TRANSLATE MY HOMEPAGE: You can translate my homepage into your own language under the tab titles.

Language

15.2.2019

VOIKO OPISKELIJA OLLA VÄÄRÄSSÄ?

Yleisönosaston kirjoittelu "pukkaa" reflektoimaan

Turun Sanomien kaksi yleisönosastokirjoitusta, opiskelijan tyytymättömyyden osoitus 13.2.2019  ja johtajien ja organisaation vastine 15.2.2019 saivat itseäni reflektoimaan omia kokemuksiani opettajuudesta, opiskelijan tukemisesta ja oppimisympäristöjen kehittämisen haasteista.
Lähde: Ts 13.2.2019 opiskelijan yleisönosastokirjoitus

Opiskelija on lähtökohtaisesti aina oikeassa - patenttiratkaisut ovat mahdottomia

Asiakastyytyväisyyden lisääminen ei ole koskaan kovin yksinkertaista. Totta toki on, että työelämä vaatii osaamista, jossa yksilön itseohjautuvuus ja päämäärätietoisuus on keskeistä. Mutta nämä ovat myös ne asiat, joihin koulutuksen tulee juuri antaa valmiuksia alakohtaisen substanssiosaamisen rinnalla. 

Ammatillinen ja henkilökohtainen itsetunto vaihtelee itse kullakin yksilön itseohjautuvuuden ja päämäärätietoisuuden janalla, sekä opiskeluaikana että työuralla. Opiskelijan henkilökohtaista itsetuntoa voidaan kehittää sosiaalisen tuen ja valmentamiseen perustuvien oppimisympäristöjen avulla ja ammatillisen itsetunnon vahvistaminen on oppilaitosten, ammattikuntalaitoksen (opiskelijayhdistykset ja ammattiliitot) ja työpaikkojen ammattilaisten yhteinen asiaa. Opiskelijalla onkin minusta aina oikeus vaatii apua sekä substanssinsa että henkilökohtaisten ominaisuuksiensa kehittämisessä.

Mitä itse olen oppinut opiskelijasta ja oppimisympäristöstä viimeisen kolmen vuoden aikana

Omat viimeaikaiset kokemukseni opiskelutavan vaikuttavuudesta ja opiskelijalähtöisyydestä ovat syksyllä 2015 alkaneelta sosionomi (AMK) johtaminen ja yrittäjyys opintokokonaisuuden oppimisympäristöstä. Sekä johtajuus-opinnoissa että 2017 alkaneessa sosionomi (AMK) verkkotutkinnoissa on käänteinen oppimisympäristö otettu pääsääntöiseksi opiskelutavaksi. Verkkotutkinto-opiskelijat sitä vuonna 2019 itse poikkeuksetta haluavat ja vaativatkin.

Omat havaintoni ja kokemukseni ovat mm. seuraavia:
  1. "Hyvä opiskelija"  pärjää oppimisympäristöstä huolimatta 
  2. On virhe, jos opettaja päättää millainen opiskelutapa tukee opiskelijan hopsia (osaaminen, valmiudet, perhe, työ, mieltymykset, jne.)
  3. Verkkoon ei pidä pakottaa tai omaa lähiopetuksensa merkitystä ylikorostaa tai ylistää 
  4. Jos katsotaan ensimmäisen oppimisen arviointitilanteen läpäisyprosenttia ja kaikkien arviointiin osallistuneiden arvioinnin keskiarvoa, lähiopiskeluun perustuva käänteinen tiimiopiskelumalli on tuottanut mitatusti 3.5:n menneen vuoden aikana  parhaat oppimistulokset. Vertailukokemukseni johtamis- ja yrittäjyysopinnoissa oppimiseen on vuodesta 1998 alkaen eli viime vuosituhannelta saakka
  5. Valmentavan opettajuuden kautta kyseisessä lähiopiskeluun perustuvassa käänteisen oppimisen mallissa kaikkein onnellisinta on ollut nähdä perinteisessä lähiopetusmallissa aina takariviin pyrkivien "heikommalla oppimisen itsetunnolla varustettujen" opiskelijoiden voimaantuminen, hymy ja uskon lisääntyminen itseensä
  6. Käänteisessä opiskelumallissa opettajuus ja asiantuntijuus alkaa siitä mihin powerpointtini ennen päättyi, kotona opiskelija itseopiskelun kyvykkyys ymmärtää asiaa loppuu ja heikoimman omaksujan ymmärryksen tuska alkaa
  7. Henkilökohtaisesti kovimmat oppirahat olen maksanut keväällä 2016, kun en vielä ymmärtänyt kolmea käänteisen oppimisen opiskelija- ja opettajaymmärryksen kulmakiveä. Itsekin olen vielä vankalla oppimisen polulla. Siksi kirjoittelu vähän hokkus-pokkus tyyliin koulutukseen tulleesta ratkaisusta -  "flippauksesta" - ärsyttää ja  tuntuu usein kovin kevyeltä ja pinnalliselta, asiaa tuntemattomalta ja epäanalyyttiseltä.

Oppimisen tukia on opetusta tärkeämpää

Tämä Turun Sanomissa omaa oppimisympäristöään arvosteleva opiskelijatyyppi on tuttu "käänteisestä luokkahuoneestanikin". Kyseessä on opiskelija, joka tarvitsee oikeasti tukea: ihmistä, tiimiä ja opettajaa. Tuskin opettajan asiantuntijuutta korostavan perinteisen lähiopetuksen määrä lisääminen kuitenkaan asiaa pohjimmiltaan ratkaisee. Verkkoon ei kannata automaattisesti ketään "lähettää". Työelämäprojektissakin opiskelija tarvitsee usein ymmärtävän ja tukevan opiskelijaprojektipäällikön ja opettajavalmentajan tsemppiä.

Resurssit oppimisympäristön rakentamiseen ja asiantuntijan palautteeseen

Miten ammattikorkeakoulun sitten vastaa opiskelijoiden ilmaisemaan parempaan ohjaustarpeeseen? Huomioivatko 2020-luvun ammattikorkeakoulu ja sen oppimisympäristöt monipuolisesti erilaista oppijuutta ja erilaista "ostohalukkuutta ja -tarpeita", jota myös hopsiksi kutsutaan. 

Koska kaikki tiedämme, että opetustyötä tehdään yhä pienemmillä resursseilla nyt ja tulevaisuudessa, on vertaistuki ja palaute otettava osaamisen kehittämisessä paremmin käyttöön. Myös kaikkien huulilla oleva työelämäyhteistyö ja sieltä saatava ammattilaisten tuki olisi paremmin saatava valjastettua myös yksilöllisen oppimisen tueksi. 

Opettajien resurssin on siirryttävä laadukkaiden oppimisympäristöjen suunnitteluun ja oppimisprosessin aikaisen ja sen jälkeen tapahtuvaan oppimista ja asioiden omaksumista tukevaan palautteeseen. 

Mikäli tällaiset yleisönosastojen kautta aika ajoin nousevat "hätähuudot" halutaan vähenevän, sekä luokkakaverien, opettajien että johdon tulisi siirtää välillä huomiota "huippuhuumasta" oppimisen arkisiin kysymyksiin, jotka ovat myös tulevaisuuden työelämässä yksilön ja yhteisön hyvinvoinnin kulmakiviä ja edellytyksiä myös työn tuottavuuden lisäämiseen.