TRANSLATE MY HOMEPAGE: You can translate my homepage into your own language under the tab titles.

Language

11.6.2012

Ryhtymisrajoitteinen

Luin Jari Parantaisen, suomalaisen tuotteistamistyön konsultin ja asiantuntijan, kirjaa Pölli tästä. Kirjassaan Jari Parantainen puhuu ryhtymisrajoitteisesta. "Työkalu on ryhtymisrajoitteisen paras ystävä. Sen avulla voi pelata aikaa (Juha: pelätä alkaa). Ensin tarvitaan ensiluokkaisia ohjelmistoja ja järjestelmiä. Muuten on turha odottaa loistavia tuloksia". Parantainen jatkaa näkemystään tiivistäen. "Ryhdytkö investoimaan työkaluihin vain siksi, ettet oikein jaksaisi ratkoa yrityksesi ongelmia? Pitäisikö kuitenkin ensin laittaa firman strategia ja prosessit kuntoon? Hanki sitten järjestelmä niiden tueksi, jos tarvetta vielä on."

Ryhtymisrajoitteisia ja -rajoitteita on meillä kaikilla. Mitä siitä jos laiskottaa kotona, haluaa siirtää noita pikkuremppoja ikuisuuteen tai lenkille lähtö tuntuu vaikealta. Onko se oma asia? Ei ole! On tietysti niin kauan kun siitä ei ole haittaa tai kuluja muille. Ryhtymällä paremmin esim. kuntoliikunnan suhteen vältämme näin erikoissairaanhoidon, diabeteshoitajan tai muiden ammattilaisten rasittamista ryhtymättömyydellämme.

Miten tämän asian kanssa on sitten oppimisen maailmassa? Asian ympäriltä löytyy satoja esimerkkejä. Luenko tenttiin ajoissa vai viimeisenä iltana? Saanko luentoni valmiiksi vasta 15 minuuttia ennen oppitunnin alkua? Odotanko opetus- ja kulttuuriministeriön ohjeita, vuoden opiskelijapalautetta tai kollegoitteni lupaa ryhtymiselle, vai voisinko ihan oikeasti kuulla sisäistä ääntäni ja intuiitiota tai kysyä joltain muulta, mitä voisi tehdä paremmin.

Koulutuksessa ja ammattikorkeakoulussa ryhtymisen problematiikka on ajankohtaisempi kuin koskaan. Hallinto odottaa mm. koulutukselta oppimisympäristön joustavoittamista, opiskelijoiden "läpimenoaikojen tehostamista" ja erilaisten työelämän innovaatiotoiminnan tukemisen muotojen kehittämistä. Tämän takia aloin miettiä, miten ryhtyminen tai ryhtymättömyys näkyy ja kuuluu itselleni läheisten teemojen näkökulmasta omassa työpaikassani ammattikorkeakoulussa. Eli seuraavassa ryhtymisrajoitteisten Top 10 ammattikorkeakoulun kehittämisessä.
  1. Jotta voisin alkaa kehittää verkko-opetusta, tekijänoikeusasiat pitää saada kuntoon!
  2. Pitää myös odottaa vielä muutama vuosi sitä uutta oppimisympäristöä, ennen kuin kannattaa aloittaa muuttaa mitään!
  3. Kuuluisia viimeisiä sanoja: Meille on tulossa uusi lukujärjestystohjelma, jolloin tämäkin ongelma poistuu!
  4. Tämä asia pitää sopia seuraavassa kokouksessa ja varmistaa että kaikki ovat sitoutuneet asiaan!
  5. Onko tuota asiaa tutkittu?
  6. "Ovatko ruotsalaiset jo kokeilleet tuota"! ( Saku Tuomisen esimerkki Innomarkkinat-tapahtumassa 2011.)
  7. "Opiskelijat eivät näe asiaa meidän kannaltamme tai kokonaisuutena"!
  8. Opiskelijan suusta, henkistä laiskuuttako. "Työelämässä ne asiat vasta opitaan"!
  9. "Se on sellaista puuhastelua"!
  10. Opiskelijan suustä käytäviltä: "Mis luokassa meil on tunnit" tai "Se Optima on niin sekava"!
Mietipä missä itse olet ryhtymisrajoitteinen? Minkä oman asian haluaisit Top 10 joukkoon? Heitä asiasta kommentti vaikka täällä.