia esimerkkejä sekä haalean käsityksen niistä houkutuksista,  joita työaikaa lyhentävä kohtaa.

Joulukuussa 2013 minulle valkenikin, että uusi työaikajärjestely vaatii entistäkin enemmän itsekuria työn tekemisen suhteen. Tuon 60% työn suhteen minun tulee olla entistäkin suunnitelmallisempi. Huonolla suunnittelulla, työpaineet valuvat tuolle 40%:n alueelle, jota ei totta vielä ole tarkoitus lahjoittaa työnantajalle, ylitöistä tai muista työpaineista suoriutumiselle.

Osittaisesta työvapaasta selviytyminen vaatii myös muiden huomioon ottamista. Myös muiden työkaverien on tiedettävä ja tiedostettava tilanteeni ja uusi työhöni liittyvät järjestelyt. Jos toimin osana työyhteisöä ja haluan hoitaa opetukseen liittyvät tehtäväni kunnolla, minun pitää myös tiedottaa, miten minä toimin erilailla kuin he kokoaikatyöntekijöinä.

Tulossa vinkkejä ja prinsiippejä

Olenkin päättänyt koota itselleni sekä vinkiksi muille vastaavassa tilanteessa oleville asioita, joita olen huomioinut tai lähtenyt toteuttamaan näin heti osa-aikaisen vapaani alussa. Tarkoitus ei ole pohdiskella mitään työssä jaksamisen kysymyksiä abstraktilla "tulokulma" tasolla vaan kirjoittaa kokemuksiani ja näkemyksiä konkreettisten vinkkien muotoon enempikin Juhani "Don Tami" Tammisen tavalla yksinkertaisesti ja nasevasti huoneentaulun tyyliin.

Eli tässä kohtaa lopetankin tämän proosan kirjoittamisen ja palaan seuraavassa kirjoituksessani lähiaikoina konkreettisiin vinkkeihini ja prinsiippeihin.

Palaillaan.

Ps.  Kun tarinani jatkuu, vinkkailen tuolla Twitterin puolella asiasta

Uusien kynnyksellä

Näin joulun lähestyessä vanha vuosi alkaa olla takana ja uusi vuosi alkaa jo olla näköpiirissä. Olen henkilökohtaisesti moneen tapaa uusien asioiden kynnyksellä. Turun ammattikorkeakoulu muuttuu Turun ammattikorkeakoulu osakeyhtiöksi. Minun virkamiesurani, 13 vuotta, päättyy. Lisäksi katson työtä ja omaa tekemistäni vuonna 2014 vähän kauempaa, tekemällä 60% työaikaa.

Virastosta osakeyhtiöksi

Organisaation muuttuminen puhtaasti virastosta osakeyhtiöksi tuo ammattikorkeakoulun uuteen tilanteeseen. Tulosvastuu korostuu, organisaation tulee selvitä myös itsenäisesti ilman kaupungin kassasta aikaisempina vuosina saatua tukea. Osakeyhtiön logiikkaan kuuluu omistajan äänen kuuleminen. Tulevassa osakeyhtiössä ääntään tulee käyttämään pienellä panoksellaan Salon kaupungin rinnalla myös Turun yliopisto. Vaikka olemmekin osakeyhtiö, Turun kaupunki on ylivoimainen omistajamme. Jäänkin henkilökohtaisesti odottamaan mitä ihan oikeasti ylläpitomallin tuomat edut perustehtävämme toteuttamiselle ovat.

Rahoitusmalli ja oppimisympäristön haasteet

Ylläpitomallia suurempi asia on rahoitusmallin muuttuminen. Rahoitusta on lähtökohtaisesti supistettu. Jatkossa ammattikorkeakoulua palkitaan pääasiassa siitä, kuinka varmasti se saa opiskelijat ulos kirjoiltaan vähintäänkin määräajassa. Tämä edellyttää myös sitä, että opiskelijoiden valintavaiheessa valitsemme ammattikorkeakouluun sellaisia opiskelijoita, joilla on opiskelumotivaatio että opiskelukyvykkyys hyvä. Toisaalta ammattitehtävien tarjoamat tulevaisuuden näkymät, oppimisympäristön laatu ja opetusjärjestelyjen mielekkyys ovat sellaisia tekijöitä jotka myös vaikuttavat ammattikorkeakouluopiskelijana pysymiseen sekä valmistumisaikoihin. Itse koe, että tämän tuloksellisuustavoitteen suhteen olemme sosionomi (AMK) koulutuksessa tuloskunnossa, oppimisympäristöä on kehitetty koko ajan ja joustavat opetusjärjestelyt mahdollistavat joustavia valmistumiaikoja ja yksilöllisempää opiskelua. Tulevien vuosien haasteena ja tarpeena näen työelämän organisaatioiden ja asiantuntijoiden ja ammattikorkeakoulun koulutusohjelmien ja opettajakunnan entistä paremman kumppanuuden ja yhteyden vahvistamisen. Kumppanuutta ja parempaa vuoropuhelua tarvitaan mm. tulevien ammattilaisten osaamisen laadunvarmistukseen ja mielekkäiden oppimisympäristöjen rakentamistyöhön. 

Tuotekehitysympäristön haasteet

Erityisen suurena haasteena ja tarpeena näen paremman työelämälähtöisemmän yhteistyön sosiaalipalveluiden tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoiminnassa. Ammattikorkeakoulun tutkimustoiminnan tuloksia ei voi jatkossa mitata hankerahoituksen määrällä, valmistuneilla hankeraporteilla tai hyvien mallien jakamisseminaareilla. Oleellista ovat sosiaali- ja terveyspalveluiden työelämäkentän kokemukset hanketoiminnan hyödyistä, laajasti käyttöönotetut uudet palvelut ja työmenetelmät ja entistä käyttäjä ja hyötyjäkeskeisempi hanketoiminnan suunnittelu. Ammattikorkeakoulujen harjoittama tutkimus- ja kehittämistoiminta on nuorta ja siksi se myös tottakai hakee muotoon innovaatioiden luojana ja tuotekehitysmaailmassa.

Omasta tuloskunnosta huolehtiminen

Aloitan tuon Turun ammattikorkeakoulu osakeyhtiön palveluksessa 1.1.2014. Henkilöstön tuloskunnolle on asetettu laskentatavasta riippuen 20-30% tuottavuushaaste. Saman aikaisesti ylin johto korostaa opettajan työn muuttumista  tutkijan ja tutkivan opettamisen suuntaan. Keskijohto ja työntekijät ovat osaamisen kehittämisen ja johtamisen suhteen tässä muuttuneessa tilanteessa erittäin suurien haasteisen edessä. Tässä tietoyhteiskuntakehityksen ja globalisaation kiihtymisvaiheessa 2010-luvun alkuvuosina ei ikävä kyllä johdollakaan ole kovin hyviä eväitä johtajuudessa selviytymisessään, saatika yksittäisten työntekijöiden tukemisessa. Tietointensiivisessä ja hajautetussa organisaatiossa on myös työyhteisön jäsenten keskinäinen tuki vaarassa rapautua.

Jokainen tekee uusien haasteiden edessä omia selviytymistrategioitaan. Eläköitymisstrategia lienee luonnollinen valinta viimeisiä työvuosian tekevälle opettajalle. Nämä "elämänkaaritosiasiat" ovat sellaisia, että organisaatiokone ei edes pysty maksimitehoja korostavana tuotantoyksikkönä tällaista asiaa käsittelemään. 

Antaa mennä strategia (painetaan pitkää päivää vaan jotta saadaan kaikki asiat tehdyksi) on tuhoontuomituin. Ensiksikin, vaan järkevät asiat tulee tehdä. Kaikki turha ja vähemmän järkevä tulisi jättää pois. Toiseksi, jos asia on järkevä, miten se pitäisi tehdä ja kuka sen tekee taloudellisimmin ja laadukkaimmin. Eli jos tieto-organisaatioissa toimimme kuin suorituskoneet, ilman pysähdyksiä, harkintaa, asioiden arviointeja, seuraukset ovat huonot: perheen laiminlyönti, itsensä laiminlyönti tai työkaverien laimilyönti. Seurauksina avioero, katkerat lapset, katkenneet muut läheissuhteet, ylipaino, masennus, muut fyysiset vaivat, kyynistyminen, työpaikkakiusaaminen. Ja mikä on tulos - kaikki häviää.

Kolmas tie, huollan itseäni

Kolmasti tie on huollan itseäni tie. Joillekin se voi onnistua helpostikin arjessa. "Otetaan vaan tässä päivä kerrallaan -asenne" ei ole ihan minulle tyypillistä. Mutta sitäkin pitää nyt jo vihdoin opetella.

Itselläni on aktiivista työelämäuraa jälkellä n. 15 vuotta. Sinä aikana pitäisi saada tehdä asioita jotka innostaa ja antaa voimia eteenpäin. Innostukseen liittyy uudet näkökulmat, energiset kollegat, uuden oppiminen ja oma fyysinen energiataso. Toisaalta pitkällä työurallani olen jo ehtinyt näkemään noiden edellisten vastakohtana olevat varjopuolet. Omakin työkyky on ollut koetuksella, useampaankin kertaan.

Odotan ensi vuodelta erilaista aikaa työelämässä. 60% työaika ei ole mikään autuaaksi tekevä asia, vaan siitä täytyy oppia myös pitämään kiinni. 

Tuo 4/7 päivää itselle viikossa on omalla kohdallani opiskelujakso oman hyvinvoinnin parempaan huolenpitoon ja uudistumiseen. Saan kalenteriaikaa liikunnasta ja kehosta huolehtimiseen. Saan kalenteriaikaa omasta suvusta ja sukutilasta  huolehtimiseen. Saan kalenteriaikaa uusiin näkökulmiin ja opiskeluun. Saan aikaa oman ammattikorkeakoulun ulkopuolisen asiantuntijaverkoston kehittämiseen ja sieltä saatavaan energiaa.  Mutta mikä tärkeintä, pitää muistaa, ei tuota aikaa tarvitse varata kaikelle tuolle edelliselle. Aika luo mahdollisuuksia, mutta sillä on myös ihan oma itseisarvonsa.  Aika on niukka hyödyke. Varsinkin ihmisellä.

Hyvää joulua läheisemmille ja kaukaisemmille blogini lukijoille :)