Juha Knuuttila

Select Language

Hae tästä blogista

11.6.2012

Ryhtymisrajoitteinen

Luin Jari Parantaisen, suomalaisen tuotteistamistyön konsultin ja asiantuntijan, kirjaa Pölli tästä. Kirjassaan Jari Parantainen puhuu ryhtymisrajoitteisesta. "Työkalu on ryhtymisrajoitteisen paras ystävä. Sen avulla voi pelata aikaa (Juha: pelätä alkaa). Ensin tarvitaan ensiluokkaisia ohjelmistoja ja järjestelmiä. Muuten on turha odottaa loistavia tuloksia". Parantainen jatkaa näkemystään tiivistäen. "Ryhdytkö investoimaan työkaluihin vain siksi, ettet oikein jaksaisi ratkoa yrityksesi ongelmia? Pitäisikö kuitenkin ensin laittaa firman strategia ja prosessit kuntoon? Hanki sitten järjestelmä niiden tueksi, jos tarvetta vielä on."

Ryhtymisrajoitteisia ja -rajoitteita on meillä kaikilla. Mitä siitä jos laiskottaa kotona, haluaa siirtää noita pikkuremppoja ikuisuuteen tai lenkille lähtö tuntuu vaikealta. Onko se oma asia? Ei ole! On tietysti niin kauan kun siitä ei ole haittaa tai kuluja muille. Ryhtymällä paremmin esim. kuntoliikunnan suhteen vältämme näin erikoissairaanhoidon, diabeteshoitajan tai muiden ammattilaisten rasittamista ryhtymättömyydellämme.

Miten tämän asian kanssa on sitten oppimisen maailmassa? Asian ympäriltä löytyy satoja esimerkkejä. Luenko tenttiin ajoissa vai viimeisenä iltana? Saanko luentoni valmiiksi vasta 15 minuuttia ennen oppitunnin alkua? Odotanko opetus- ja kulttuuriministeriön ohjeita, vuoden opiskelijapalautetta tai kollegoitteni lupaa ryhtymiselle, vai voisinko ihan oikeasti kuulla sisäistä ääntäni ja intuiitiota tai kysyä joltain muulta, mitä voisi tehdä paremmin.

Koulutuksessa ja ammattikorkeakoulussa ryhtymisen problematiikka on ajankohtaisempi kuin koskaan. Hallinto odottaa mm. koulutukselta oppimisympäristön joustavoittamista, opiskelijoiden "läpimenoaikojen tehostamista" ja erilaisten työelämän innovaatiotoiminnan tukemisen muotojen kehittämistä. Tämän takia aloin miettiä, miten ryhtyminen tai ryhtymättömyys näkyy ja kuuluu itselleni läheisten teemojen näkökulmasta omassa työpaikassani ammattikorkeakoulussa. Eli seuraavassa ryhtymisrajoitteisten Top 10 ammattikorkeakoulun kehittämisessä.
  1. Jotta voisin alkaa kehittää verkko-opetusta, tekijänoikeusasiat pitää saada kuntoon!
  2. Pitää myös odottaa vielä muutama vuosi sitä uutta oppimisympäristöä, ennen kuin kannattaa aloittaa muuttaa mitään!
  3. Kuuluisia viimeisiä sanoja: Meille on tulossa uusi lukujärjestystohjelma, jolloin tämäkin ongelma poistuu!
  4. Tämä asia pitää sopia seuraavassa kokouksessa ja varmistaa että kaikki ovat sitoutuneet asiaan!
  5. Onko tuota asiaa tutkittu?
  6. "Ovatko ruotsalaiset jo kokeilleet tuota"! ( Saku Tuomisen esimerkki Innomarkkinat-tapahtumassa 2011.)
  7. "Opiskelijat eivät näe asiaa meidän kannaltamme tai kokonaisuutena"!
  8. Opiskelijan suusta, henkistä laiskuuttako. "Työelämässä ne asiat vasta opitaan"!
  9. "Se on sellaista puuhastelua"!
  10. Opiskelijan suustä käytäviltä: "Mis luokassa meil on tunnit" tai "Se Optima on niin sekava"!
Mietipä missä itse olet ryhtymisrajoitteinen? Minkä oman asian haluaisit Top 10 joukkoon? Heitä asiasta kommentti vaikka täällä.

8 kommenttia:

Reima Orvasto kirjoitti...

Oma ehdotukseni Top 10 sarjaan on printtimediakauden jäänteitä: palvelu pitää saada ensin valmiiksi, ennen kuin sitä voidaan alkaa markkinoida. Digikulttuurin aikakaudella tuo merkitsee (vähän liioitellen) sitä, että mitään palvelua ei saada koskaan valmiiksi sillä a) sen tekniikka on ehtinyt vanheta ennen valmistumistaan, b) piloteissa ei ole riittävästi käyttäjiä (koska palvelua ei ole markkinoitu), c) muut vastaavat palvelut ovat ajaneet ohi.

Toinen samaan sarjaan liittyvä asia on jo vähän surkuhupaisa ristiriita juhlapuheiden ja käytännön välillä puhuttaessa yhteistyöstä. Aitoa verkostoitumista näkee vielä harvoin, sillä jokainen toimija edelleen haluaisi perustaa sen OMAN verkostonsa. Olisikohan tuossa jopa osasyyllinen siihen, että Suomi on pudonnut puusta viestintäteknologian sisältöpalveluissa.

Heli kirjoitti...

Minun tekee mieli lisätä sisarkäsite vertaisviivyttely jonka opin kun tapasin entisen työyhteisöni äskettäin: http://heli.edublogs.org/2012/06/01/vertaisviivyttely-kunniaan/

Yhdessä viivyttely on Vertaisoppimisen yksi muoto tai sitten Jaettu ryhtymisrajoitteisuus.Kiva kääntää muotikäsitteet päälaelleen, lähemmäksi todellisuutta.

Juha kirjoitti...

Esim. suurissa EU-hankkeissa. Perustetaan verkosto. Asetetaan tavoitteet. Kokeillaan. Tehdään malli ja hyvä käytäntö. Ja hups, 3 vuotta on täynnä. Sitten perustetaan ettei mee tulokset hukkaan jalkauttamisprojekti. 1-2 vuotta. Sen jälkeen, kun kulunut 5 vuotta, pitääkin perustaa uusi projekti. Vanhan maailman opit ei enää pädekään. Pitäisi myös ottaa uutena ennakointi ja riskien hallinnan näkökulma mukaan. Jatkoa tehdään sitten 1,5 miljoonan sijasta 800 000 eurolla. Mitä tästä opimme: Organisaatiot oppivat usein toimimaan taloudellisemmin ja tehostamaan innovaatiotoimintaansa. Vai oppivatko?

Juha kirjoitti...

Mainiota. Vertaisviivittely :) Täytyypä lukaista.

Anonyymi kirjoitti...

11. Tämän vuoden budjetti on kyllä nyt niin tiukalla, että pitää odottaa uudistusten kanssa (muiden asioiden kanssa siis ei).
12. Tehdään nyt tänä vuonna vielä niin kuin on aikaisemmin tehty, katsotaan sitten ensi vuonna.
13. Vaikea kuvitella että joku innostuisi tästä uudistuksesta, ihmiset ovat kuitenkin niin tottuneita vanhaan tapaan.

Juha kirjoitti...

Nii-i. Vaikee kuvitella :) Tuo viimeinen lause johtajan suusta pitäisi johtaa johtajan esimieheltä vakavaan huomautukseen tai pahimmassa tapauksessa kehotukseen "uusien haasteiden etsimiseen" :) Haluaisin olla paikalla kun joku olisi lausunut nuo sanat Gatesin tai Jobs-vainaan vetämässä kokouksessa.

Venla Virtakoivu kirjoitti...

meillä käytössä myös ryhtymisrajoitteisuuden klassikko: teen sitten kun joku muu on tehnyt sen ensin (ja kirjoittanut ohjeet ja suositukset).

Päivi kirjoitti...

14. Missä on pedagoginen lisäarvo?

Minusta on usein vaikuttanut siltä että tätä käytetään verukkeena sille, ettei tarvitse opetella uutta.

Oma ryhtymisverukkeeni on

15. Hoidan ensin tämän sähköpostin, järjestelyn, luen uutiset FB:stä, lehdestä, netistä, ...