Pihalla, digitaalisesti syrjäytyneenä ja innostumattomuusloukussa?

Olempa tässä menneenä viikolla taas ympärilleni katsoessa huomannut, että osa ihan lähimaailman korkeakoulujen työkavereistakin, 50+ porukasta on ihan "PIHALLA" somesta ja sen hyödyistä.

Jos olet siitä PIHALLA, olet kyllä ihan pihalla koko digitalisaatiostakin. Ja jos olet PIHALLA digitalisaatiosta, olet ihan pihalla uusista tietotyönteon tuottavuuteen, innovaatioihin ja laatuun liittyvistä mahdollisuuksistakin.

JOS OLET PIHALLA, sinulla on jatkuvasti kiire. Hukut kaikkeen suodattamattomaan ja sinulle esim. sähköpostin kautta toimitettavaan epäolennaisuuteen. Innostavia verkostoja ei löydy, vaan löytyy pahimmillaan vaan ne muut nurisijat fyysiseltä toimipisteeltä.

Olet innostumattomuusloukussa. Nuriseminen ja kiirepuhe ei lisää omaa osaamista eikä myöskään rakenna osaamisverkostoja. Oma oppiminen ja uuden löytäminen elää digitalisaatiota edeltävää aikaa. Odotellen vaikka nyt kahden vuoden päästä valmistuvaa 5 vuotta sitten tapahtuneista jutuista kertovaa tutkimustietoa.

Innostuksesta on tullut ja tulemassa työnelämän suurin kilpailuetu. Työntekijä on virittäytynyt psyykkisesti sellaiseen tilaan, että hän luo luottamusta ympärilleen, on positiivinen, rohkea, joustava ja yhteistyökykyinen. Tälläinen työntekijä tai työyhteisö vasta kaivaa ulos sen hyödyn, mitä ehkä tuo maisterien, tohtorien tai muiden hemmojen tiedollinen pääoma parhaimmillaan voi antaa.

Itse lähdin jakamisen ja uusisosiaalisuuden tielle jo vuosituhannen alussa. Verkostot, minua sosiaalisemmat, innostuneemmat ja monessa asiassa osaavammat ihmiset ovat vieneet itseäni eteenpäin versioksi 2.0.1.5.

Mutta matka on vasta alussa. Matkataan yhdessä muiden kanssa, vähän perinteisemmässä, mukavassa ja hitaassa lihallisessa perinteisessä sosiaalisessa todellisuudessa. Tärkeä sellaisenaan. Nurinoitta.

Matkaa tehdään yhdessä myös ihan yhtä oikeassa, tässä uudessa ja vielä tuntemattomassakin e-yhteisöllisyyden, e-oppimisen ja e-kehittymisen maailmassa.

Osaamisemme on tiedossa, tunteissa ja kokemuksissa. Siteeraan lopuksi vielä tuota eilistä postaustani Facebookissa. "Useimpien ihmisten tunnistetiedot ja elämäntarinat ovatkin nyt verkossa. Tunteetkin kytkeytyvät verkkoon. Monelle kytkeytyminen irti sosiaalisista mediasta olisi fyysistä karkoitusta pahempi uhkakuva." Risto Linturi.

Kiva olisi kuulla kommentteja, kaikenlaisia.