Olen Juha Knuuttila. Toimin lehtorin Turun ammattikorkeakoulussa. Olen koulutukseltani laillistettu sosiaalityöntekijä ja ammatillinen opettaja. Koulutan sosiaalihuollon työkentälle sosiaalialan ohjaajia, tutkintonimikkeellä sosionomi (AMK).
Haluaisin omalta osaltani ja omasta näkökulmastani tuoda esiin omia kesäisiä ja kesäloma-ajatuksiani teemalla "näkymätön sosiaalihuolto".
Aika yleinen keskustelunaihe erityisesti sosiaalityöntekijöiden huulilta luettuna on sosiaalityön ja sosiaalihuollon asema sote-uudistuksessa. Sosiaalisessa mediassa viitataan lehtihaastatteluihin ja kommentteihin, joissa mm. poliitikot puhuvat korostetusti terveydenhuollon uudistuksesta, unohtaen sosiaali-sanan kokonaan.
Olisiko sosiaalityöntekijöiden, sosionomien, sosiaalialan opettajien ja alaa vielä opiskelevien ja muiden sosiaalihuollon palvelutehtävissä toimivien otettava lusikka kauniiseen käteen ja myös katsottava peiliin.
Meillä on sosiaalihuoltolaki ja meillä on sosiaalihuollon palvelutehtävät. Lainsäätäjä eli kansalaiset kutsuvat edustamaamme sektoria sosiaalihuolloksi. Tällä sosiaalihuollolla ja sitä edustavilla laillistetuilla ammattihenkilöillä on heille määritellyt yhteiskunnalliset palvelutehtävänsä ja näiden palvelutehtävien toteuttamiseen liittyvät sosiaalipalvelut, työvälineet ja menetelmät.
Meidän ammattilaisten kentällä on selkeytettävä viestintää. Puheet hyvinvointipalveluiden tarjoamisesta, sosiaalialasta, sosiaalipuolesta, rinnalla kulkijuudesta, osallistamisesta ja voimauttamisesta ovat työhömme liittyviä työskentelytapoja, päämääriä ja arvoja. Niiden kautta on turha rakentaa brändiä, joka selkeyttää sosiaalihuollon roolia sote-uudistuksen yhteydessä. Lääkärinkin työ saa imagonsa valkoisen takin ja stetoskoopin kautta, ei lääkärin etiikan sanoista.
Meidän täytyy uskaltaa puhua terävästi ja tiiviisti sosiaalihuollosta, sosiaalihuollon palvelutehtävistä sekä sosiaalihuollon ammateista. Vaikka jokainen alan ihminen tietää, että sosiaalihuolto sanalla on alan historiaan liittyviä rasitteitaan, ei asian vankina pitäisi olla enää vuonna 2021. Sana sosiaalihuolto elää marginaalissa siksi, etteivät alan toimijat avaa sitä, käytä sitä arjen puheessaan isoon ääneen.
Olen omalta kohdaltani lähtenyt selkeyttämään viestiä omasta työstäni. Se helpottaa sekä itseäni että muita. Eivät he tiedä yhtään mitään (edes sairaanhoitaja vaimoni) sosiaalihuollosta ja jos jotain tietävätkin, tieto on historiasta tai iltapäivälehtien lööpeistä.
Oma tiivistelmä työstäni on seuraavanlainen. "Toimin lehtorina Turun ammattikorkeakoulussa. Oma työ- ja asiantuntijuuskenttäni on sosiaalihuolto ja työtäni sosiaalihuoltoon liittyvä opetustyö sosionomi (AMK) koulutuksessa. Sosionomi (AMK) työskentelee lapsiperheiden, lastensuojelun, työikäisten, iäkkäiden, päihdehuollon ja vammaispalveluiden palvelutehtävissä. Heidän työtehtäviään ovat mm. perhetyöntekijä, lastenkodin ohjaaja, työhönvalmentaja, asumispalveluohjaaja, päihdeohjaaja ja ohjaajan tehtävät kehitysvammaisten asumispalveluissa."
Mietipä omalta osaltasi. Mikä on suhteesi sanaan sosiaalihuolto? Miten kerrot työstäsi läheisillesi? Miten kerrot sosiaalihuollosta muille ammattilaisille? Miten tiivistät oman työsi?