Juha Knuuttila

Select Language

Hae tästä blogista

23.1.2014

Stressi ja muutostarve terveenä voimana

Olen miettinyt, kokenut stressiä ja stressaan työssä. Näin lyhyemmän työviikon ja loppuviikon vapaan alkaessa huomaa alkuviikon olon rauhoittuvan.

Puhun aika paljonkin sekä virtuaali että perinteisessä vuorovaikutusmaailmassa työn kuormittavuudesta, oikein tehdyistä vääristä asioista tai toisarvoisista asioista. Kumppanit työpaikalla tunnistavat heti samoja nykyisen työelämän haasteita.

Ihan oikeasti, työpaikalla pitää tehdä vain oikeita asioita, koska niitä työn tehostamisen yhteydessä meiltä odotetaan. Stressaaja haluaa tehdä hyvää työtä, ehkä liiankin hyvää ja tarkkaa. Strategiaton työssä paahtaminen ja huono johtaminen uskoakseni stressaa päämäärätietoista keskimäärin enemmän.

Ammattimies ei putki- ja sähköhommissakaan pyöri siellä täällä. Kirurgi avatessaan ihmisen vatsaa, menee suoraan asiaa, eikä kovin lähde etsimään ihmisen sisuksista tekemisensä kohdetta. Kimi Räikkönen menee työssään suoraan asiaan, ottaa kurvit niin suoraan kuin voi. Päämäärä nopea maaliin päätyminen. Eli työssä pitää tehdä oleellisia asioita ja oikein.

Stressaaja on päämärätietoinen ihminen, joka haluaa tehdä hyvää jälkeä ja saada aikaan muutosta asiakkaalle, lähiyhteisössään, organisaatiossa, yhteiskunnassa ja koko maailmassa. Aika monet aikaansaavat yritysjohtajat ja maailmaa ja ihmisten elämää muuttaneet suurmiehet ovat nukkuneet huonosti, saaneet ideoitaan yöllä ja miettineet asioita, liikaakin. He ovat olleet joskus turhankin kärsimättömiä, herkästi ärsyyntyviä ja sitä kautta hankaliakin asiantuntijoita ja esimiehiä. Eli olkaamme stressaajat huolettomia, olemme hienossa seurassa.

Tässä seurassa on kuitenkin paljon tragedioita jotka liittuvät  pitkäkestoiseen ja elämänkaaren mittaiseen työkykyyn, terveyteen ja sosiaalisiin suhteisiin. Siksi stressin ja stressihormoonin, hyvienkin fibojen kohdalla kannattaa miettiä oman toimintansa rajoja. Nämä rajat ovat hyvin yksilöllisiä.

Stressaajan kannattaa myös miettiä omaa työtään suhteessa muihin töihin. Teenkö sellaista minulle parasta työtä, jota voisi tehdä toisin ja järkevämmin. Mitä voin itse tehdä toisin. Myös asioiden kyseenalaistaminen,  tuen ja muutoksen avainten hakeminen esimieheltä on aivan pakollinen asia. Jos kaikesta huolimatta alkaa oma työ tai työnkuva tuntua siltä, että se ei ole itselle se työ ja muutoksen avaimia ei löydy omasta eikä työnantajan työkalupakista, myös työtehtävien muuttaminen ja työpaikan vaihto on ihan järkevä ratkaisu.

Teen tällä hetkellä mieluisaa työtä maanantaista keskiviikkoon. Mutta saa työurani tässä vaiheessa tankata myös itseäni sekä fyysisesti (aikaa itseni laiminlyömälle itselle) sekä henkisesti (aikaa ajatella, kasvattaa henkistä pääomaa ja opiskella). Tämä vuosi on minulle aivan uusi kokemus, monella tapaa arvoitus. Mitä tuo tullessaan ja mikä on suhteeni edelliseen vuonna 2015.

Tiedän, että haluan koko työurani tehdä innostuneena työtä ja muuttaa " maailmaa". Tietynasteinen stressi on myös eteenpäin vievä voima. Koen myös monessa onnistuneeni ja haluan onnistumisiani jatkossakin. Haen nyt kuitenkin myös monia, vielä tiedostamattomiakin muutoksen avaimia. Ja uskon ja tiedän niitä jo löytäneeni ja löytäväni.

Aurinkoista tammikuun päivän jatkoa ja tsemppia, jos joku nyt tätä sattuu lukemaan.

Lue myös muut kirjoitukset teemalla vinkkejä osa-aikaiselle

Ei kommentteja: