Digitalisaation lupaus piti mielestäni olla aivan jotain muuta, kuin sitä sanomaa jota tänä päivänä luen ja kuulen medista. Näiden visioiden mukaan 2020-luvun Suomi on luonnonvoimain lailla metropolistuva ja aluekeskittyvä. Digitalisaation kärkenä tuntuu joskus olevan lähinnä Helsinkiin, Turkuun, Tampereelle ja Ouluun keskittyvien teknologiayritysten "huippuosaaja-henkilöstö" (omat insinöörit tai maahanmuuttajat), jotka lasitorneissa tai Start Up-pajoissaan rakentavat digitaalisia vientituotteita Suomen viennin ja bruttokansantuotteen ykkösvetureina. Haluammeko ihan oikesti kaikki asua kasvukeskuksissa? Mikä on keskittämispolitiikan sosiaalipolittinen (esim. ei-asiantuntijoiden syrjäytyminen, "kiiremaailman" työn ja perheen yhteensovittaminen tai mielentervysongelmat) hinta?
Vuonna 2019 materiaalisen menestyksen ja jatkuvan kasvun rinnalla on myös monia muita laajasti yhteiskunnassamme jaettuja arvoja ja periaatteita. Tällaisia on mm. yksilön valinnanvapaus ja oikeus elinikäiseen oppimiseen. Näiden asioiden äärellä askartelevat varhaiskasvatus, perusopetus, ammatilliset oppilaitokset ja korkeakoulut.
Oikeus valita oppimisympäristönsä pitäisi olla kansalaisoikeus
Mm. korkeakoulut ovat muuttuneet voimakkaasti viimeisen kymmenen vuoden aikana avoimeen ja valinnan vapautta korostavaan suuntaan. Avoin korkeakouluopetus on lisääntynyt, tutkinnot sisältävät vapaasti valittavia opintoja, yritysyhteistyö ja kansainvälisyys ovat opinnoissa lisääntynyt. Kuitenkin paljon on myös nk. korulauseita ja todellisuus saattaa olla vielä hyvin toisenlaista.
2000-luvun vaihteessa ja miksei vanhemmatkin opiskelijapolvet elävät arjessaan digitaalisessa maailmassa. Digitalisaatio mahdollistaa palveluiden vertailun laadun ja kustannusten näkökulmasta. Tavaroita voi hankkia eri tavoin, kivijalkakaupasta, netistä tai vaikka jakamistaloutta hyödyntäen. Palveluja kehitetään "notkeasti" ja uutta kokeillaan.
Entäpä sitten oppilaitokset. Tarjoammeko me vaihtoehtoisia oppimisympäristöjä oppijoiden kiinnostuksen ja kyvykkyyden mukaan. Varmasti tarjoamme, mutta mistä kertoo erityisesti ammattikorkeakoulujen kampusten rakentamispuumi vielä viimeisen kymmenen vuoden aikana. Suuriin kaupunkikeskuksiin keskittyvät "luokka-oppimisympäristöt" palvelevat metropolisaatio-kehitystä ja pienempien kaupunkien tai maaseudun paikallisuus ja sen kehittäminen jäävät lapsen kenkiin.
Digitaalinen oppimisympäristö ottaa menestyksen ensiaskeleita
Tietotekniikan hyödyntäminen on ollut 20 vuotta "koulutuksen huulilla", mutta edelleen sen tuominen kouluun koetaan joidenkin mielestä "pyhäinhäväistyksenä". Digitaalisen oppimisympäristön vaikuttavuudesta vaaditaan näyttöjä, samaan aikaan kun muuttavan luokka-oppimisen vaikutusten tutkiminen on "yhtä heikossa hapessa".
Digitalisaatio on modernisoinut pankit, vakuutuksen, kuluttajakaupan ja matkatoimistoalan. Koulutus ja seuraavassa aallossa sosiaali- ja terveydenhuolto on nyt mukana siinä väistämättömässä murroksessa.
Digitaalinen oppimisympäristö mahdollistaa
Toimin itse lehtorina Turun ammattikorkeakoulun sosiaali- ja kasvatusalan yksikössä. Olin mukana käynnistämässä syksyllä 2017 kokonaan verkossa toteutettavaa sosionomi (AMK) koulutusta ja minulla on ollut etuoikeus toimia tuutorina kaikkien meidän kolmen vuosikurssin opiskelijoiden kanssa.
Sekä omat että opiskelijoiden kokemukset verkkotutkinto-opiskelusta ovat hyvin myönteisiä. Myös työelämä on ottanut opiskelumuodon uteliaan myönteisesti vastaa. Verkkotutkinto-opiskelu on avannut uusia näkökulmia oppijan ja hänen toimintaympäristönsä todellisuuteen. Näistä seuraavassa.
- Verkkotutkinto-opiskelijat ovat usein vanhempia monilapsisistä perheistä. Verkkotutkinto on ainoa mahdollisuus.
- Verkkotutkintoa suorittavat opiskelijani ovat jääneet tutkinnon aikaiselle äitiyslomalle useammin kuin perinteiset tuutoropiskelijani. Verkkotutkinto mahdollistaa usean kohdalla opintojen etenemisen edelleen.
- Opiskelijat tekevät opintoja kaupunkikeskusten ulkopuolelta (esim. Uudenmaan, Pirkanmaan ja Varsinais-Suomen maakunnista). Näin mahdollistuu myös työnteon jatkaminen omalla kotipaikkakunnalla. Myös yhteistyö esim. ammattikorkeakoulun tutkimus- ja kehittämistoiminnan kautta virtuaalisesti on toiminut.
- Opiskelijat tekevät opintoja ulkomailta (Mm. Ruotsista ja Espanjasta) käsin. Esim. jalkapalloammattilaisen uran jatkaminen ja perheen mukana ulkomaille muutto on mahdollistunut.
- Opiskelijat ovat muuttaneet opiskeluaikansa aikana ulkomaille tai ulkomailta takaisin Suomeen. Esim. osa opinnoista on tehty ulkomailta käsin puolison kv-vaihdon aikana.
- Opiskelijoiden valmius kantaa itsenäistä vastuuta opintojen etenemisestä on korkealla tasolla. Esim. opinnäytetyön ohjaajat hämmästelleet itsenäisen ja vastuullisen työn valmiuksia.
- Opiskelijat kokevat yhteisöllisyyttä ja läheisyyttä keskenään vaikka he ovat nähneet toisensa luokkaympäristössä ainoastaan opintojen alkaessa kolmen päivän ajan.
- Opiskelijat ovat tehneet työelämäyhteistyötä ja palvelujen kehittämisprojekteja verkkoympäristössä ja verkkotyökaluin yhdessä työelämäkumppanien kanssa.
Digitaalinen oppimisympäristö, mahdollisuus valita vapaasti asuinpaikkansa
Digitaalinen oppimisympäristöä on arvioitu myönteisesti digitalisaatiotaitojen kehittymisen, oppijan valinnan vapauden tai itselle sopivan oppimistyylin näkökulmista. Digitaalisen oppimisympäristön paikallisuuden- ja aluekehityksen vaikuttavuutta tuskin ovat oman kokemukseni mukaan pysähtyneet miettimään edes aluekehittäjätkään. Yhä uudelleen olen lukenut kaihosta maakuntakorkeakoulujen perään. Turhaan, sillä isojen kaupunkien kiveä ja lasia olevat uudetkin kampukset korvautuvat kymmenen vuoden sisällä virtuaalisilla kampuksilla, jotka tavoittaa ihan yhtä hyvin kotikylästä käsin kuin "korkeakoulun konesalinkin" lähettyviltä.
Lisätietoja digitaalisista oppimisympäristöistä
Virtuaaliammattikorkeakoulu:
Olen myös itse äänessä Turku AMK tallenteilla: