Language

3.5.2014

Ensimmäinen vappupuheeni - 3.5.2014

Tämä "vappupuhe" piti kirjoittaa jo 30.4 iltapäivällä. Jäi työ ja matkakiireiden jalkoihin. Päätin kuitenkin näin lauantai-aamupäivän ratoksi tarttua uudelleen asiaan.

No vappupuheen aiheenahan työ on itsestään selvyys. Asia lienee lukijalle myös itsestään selvyys, koska olen siitä jo aika paljon aikaisemminkin täällä kirjoittanut, teemoina: etätyö, lyhennetty työaika, mobiili työ, sähköpostin hallinta tai muut vastaavat teemat.

Miksiköhän sitten kirjoitan työstä. Voisin ihan hyvin myös tarttua kolmeen muuhun elämän peruskysymykseen: rakkauteen, terveyteen tai harrastuksiin. Noh, rakkaudesta kirjoittaminen ei ehkä väänny minulla blogiin, niin kuin ei muuallekaan sosiaalisessa mediassani. Joku varmaan sanoisi, ettei siitä voi mitään tietääkään kun on viettänyt 30 vuotta naimisissa. No, ehkä juuri siksi en siitä kirjoitakaan. Eikö sanotakin, siitä puhe mistä puute. Terveys tulee viimeistään silloin kun ihminen pääsee "puolenvälin krouviin". Kolottaa, tykyttää, kiristää, pistää tai on muuten vaan jotain kipua jossain. Toisella vähemmän, toisella enemmän. Terveyteen liittyvää puhetta riittää, puolisot ja kaverit jelppivät. Toisaalta terveyteen ja sairauteen liittyvät asiat ovat mielestäni niin henkilökohtaisesti koettuja, etten osaa niihin sen enempää tarttua. No entäpä tuo kolmas aihe eli harrastukset. Eri tasoista puuhaa tulee vapaa-aikanakin tehtyä, mutta ei sekään. Ehkä toi puutarhanhoitoa, valokuvaus ja lätkäkiinnostus kuitenkin Facebookin kavereille on jotenkin seinillä läikkinyt.

Juuri nyt sen siis tajuankin, sormen päistäni. Terveys, vapaa-aika ja rakkaus eivät ole elämässäni niin intohimoisia ja suuria kysymyksiä kuin työ, työyhteisö, työhön liittyvät ambitiot, työssä pärjääminen jne. Työhön liittyviä asioita minun pitää ikäänkuin työstää enemmän. Ehkä myös siksi, että työn muutoksessa joudumme koko ajan entistä enemmän ulos mukavuusalueelta ja reflektoimaan, mitä haluan, mitä osaan ja mitä jaksan. Siksi siis kirjoitan paljon blogissani työstä.

Aikaisemmin olen kirjoittanut työstä ehkä enempi mikrotasolla. Mitä enempi olen sitä mikrotasolla pohdiskellut, sitä enempi olen makrotasolle alkanut päätyä. Ja kun makrotasoa pohtii, työ ja työhön liittyvät haasteet kulminoituvat kolmeen tukijalkaan, jotka kaikki tulevat ennen työssäjaksamisen, työn johtamisen ja tiimityön sujuvuuden kysymyksiä. Ne ovat tässä järjestyksessä markkinat, tietoyhteiskunta ja globalisaatio. Nämä kaikki asiat selittävät, mikä työssä ahdistaa. Samanaikaisesti muuten nämä kaikki kolme ovat avaimia myös parempaan työhyvinvointiin. Eli aloitetaanpahan.

Markkinat, markkinavoimat, tarpeet, raha, hinta, kysyntä, alennusmyynnit kuuluvat kaikki tuohon samaan soppaan eli markkinavoimiin. En lähde tässä markkina-asiaa sen enempään avaamaan. Rahan kielestä irrottautuaksemme toteaisin kuitenkin, että kaiken työhön liittyvän haasteisuuden juurella on tarpeemme: kuluttajina ja työntekijöinä. Emme halua maksaa veroja, mutta haluamme parempia julkisia palveluita. Emme halua stressiä työssä, mutta haluamme kuitenkin korkeampaa palkkaa ja haastavia työtehtäviä. Haluamme laadukkaita vaatteita, mutta halvemmalla. Haluamme, että joku tarpeitamme tyydyttää ja äänestämme koko ajan valinnoillamme ja ostopäätöksillämme. Kun tiedämme, mitä oikeasti kuluttajana tai työntekijänä haluamme, olemme matkalla työn hallintaan ja työhyvinvointiin.

Markkinoistuminen on saanut "tsunamin tavoin vettä myllyyn" tietoyhteiskunnan 1990-luvun puolivälistä alkaen. Pääomat, tieto ja osaaminen liikkuu nykyään yhdellä ruksilla tai enterin painalluksella sekunnin murto-osassa toiselle puolelle maapalloa, onneksi myös yhä useammin myös takaisin. Verkkokauppa, osakekauppa ja työsuoritukset ovat aikaan ja paikkaan riippumatonta. Meillä on Anttilan postimyyntiluettelon jälkeen 6 000 000 ihmisen kauppapaikka laajentunut yli 1000 kertaiseksi globaaliksi markkinapaikaksi. Mittakaavat ovat nyt valtavat. Suomalaisen "kuningasliikeidean" menestyminen riippuu sen kyvystä menestyä myös maailmalla. Ja jos liikeidea on globaalisti hyvä, täytyy suomalaisen yrityksen pystyä kansainvälistymään tai vaihtoehtoisesti suojaamaan ideansa niin, että työstään saa palkan globaaleilla markkinoilla pelurina toimivan pääomasijoittajan tarjotessa hänelle rahatukkua viedäkseen tuotteen tai palvelun globaaleille markkinoille. Tässä yhteydessä voisi tietty kysyä, oliko 5 miljardia Nokiasta hyvä "palkka". Oli, markkinoilla.

Esim: Apple mittakaavaa globaalina toimijana

Markkinatalous ja tietoyhteiskunta, mutta myös kuluttajat ja työntekijät ovat ottaneet hiekkalaatikokseen koko maapallon. Meidän on vaikeaa tietää kuka himoitsemamme vaatebrändin tai lääkäripalvelun omistaa. Suomalainen, ruotsalainen vai intialainen. Jaamme rahojamme ympäri maailmaa myös matkustelun kautta, täysin tietoisesti. Joskus olemme niin höveleitä, että syömme esim. meille kaupattua ruokaa ilman kuittia. Höveleitä siksi, että kun harmaan talouden Tavernoista ostettu ruoka ei kartuta Kreikan verotuloja, maksamme tai takaamme vielä kreikkalaisten verotkin jälkikäteen EU avustusten, takausten ja lainoitusten kautta. In Finland We have very reilu meininki!

Mitä tästä kaikesta - markkinoistumisesta, tietoyhteiskunnasta ja globaalista hiekkalaatikosta on seurannut meidän työllemme. Meille on syntynyt työmarkkinat, jossa työn laatua ja hintaa suhteutetaan koko ajan globaaliin työn hintaan - intialaiseen, kiinalaiseen, balttialaiseen, jne. Jos työn hinta on 1/10 työn hinnasta, voidaan heikkolaatuisen tuotteen tilalle lähettää ainakin muutaman kerran aivan uusia korvaava tuote.

Lopuksia haluan ainakin itselleni tiivistää mitä itse olen oppinut näistä pohdinnoistani, jotka olen nyt kiteyttänyt tässä blogikirjoituksessani?

Älä luota liikaa elämänhallinta, työyhteisöpuheen ja -puuhan voimaan

Ympärilläsi pyörivät niin suuret globaalit, tekniset ja kulutuskäyttäytymiseen liittyvät syöksyvirtaukset. Siksi todellinen oma elämänhallinta ja työnhyvinvointi ei ratkea paremmalla ruokavaliolla, uudella kuntourheilutuotteella, innovatiivisemmalla tiimityöllä tai tiimin työnohjauksella. Menestys vaatii pohjalle omaa tekemistä ja strategiatyötä. Valintoja, päätöksiä ja rajauksia. Ikävä kyllä.

Strategia, osa 1. Mitä haluan kuluttajana? 

Älä lue vastausta mainoksista, päätä itse. Kuuntele sen sijaan rakkauden, terveyden ja vapaa-ajan seireenejä. Muista, strategiatyö on kuitenkin aina prosessi, mutta ei automaattinen itsestään selvyys.

Strategia, osa 2. Mitä haluan työntekijänä? 

Ålä lue vastausta työpaikkailmoituksista tai organisaation "osaamishypetysstrategioista", päätä itse. Kuuntele sen sijaan rakkauden, terveyden ja vapaa-ajan seireenejä. Muista, strategiatyö on kuitenkin aina prosessi, mutta ei automaattinen itsestään selvyys.

Jos edellä mainitut kaksi tummaksi paahdettua asiaa menevät sinulta aivan ohi olet
  • minua teflonpintaisempi,
  • vielä nuori ja kokematon tai
  • peliä menettämässä
Siitä huolimatta, että voipi olla että tekstini tietty jonkun mielestä (ei minun mielestäni) myös hourupään juttua, lue se ainakin kerran vielä uudelleen.

Hyvää toukokuun jatkoa lukijalle.