Juha Knuuttila

Select Language

Hae tästä blogista

30.11.2013

Mitä hallituksen rakenneuudistuspaketin tavoitteet ihan oikeasti merkitsee sosiaalialan koulutukselle

Olen tutustunut tähän mennessä tuohon hallituksen kuntapalvelujen "rakennepaketti"-uudistukseen vielä hyvin pintapuolisesti. Pintapuolinen pakettikin on, sillä suurin osa asioista on sixpackin tapaan laitettu jatkovalmisteluun.

En povaisi tämän helpottavan hallituksen asemaa, sillä kaikki epävarmuus ja merkit hallituksen päättämättömyydestä mahdollistavat keskustapuolueen ja perussuomalaisten puolelta tulevien grillaamismahdollisuuksien jatkuvan. 

Hallituksen päätöksessä on ennemminkin kyseessä kehittämisen kohteeksi otettavien asioiden aiesopimus, konkretiaa on hyvin vähän. Useat aika lailla lukkoonlyödyt ideatkin ovat poliittisesti niin paljon intohimoa herättäviä, että oppositiolla ei liene tarvetta olla kovin huolissaan oman kannatuksensa puolesta.

Paketissa on eräs tehostamista ja kustannussäästöjä lisäävä keino, kelpoisuusehtoihin kajoaminen. Tämä on aiheuttanut erityisesti sosiaalityöntekijöiden kouluttajien näkökulmasta aikalaista paniikkireaktiota, miksiköhän? Sosiaalisessa mediassa asiasta on käyty aika vilkasta keskustelua mm. viimeisen vuorokauden aikana.

Sosionomi (AMK) koulutuksen näkökulmasta olen tehnyt seuraavia havaintoja

- Lastentarhanopettajaliiton ja yliopistojen kampanja korostaa yliopistokoulutuksen merkitystä (kelpoisuuden tiukentaminen) päivähoidossa on vastatuulessa. Päinvastoin. Sosionomi (AMK) ja lastentarhanopettajan välille rakennettu esiopetuskelpoisuusmuuri haluttaisiin ottaa uudelleen arvioitavaksi

- Myös sosiaalityöntekijän ja sosiaaliohjauksen välisiä kompetenssi, työnjako ja kelpoisuusasioita halutaan ottaa käsittelyyn. Eli käytännössä halutaan arvioida ammattirakennetta, jolloin nyt ulkoapäin kyseenalaistetaan tehtävien luonnetta suhteessa koulutukseen.

Itse olen täällä blogissanikin kirjoittanut alkusyksystä kompetenssi- ja osaamiskeskustelun haasteista. Ei riitä, että ollaan loukkaantuneita politiikkaan päin. Oma osaaminen suhteessa palveluiden järjestämiseen täytyy pystyä kuvaamaan selkeämmin, "mitä siitä ihan konkreettisesti seuraa jos....." ja "mitä ihan oikeasti on se oma syvällisempi ymmärrys asiasta minun ammatissani, kun sinulla". Profession tuottama osaaminen  ja ammattitehtävissä vaadittava "perusosaaminen" voivat olla pahimmillaan hyvin kaukana toisistaan.

Ja loppupeleissä poliitikot ovat oikeasti se osa kehittämistä, jossa korostuu ja korostetaan käyttäjän ääntä ja käyttäjälähtöistä palvelujen suunnittelua. Yliopistot, ammattikorkeakoulut, lastentarhanopettajaliito, Talentia, Tehy, Lääkäriliitto ja Opettajien ammattijärjestö katsovat asioita niin värittyneiden aurinkolasien läpi, että siinä akateemisessa keskustelussa loppukäyttäjän etu ja palvelutuotannon rationaliteettien logiikkaa saattaa jäädä tosi taka-alalle.

Tällä hetkellä olen aika ylpeä modernista sosionomi (AMK) koulutuksestamme, joka ei takerru menneeseen vaan seuraa maailman, hyvinvointipalvelualan ja kansalaisten tarpeiden muutosta paljon avoimemmin kuin monet tiukoista rajoista ja muodollisuuksia korostavat ammatit.

Ps. Odotan mielenkiinnolla ensi viikon Opettajalehteä :)