Kesä on jälleen ohi. Että mistäkös tiedän? Siitä, että shortsit on kaapissa eikä päällä, sukat on laitettu jalkaan, enkä edes minä lämminverisenä pysty kulkemaan enää ilman takkia ulkona. Työt on täydessä vauhdissa, koska opiskelijat ovat jo koulunpenkillä, toiset olleet jo kaksikin viikkoa. Eli kyllä se syksy on.
Oma syksyni on aika kiireinen. Vuosittaisen työsuunnitelman tunneistani isompi osa on varattu syksyn töihin, vaikka kevät olisi ajallisesti pitempi. No enpä ole yksin, koska aika monella opiskelijaryhmällä on jostain syystä sama tilanne. Mitenköhän tuon kuormituksen saisi balanssiin, sekä maikoilla että opiskelijoilla?
Vaikka syksy onkin työntäyteinen, saan itse olla aikalailla etuoikeutettu. Työstäni vain pienempi osa on "katederin takana olemista". Sen sijaan pääsen katsomaan opiskelijoiden aktiivisuutta ja nykyaikaista oppimista pienryhmäohjaajan, verkko-opettajan, projektivalmentajan ja tuutorin näkökulmasta tämän vuosisadan moderneissa oppimisympäristöissä, kuten esim. Monkey, Tukialus ja Optima. Myös tuutorina kelpaa, sillä omat ammatillisen kasvun ryhmäni ja siellä opiskelijat ovat ilahduttavan motivoitunutta porukkaa.
Syksyn töiden alettua aina pysähtyy miettimään työelämän menoa. Onko kiireestä myös suuri osa itseaiheutettua, vai voidaanko ihan oikeasti aina kääntyä vain työnantajan tai sitten opiskelijoiden näkökulmasta opettajien suuntaan.
Vastaukseni on kyllä. Meistä jokainen voi tehdä kiireelle jotain. Aika monet jutut tulee tehtyä turhan monimutkaisesti, jotkut jopa nipottavan huolellisesti tai tunnollisesti. Näistä olen itse yrittänyt aloittaa. Yllättävän pienet asiat tuovat arkeen suurtakin helpotusta ja ajansäätöä. Suosittelen kokeilemaan.