TRANSLATE MY HOMEPAGE: You can translate my homepage into your own language under the tab titles.

Language

3.10.2013

Sosionomi (AMK) koulutuksen tulee kirkastaa, terävöittää, konkretisoida ja käytännöllistä kompetenssi ajatteluaan ja keskusteluaan

Lähtökohtia ajatuksilleni




Olen toiminut sosionomi (AMK) kouluttajana 15 vuotta ja sitä aikaisempien sosiaalialan ammattien - mm. sosiaalikasvattajien ja sosiaaliohjaajien - kouluttajana 8 vuotta.

Oma koulutustaustani on sosiaalityöntekijä. Muinaisia aikoina 1980-luvun lopulla tein työtä kunnallisena lastensuojelun sosiaalityöntekijänä ja sosiaalisihteerinä pikkukunnassa (pikkukunnan sosiaalijohtajana). 1990-luvulla toimin opettajan työn rinnalla vapaaehtoistyöntekijänä, erityisesti rikosasiain sovittelijana.

2000-luvun vaihteessa ja aikana uusina näkökulmina sosiaalialan työhön on tullut erityisesti kaupan alalta tehdessäni yhteistyötä Varsinais-Suomen väliaikaisen ammattikorkeakoulun johtoryhmässä ja ohjelmapäällikkötiimissä 1998-2000 sekä viime vuosikymmenen puolivälistä alkaen hyvinvointipalveluiden yrittäjyys ja projektiopintojen kehittäjänä (Vuonna 2005 alkaen Yrittäjyyden Talon kehittämisestä). Sosiaalialan työelämän kontaktipintana minulla on ollut 2000-luvulla mukanaolo turkulaisen lasten-, nuorten- ja perheiden palveluja kehittävän ja palveluja myyvän järjestön hallinnossa, tällä hetkellä puheenjohtajana.

Terveysalan ammattien näkökulmaa olen saanut seuraamalla puolisoni työuraa ja heidän työorganisaatioissa tapahtuneita muutoksia. Myös oma, jo puoli vuosikymmentä kestänyt kokemusasiantuntijuuteni erikoissairaanhoidossa, "suhteellisen terveenä" asiakkaana on mahdollistanut terveysalan ammattilaisten näkökulmaan ja ammatilliseen työhön perehtymisen palvelujen käyttäjän näkökulmasta. Olen kirjoilla myös edelleen Itä-Suomen yliopiston sosiaali- ja terveysjohtamiseen laitoksen sosiaali- ja terveydenhuollon tietohallinnon koulutusohjelman terveystieteiden maisterikoulutuksessa.

Tältä pohjalta olen sitä mieltä, että sosionomi (AMK) koulutuksen tulee sekä valtakunnallisesti että alueellisesti kirkastaa, terävöittää, konkretisoida ja käytännöllistä  kompetenssiensa ajattelua, siitä keskusteluaan ja ammattiin johtavaa koulutustaan. Teema on laaja, mutta tässä kokemukseeni ja näkemyksiini liittyen muutamia päänavauksia asiasta.


Kompetenssikeskustelun kirkastaminen ja terävöittäminen 



Sosiaalialan koulutus on liikkunut viimeiset vuodet liukkaalla maaperällä. Sosiaalialan ammattien kehittyminen on liittynyt Suomessa hyvinvointiyhteiskunnan kehittymiseen ja paisumiseen vaiheeseen. Mm. ammattinimikkeiden muuttuminen oli 1980-luvun lopun ja vuosituhannen vaihteen välisenä aikana aika lailla liikkeessä, kun taas terveydenhuollossa ammattinimikkeet ovat olleet samaan aikaan hyvin pysyviä. Terveysalan fyysiseen hyvinvointiin liittyvien menetelmällisten kompetenssien historia on 1800-luvulta kun taas ihmisen sosiaalisen tuen näkökulma ja yhteisöllisyyden tukeminen ovat ammatillisessa työkentässä noin 50 vuotta vanhoja ilmiöitä. Terveysalalla on historiallisesti isoveljen tai -siskon asema suhteessa sosiaalialaan.



Viimeisten vuosien aikana sosiaali- ja terveysalaa on viety kaikilla toiminnallisilta tasoilla yhteen. Sosiaali- ja terveysalan ammattikentän näkökulmasta sosionomi (AMK) tutkinnon suorittanut on erilainen ja kapinallinen nuori. Tutkinto on laaja-alainen kun taas muut sote-tutkinnot kuvaavat työelämästä löytyviä konkreettisia työtehtäviä. Sosionomi (AMK) tutkinto on monitieteellinen tutkinto, jossa yhteiskunnallinen ja siihen liittyen mm. osallisuuteen liittyvät kysymykset, epäoikeudenmukaisuuden ilmiöt ja henkisesti "kusiset paikat" ovat työn arkea. Sosionomien työkentällä, auttamisen, kasvattamisen ja tukemisen kentässä, pyöriin sosiaali- ja terveysalan ammattilaisten lisäksi myös muita ammattilaisia. Mm. lastentarhanopettaja, luokanopettaja, erityisnuorisotyö-ohjaaja ovat selkeitä työelämän tehtävänimikkeitä ja koulutuksia, jotka asiakastyön työmenetelmällisillä ja asiakasryhmäkohtaisella suuntautumisella ovat sosionomi (AMK) koulutusta rajatumpia (vai rajoittuneempia).  Myös nämä ammatit haastavat minusta kompetenssikeskustelun terävöittämiseen. 



Ja sitten viimeisenä tämä kulttuuriala. Viimeisten vuosien aikana kulttuurialan koulutuksen kriisi ja ammattilaisten heikko työllisyystilanne on tuonut entistä useammin myös taiteentekijät samalle auttamisen, tukemisen ja kasvattamisen areenalle. Taiteen tekijöillä on vahva, eri taiteen osa-alueilla oma osaamisensa. sen sijaan koulutuksen hoitotieteellinen, psykologinen, käyttäytymistieteellinen tai yhteiskunnnallinen viitekehys lienee edellisiin verrattuna niukka.



Eli summa summarum. Olisin sitä mieltä, että sosionomi (AMK) koulutuksessa pitäisi pysähtyä tekemään kompetenssikeskustelun terävöittämistä suhteessa toisiin ammatteihin. Mitä ovat ne auttamistyön tarpeet, joista yhteiskunnassa ollaan valmiita maksamaan? Mitä on se sosionomi (AMK) ydinosaaminen ja kilpailuetu suhteessa muihin hyvinvointipalvelualan ammatteihin? Laaja-alaisena tutkintona meillä on siihen mahdollisuus, mutta myös ammattilaisina velvollisuus työelämää ja alalle valmistuvia kohtaan. Ei voi olla niin, että valmistunut sosionomi (AMK) vastaa tulevaisuudessa työhaastattelussa "osaavansa vähän kaikkea tai ei oikein mitään"! Yleisosaamisesta, yleisestä hyvän tekemisestä tai tahtomisesta ei globaaleilla työmarkkinoilla enää tulevaisuudessa makseta samaa palkkaa kun profiloituneesta ja työnsä vaikutuksista vakuuttavasti argumentoivat ja vaikuttavuudesta näyttöä antavan ammattiryhmän työsuorituksista. Sama asia tulee ajankohtaiseksi myös ihan paikallistasolla kun sote-ammattilaisten työpanoksia arvioidaan esim. työ- ja  virkaehtosopimusten paikallisneuvotteluissa paikallisia palkkaeriä jaettaessa. 



Kompetenssikeskustelun konkretsointi ja käytännöllistäminen



Kompetenssikeskustelun konkretisoimisella ja käytännöllistämisellä tarkoitan puolestaan sitä, että opetussuunnitelmissa ja opetuksessa sosiaalialan ammattikorkeakoulutuksen verkostossa yhteiseksi sovittuja suomalaisen sosionomin osamisen eri alueita pitäisi peilata konkreettisesti työelämän tehtäväkenttää. Tällä hetkellä ainakin omassa toimintaympäristössäni ammattikorkeakoulujärjestelmän muutos ja opetuksen toteutuksen uudelleen järjestelyt syövät sitä energiaa, joka pitäisi suunnata keskusteluun mitä ovat tulevaisuuden asiakkaiden hyvinvoinnin puutteet, mitä ammatillisia tehtäviä työelämäkentällä on ja mitkä työtehtävät ovat suurimmassa muutoksessa, miten nykyinen sosionomi (AMK) "kompetenssiportfolio" leikkaa, haastaa ja täydentää muuta auttamisen, ohjaamisen ja hoitamisen ammattikenttää.



Sosionomi (AMK) tutkinto ja sosiaalialan ammattitehtävät eivät ole yksin tämän haasteen kanssa. Mutta ammatillisen koulutuksen nuoruuden, ammattikorkeakoulupohjaisuuden, tutkinnon laaja-alaisuuden ja terveysnäkökulman poliittisen korostumisen takia sosionomi (AMK) koulutus on haastajan asemassa. Kuten Turun hyvinvointipalvelualan palvelutuotantojohtaja Petri Virtanen on pohtinut, "Missä ovat 2010-luvun Pekka Kuuset, jotka toisivat talouden realiteettien rinnalle julkiseen keskusteluun  (Juha: Mm. Ylen kanavilla) uskottavan muun kun taloudellisen hyvän näkökulman". Samaa voisi peränkuuluttaa myös ammatillisen korkea-asteen koulutuksen kohdalla. Erityisesti insinöörikoulutuksella on taito ja tahto tulla näkyviin kun sen piirissä syntyy uutta osaamista. 


Mutta missä ovat ne sosiaali- ja terveysalan yrittäjät tai julkisen sektorin edustajat, jotka Rovion toimitusjohtaja Westerbackan tapaa korostavat koulutuksen merkitystä heidän alansa kehittymisen kannalta.