Juha Knuuttila

Select Language

Hae tästä blogista

22.12.2013

Uusien kynnyksellä

Näin joulun lähestyessä vanha vuosi alkaa olla takana ja uusi vuosi alkaa jo olla näköpiirissä. Olen henkilökohtaisesti moneen tapaa uusien asioiden kynnyksellä. Turun ammattikorkeakoulu muuttuu Turun ammattikorkeakoulu osakeyhtiöksi. Minun virkamiesurani, 13 vuotta, päättyy. Lisäksi katson työtä ja omaa tekemistäni vuonna 2014 vähän kauempaa, tekemällä 60% työaikaa.

Virastosta osakeyhtiöksi

Organisaation muuttuminen puhtaasti virastosta osakeyhtiöksi tuo ammattikorkeakoulun uuteen tilanteeseen. Tulosvastuu korostuu, organisaation tulee selvitä myös itsenäisesti ilman kaupungin kassasta aikaisempina vuosina saatua tukea. Osakeyhtiön logiikkaan kuuluu omistajan äänen kuuleminen. Tulevassa osakeyhtiössä ääntään tulee käyttämään pienellä panoksellaan Salon kaupungin rinnalla myös Turun yliopisto. Vaikka olemmekin osakeyhtiö, Turun kaupunki on ylivoimainen omistajamme. Jäänkin henkilökohtaisesti odottamaan mitä ihan oikeasti ylläpitomallin tuomat edut perustehtävämme toteuttamiselle ovat.

Rahoitusmalli ja oppimisympäristön haasteet

Ylläpitomallia suurempi asia on rahoitusmallin muuttuminen. Rahoitusta on lähtökohtaisesti supistettu. Jatkossa ammattikorkeakoulua palkitaan pääasiassa siitä, kuinka varmasti se saa opiskelijat ulos kirjoiltaan vähintäänkin määräajassa. Tämä edellyttää myös sitä, että opiskelijoiden valintavaiheessa valitsemme ammattikorkeakouluun sellaisia opiskelijoita, joilla on opiskelumotivaatio että opiskelukyvykkyys hyvä. Toisaalta ammattitehtävien tarjoamat tulevaisuuden näkymät, oppimisympäristön laatu ja opetusjärjestelyjen mielekkyys ovat sellaisia tekijöitä jotka myös vaikuttavat ammattikorkeakouluopiskelijana pysymiseen sekä valmistumisaikoihin. Itse koe, että tämän tuloksellisuustavoitteen suhteen olemme sosionomi (AMK) koulutuksessa tuloskunnossa, oppimisympäristöä on kehitetty koko ajan ja joustavat opetusjärjestelyt mahdollistavat joustavia valmistumiaikoja ja yksilöllisempää opiskelua. Tulevien vuosien haasteena ja tarpeena näen työelämän organisaatioiden ja asiantuntijoiden ja ammattikorkeakoulun koulutusohjelmien ja opettajakunnan entistä paremman kumppanuuden ja yhteyden vahvistamisen. Kumppanuutta ja parempaa vuoropuhelua tarvitaan mm. tulevien ammattilaisten osaamisen laadunvarmistukseen ja mielekkäiden oppimisympäristöjen rakentamistyöhön. 

Tuotekehitysympäristön haasteet

Erityisen suurena haasteena ja tarpeena näen paremman työelämälähtöisemmän yhteistyön sosiaalipalveluiden tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoiminnassa. Ammattikorkeakoulun tutkimustoiminnan tuloksia ei voi jatkossa mitata hankerahoituksen määrällä, valmistuneilla hankeraporteilla tai hyvien mallien jakamisseminaareilla. Oleellista ovat sosiaali- ja terveyspalveluiden työelämäkentän kokemukset hanketoiminnan hyödyistä, laajasti käyttöönotetut uudet palvelut ja työmenetelmät ja entistä käyttäjä ja hyötyjäkeskeisempi hanketoiminnan suunnittelu. Ammattikorkeakoulujen harjoittama tutkimus- ja kehittämistoiminta on nuorta ja siksi se myös tottakai hakee muotoon innovaatioiden luojana ja tuotekehitysmaailmassa.

Omasta tuloskunnosta huolehtiminen

Aloitan tuon Turun ammattikorkeakoulu osakeyhtiön palveluksessa 1.1.2014. Henkilöstön tuloskunnolle on asetettu laskentatavasta riippuen 20-30% tuottavuushaaste. Saman aikaisesti ylin johto korostaa opettajan työn muuttumista  tutkijan ja tutkivan opettamisen suuntaan. Keskijohto ja työntekijät ovat osaamisen kehittämisen ja johtamisen suhteen tässä muuttuneessa tilanteessa erittäin suurien haasteisen edessä. Tässä tietoyhteiskuntakehityksen ja globalisaation kiihtymisvaiheessa 2010-luvun alkuvuosina ei ikävä kyllä johdollakaan ole kovin hyviä eväitä johtajuudessa selviytymisessään, saatika yksittäisten työntekijöiden tukemisessa. Tietointensiivisessä ja hajautetussa organisaatiossa on myös työyhteisön jäsenten keskinäinen tuki vaarassa rapautua.

Jokainen tekee uusien haasteiden edessä omia selviytymistrategioitaan. Eläköitymisstrategia lienee luonnollinen valinta viimeisiä työvuosian tekevälle opettajalle. Nämä "elämänkaaritosiasiat" ovat sellaisia, että organisaatiokone ei edes pysty maksimitehoja korostavana tuotantoyksikkönä tällaista asiaa käsittelemään. 

Antaa mennä strategia (painetaan pitkää päivää vaan jotta saadaan kaikki asiat tehdyksi) on tuhoontuomituin. Ensiksikin, vaan järkevät asiat tulee tehdä. Kaikki turha ja vähemmän järkevä tulisi jättää pois. Toiseksi, jos asia on järkevä, miten se pitäisi tehdä ja kuka sen tekee taloudellisimmin ja laadukkaimmin. Eli jos tieto-organisaatioissa toimimme kuin suorituskoneet, ilman pysähdyksiä, harkintaa, asioiden arviointeja, seuraukset ovat huonot: perheen laiminlyönti, itsensä laiminlyönti tai työkaverien laimilyönti. Seurauksina avioero, katkerat lapset, katkenneet muut läheissuhteet, ylipaino, masennus, muut fyysiset vaivat, kyynistyminen, työpaikkakiusaaminen. Ja mikä on tulos - kaikki häviää.

Kolmas tie, huollan itseäni

Kolmasti tie on huollan itseäni tie. Joillekin se voi onnistua helpostikin arjessa. "Otetaan vaan tässä päivä kerrallaan -asenne" ei ole ihan minulle tyypillistä. Mutta sitäkin pitää nyt jo vihdoin opetella.

Itselläni on aktiivista työelämäuraa jälkellä n. 15 vuotta. Sinä aikana pitäisi saada tehdä asioita jotka innostaa ja antaa voimia eteenpäin. Innostukseen liittyy uudet näkökulmat, energiset kollegat, uuden oppiminen ja oma fyysinen energiataso. Toisaalta pitkällä työurallani olen jo ehtinyt näkemään noiden edellisten vastakohtana olevat varjopuolet. Omakin työkyky on ollut koetuksella, useampaankin kertaan.

Odotan ensi vuodelta erilaista aikaa työelämässä. 60% työaika ei ole mikään autuaaksi tekevä asia, vaan siitä täytyy oppia myös pitämään kiinni. 

Tuo 4/7 päivää itselle viikossa on omalla kohdallani opiskelujakso oman hyvinvoinnin parempaan huolenpitoon ja uudistumiseen. Saan kalenteriaikaa liikunnasta ja kehosta huolehtimiseen. Saan kalenteriaikaa omasta suvusta ja sukutilasta  huolehtimiseen. Saan kalenteriaikaa uusiin näkökulmiin ja opiskeluun. Saan aikaa oman ammattikorkeakoulun ulkopuolisen asiantuntijaverkoston kehittämiseen ja sieltä saatavaan energiaa.  Mutta mikä tärkeintä, pitää muistaa, ei tuota aikaa tarvitse varata kaikelle tuolle edelliselle. Aika luo mahdollisuuksia, mutta sillä on myös ihan oma itseisarvonsa.  Aika on niukka hyödyke. Varsinkin ihmisellä.

Hyvää joulua läheisemmille ja kaukaisemmille blogini lukijoille :) 

3 kommenttia:

Tuija Aalto kirjoitti...

Hyvää loppiaista ja menestyksekästä ja vaikuttavaa työvuotta 2014. Saan heti vaikutelman, että lyhennetyllä työajallakin saatat saada enemmän aikaiseksi kuin nenä hiekassa raatavat kollegat täydessä työviikossa.

Allekirjoitan ja tunnistan vaikuttavuus-arvioinnin kehittämishaasteet. Pelkkien panostusten, toiminnan ja tuotosten luetteleminen ei riitä, jotta ollaan älyllisesti rehellisiä. On yritettävä nähdä niihen ohi vaikutuksiin. Mikä muuttui?

Karoliina Joutsia kirjoitti...

Valitettavasti meidän amk-lehtoreiden tulee toimia näin jaksaaksemme: osittaa työaikaa tai vaihtaa muihin tehtäviin. Se kertoo amk-maailmasta, rahoituksesta, amk-politiikasta - mutta myös alk.n ristiriitaisesta roolista: ollako käytännönläheinen ja kunnioittaa opettavien (muinaista) työelämäkokemusta vai nostaako teoriaprofiilia. Ihmiset palavat loppuun kun tuntuu, ettei mikään riitä.

Juha kirjoitti...

Kiitos kommenteista. Hyvä, että koskettaa muitakin. Tämä vuosi ei ole ihan myöskään ruusuilla tanssimista, nyt sen tajuan. Olen ehkä väärässä, mutta ajattelen että pinnalla pysyäkseen ei pidä kuitenkaan antaa hukkuvien tarttua sinua jalasta kiinni. Mitäkö tällä tarkoitan? Jos olet itse tekemässä työsi suhteen muutosta, saatko siihen ihan oikeasti tulea? Olen nähnyt niitä ihmisiä, jotka ovat riisuneet työajanlyhyennyksellä ainoastaan palkatonta ylityötä pois pudottamalla käytännössä 1000e kuukausipalkastaan. Sitten on niitä, jotka valittavat jatkuvaa kiirettä, mutta eivät jaksa edes keskustella mitä pitäisi tehdä. Joku saattaa olla jopa kateellinenkin. Itse aion kuitenkin pitää kiinni niistä pelisäännöistä, jotka olen työnantajan kanssa sopinut. Nykyisesaä hektisessä työelämässä tässä on aivan riittävästi haastetta. Työvapaa ei vapauta minua automaattisesti kiireestä. Se tekee työajanhallinnan entistäkin keskeisemmäksi asiaksi työviikkoni aikana. Joudun, saan ja minun pitää ihan oikeasti olla itsekäs ja pitää puoliani. Tässä on se ehkä suurin opittava asia tänä vuonna.