Juha Knuuttila

Select Language

Hae tästä blogista

11.2.2014

Onko etätyö työelämän sairaus?

Etätyöstä alettiin puhua muutama vuosikymmen sitten työn muuttuessa entistä tietointensiivisemmäksi ja tietokonekeskeisemmäksi. Etätyön mahdollisuudet räjähtivät internetin, mobiililaitteiden ja nopeiden verkkojen yleistyessä. Etätyön mahdollisuuksien rinnalla alettiin muutama vuosi sitten keskustella myös etätyön ongelmallisuudesta sekä työntekijän että organisaation näkökulmasta.

Olin itse vielä vuosi sitten erittäinkin etätyömyönteinen. Hehkutin jopa siitä mahdollisuudesta omassa opettajan työssäni. Viime vuonna aloin ajatella asiasta kuitenkin hyvinkin kriittisesti. Jos etätyö ei olekaan välttämättä aina mahdollisuus vai merkki jostain muusta, työntekijän tai työyhteisön ongelmista, etätyön pakosta.

Etätyö on hieno juttu, jos siihen on työnkuvaan liittyvät perustelut. Jos tukkirekan kuljettaja tai kodinhoitaja tarvitsee tietotekniikkaa omassa työssään navigointiin tai tietojen kirjaamiseen, on järkevää siirtää tietoteknistä työtä mobiiliksi. Automaatio auttaa tukkirekkaa löytämään tukkipinon luo, kuljettajan keskittyessä ajamiseen. Kodinhoitaja taas voi tehdä suoraan tarvittavat kirjaukset esim. asiakastyöhön liittyen asiakkaan kohtaamisen yhteydessä, eikä asioita tarvitse siirtää paperimuistiinpanoista tai hataran muistin varasta siirtymällä erityiselle "konttorille" työpäivän lopussa kirjaamisia varten. Itse asiassa onko näissä kahdessa esimerkissä kysymyksessä edes etätyö, vaan tietoteknologian tarkoituksellinen ja harkittu mobiilikäyttö perinteisessä konttorista tai laitoksesta maailmalle suuntautuneessa liikkuvassa työtehtävässä.

Mobiili työ ja etätyö eivät olekaan yksi ja sama asia. Etätyöllä minä ymmärrän tilannetta, jossa työntekijä voisi omista lähtökohdistaan ja vapaasta tahdostaan valita työn teon paikkansa niin, että esim. kotona tai muualta toteutetun työnteon seuruaksena oma tuottavuus ja hyvinvointi lisääntyisi. Eli käytännössä työssä onnistumisen ja tuloksellisuuden kokemukset lisääntyisivät ja henkilökohtaiset hyvinvoinnin kokemukset mm. melusaasteen ja työpaikalla tapahtuva, keskittymiskykyä vievien työn keskeytysten määrä vähenisi.

Olen itse alkanut oman etätyöskentelyhistoriani aikana miettiä etätyön tekemistä toisesta näkökulmasta. 

Ensinnäkin osa työntekijöistä kertoo tekevänsä etätyötä tehdessään ylitöitä. Itse en lue koskaan työajan ulkopuolella sähköpostia tai käytä työpuhelinta. Nyt kun olen osittaisella virkavapaalla aina loppuviikot torstain ja perjantain, en koske keskiviikon jälkeen ennen maanantaita työpuhelimeen ja sähköpostiin. Tiedän, että äskeinen kuulostaa jonkun mielestä turhan jyrkältä tai mahdottomalta toteuttaa. Jos asia jäi mietityttämään, sinun kannattaa lukea seuraavissa kappaleissa ainakin omat henkilökohtaiset perusteluni.

Käytin tuossa edellisessä kappaleessa sanaa työajan ulkopuolella, joka minusta onkin nykyisen tietointensiivisen työn suurimpia kysymyksiä. Milloin olen fyysisesti työajan ulkopuolella? Milloin olen henkisesti työajan ulkopuolella? Milloin olen esimiehen tai työkaverin näkökulmasta työajan ulkopuolella? Entä asiakkaan, esim. opiskelijan näkökulmasta. Jos väitän, että teen työtäni joustavasti, mobiilisti ja kaikkia etätyön mahdollisuuksia hyödyntäen, en olekaan enää koskaan työni ulkopuolella. Kaikki tutkimustieto kuitenkin viittaa siihen, että ihmisen pitää päästä myös työelämän ulkopuolelle. Ladata akkuja. Olla läsnä ystävien, lapsien, puolison ja vanhenevien omien vanhempien kanssa ja elämässä. 

Ainakin omalla kohdallani uskon enemmän työkulttuurien ja työtapojen konkreettisiin muutoksiin, en niinkään muodikkaisiin Hiljaisuuden retriitteihin tai Mindfullness koulukuntiin.

Etätyö ja ylityö eivät ole synonyymejä. Väitän, että etätyössä on hyvin yleisesti kysymys yleisesti päivittäisen työajan pidentymisestä tai pidentämisestä. Eli käytännössä työntekijä ei selviä työtehtävistään normaalisti. Työntekijän osaaminen ei riitä, työntekijä keskittyy vääriin asioihin, työntekijä tekee työnsä liian pikkutarkasti tai hän tekee työyhteisössä muidenkin töitä. Kun työntekijä ei olekaan enää fyysisesti, psyykkisesti tai esimiehen tai asiakkaan näkökulmasta työajana ulkopuolella, hänen tietotyönsä alkaakin muistuttaa hyvin paljon televison ajankohtaisohjelmien Intian työntekijän työtä, jossa työn ääressä vietetään aikaa aamu varhaisesta ilta myöhään.

Toinen etätyöhön liittyvä ongelma liittyy työnteon olosuhteisiin. Näitä on monia. 

Työpaikan terveydelliset olosuhteet: yleinen melusaaste, työtilojen ahtaus tai epätarkoituksenmukaisuus ja kosteusongelmat pakottavatkin työhyvinvoinnin ja elämän laadun näkökulmasta ihmiset etätyöhön. 

Toinen työolosuhteisiin liittyvä haastekokonaisuus on työkulttuurikysymykset. Työpaikkojen kiireen lisääntyminen johtaa työnteon suunnitelmallisuuden tarpeen lisääntymiseen. Suunnitelmallisuuden lisääntyminen on ainakin oman kokemukseni mukaan jäljessä työmäärän lisääntymisestä. Siksi työpaikoilla on liikaa sähellystä - johtamisessa, kokouskäytännöissä, työnjaoissa, vastuukysymyksissä ja muissa yhteistyökäytännöissä. 

Etätyö ei saa eikä voi olla pakoa edellä' mainituista työteon olosuhteisiin liittyvistä murheista. Työolosuhteita tulee korjata, työnteon edellytyksiä tulee parantaa mm. johtamista, työn suunnittelua, ja fyysistä työympäristöä parantamalla ja kehittämällä.

Kirjoitukseni alussa kerroin luopuneeni etätyöstä. Miksi? Siksi, että huomasin, että elin etätyössä siinä harhassa, että se olisi enempikin mahdollisuus kuin pakko. Nykyisessä lähityön ja työpaikkakeskeisen työn mallissa minun on huomattavasti helpompi tunnistaa henkisesti milloin olen työajan ulkopuolella. Kun asia tulee selväksi työkaverille ja asiakkaalle, se on selvempi myös minulle itselleni. Tämä koskee aivan varmasti myös muita tiimi- ja ihmissuhdeintensiivistä tietotyötä tekeviä (tummensin oikein edellisen,  koska siinä minusta kiteytyy ainakin ammattikorkeakoulun lehtorin tietotyön eritysipiirteet).

Etätyöstä luopuessa olen ottanut myös kiinni niin kutsutusti "härkää sarvista". Mitä pitää tehdä toisin työpaikalla, työhuoneella tai työyhteisössä niin, että omat ja muiden työntekijöiden työnteon mahdollisuudet ja onnistumisen kokemukset parantuvat. Kysymyksessä ovat kaikki asiat aina omasta osaamisesta noihin työelämän ja työnteon kulttuurisiin kysymyksiin.

Ja lopuksi, tiedättekö muuten mitä. Kun teen lähes totaalista lähityötä (joka nykyisessä vapaaehtoisessa osa-aikaisessa (60%) työmallissani kattaa ajan maanantaista keskiviikkoon), työajan seurantajärjestelyt ovat hyvin simppeleitä. Jos minulla on allakka täynnä työtehtäviä ma 8:00-16:00, kaikki se yli menevä on ylityötä. Totta kai minullakin on tilanteita, joissa tämä ei ole mahdollista. Esim. eilen olin työmatkalla kollegoitteni kanssa Vantaalla ainataululla 05:30-18:00. Poikkeuksellinen työajakseni. Mutta kylmiä numeroita vertaamalla ja työn konkreettisia ja fyysisiä  olosuhteita kehittämällä saadaan aikaan selkeämmin ratkaisuja työelämän haasteisiin. Vanhaa sananlaskua noudattaen, "etä- ja mobiilityö on hyvä renki, mutta huono isäntä".

Ps. Lue lisää tekstejä kirjoituksistani vinkkejä osa-aikaisen työn tekijälle

3 kommenttia:

Ilona Tanskanen kirjoitti...

Viime viikonlopun Hesarissa oli artikkeli, jossa käsiteltiin juuri etätyötä ja sitä, miten tärkeää on, että työntekijä itse tiedostaa työnsä rajat. Moni etätyötä tekevä on ottanut aktiiviseen käyttöön työajanseurannan, vaikka koko sana herätti vielä hetki sitten vastenmielisyyttä ja mielikuvia kovin byrokraattisesta työkulttuurista. Mielestäni työajanseuranta on välttämätöntä ja aivan oiva väline hallita omaa työtään ja esimerkiksi hinnoitella sitä. Yhä useammissa töissä joutuu hinnoittelemaan työnsä joko suoraan tai välillisesti keskustellessaan siitä, kuinka paljon työaikaa jokin tehtävä vaatii.

Juha kirjoitti...

Organisaatiossa, jossa työllä ei ole hintaa, ei tarvita myöskään strategiaa. Strategiaa tarvitaan vain organisaatioissa joilla on rajalliset resurssit.

Juha kirjoitti...

Nyt syksyllä 2015 5. lokakuuta ihmettelen blogitekstiä lukiessani kuinka nopeasti ihmisen mieli ja työolosuhteet voivat muuttua. Omalla työpaikalla edelleen lisääntyneet tuottavuusodotukset, työpaikan tietotekniikan kotitoimistoa heikompi toimivuus, omat lisääntynet verkostoissa toimiminen, työn digitalisaatio mm. verkkoneuvottelumahdollisuuden arkipäiväistyminen on muuttanut oman työni tekemisen mallin täydellisesti.

Teen käytännössä yksilöllisesti tuttavan työni kotitoimistolla, ehkä 10-30 tuntia viikossa. Luen mailit, viestin somessa, suunnittelen opetuksen, ohjaan verkossa tekstin tai videon avulla, lue lehtiä, leikkaan lehtileikkeitä, kirjoitan opintomonisteita, jne.

Työpaikallani tee perinteisen vuorovaikutustyön: opetan ja ohjaan lähiopetuksessa, tiimivalmennan ja kokoustankin jos tarpeellista. Erittäin tärkeässä roolissa ovat lounastauot, kahvitauot ja satunnaiset kohtaamiset. Työpaikalla hakeudun aina ihmisten kanssa tekemisiin.

Voisi sanoa, kotikonttorilla asioiden, perinteisellä työpaikalla ihmisten kanssa.