Olen alan veteraanina, noin neljäkymmenta vuotta sosiaalihuollon opettajana ja urani alussa käytännön sosiaalityössä toimineena lastensuojelun sosiaalityöntekijänä miettinyt aivan samaa kuin muutkin sosiaalityöntekijät ja ohjaajat. "Mikä on sosiaalihuollon, sosiaalityön ja sosiaaliohjauksen paikka sosiaali- ja terveydenhuollon kokonaisuudessa? Millainen arvostus on sosiaalityöllä ja sosiaalihuollolla? Miksi päättäjät ja poliitikot eivät tunne sosiaalihuoltoa ja sen työntekijöiden osaamista. Olen omalla kohdallani löytänyt asian suhteen helpotuksen ja rauhan, ehkä noin 5-10 vuotta sitten. Päätin silloin sitoutua sosiaalihuoltoon?
Miettikääpä aluksi kännykkäkauppiasta. Patentti- ja rekisterihallitus on myöntänyt firmalle tuotemerkkioikeuksia, esim. logon suojan. Yritys on rekisteröity. Se toimii tietyllä toimialalla ja sillä on tietty perustehtävänsä. Mainokset kirkuvat firman nimeä ja se lukee myös puserossa. Myös meidän tekemämme työ, sosiaalihuollossa ja sosiaalihuollon ammattilaisina on ”rekisteröity”. Meillä on esim. sosiaalihuoltolaki, sosiaalihuollon palvelutehtävät, laki sosiaalihuollon asiakkaan asemasta ja oikeuksista sekä sosiaalihuollon ammattihenkilölaki. Mainoksien pitäisi kirkua firmana nimeä ja se pitäisi lukea myös puserossa.
Mutta mitä ihmettä? Ammattilaiset eivät puhukaan sosiaalihuollosta. Käytetään termiä hyvinvointipalvelut. Kierretään sanaa sosiaalihuolto. Puhutaan tuoteportfoliosta - sosiaalipalveluista. Välillä kuulee puhetta sosiaalipuolesta tai sosiaalialasta. Yleisemmin verhoudutaan myös sosiaali- ja terveydenhuollon kaapuun. Sosiaalihuolto jää myös usein työnkuvien ja eri sosiaalipalveluiden ammattitehtäviä kuvaavien nimikkeiden varjoon. Sosiaaliohjaaja, perhetyöntekijä, avopalveluohjaaja ja varhaiskasvatuksen sosionomi. Mutta missä on sana sosiaalihuolto? Sairaanhoitaja työskentelee terveydenhuollossa? Miksi sosiaalityöntekijä ja sosiaaliohjaaja ei työskentelisi sosiaalihuollossa?
Sosiaalihuolto sana ja toimiala on ollut marginaalissa ja työ marginaalista 150 vuotta sitten. Ihmisten mielissä ja julkisuudessa se pysyykin siellä, mikäli alan työntekijät eivät itse sitä käsitteenä alleviivaa, ”vedä keltaista korostustussia” asian päälle ja seiso muutenkin sen takan mitä kansa, eduskunta työstämme on päättänyt. Olisiko aika erilaisista työnkuvista tai ammateistakin riippumatta alkaa kertoa rohkeasti ja selvästi, että ”teen työtä sosiaalihuollossa!”. Vuonna 2022 sosiaalihuolto on työtä erityistä tukea tarvitsevien asiakkaiden kanssa. Kysymyksessä on erityisosaaminen sosiaali- ja terveydenhuollon ammattikentässä. Etukäteen opeteltujen temppujen tekeminen asiakkaan tai potilaan kanssa ei ole sen vaativampaa kuin psyykkistä-, kognitiivista- ja sosiaalista toimintakykyä vahvistavien, tapauskohtaisesti räätälöityjen tukitoimien ja palveluiden suunnittelu ja toteuttaminen asiakkaalle ja asiakkaan kanssa.
Olen itse alkanut ylläpitämään puhetta sosiaalihuollosta. Teen sitä kouluttajana ja opettajana. Ensimmäisten hyvinvointialuevaalien aikaan päätin, että puhe ammattilais- ja asiakaspiireissä ei yksin riitä. Sosiaalihuollosta pitää puhua julkisuudessa, turuilla ja toreilla. Toimittajille, poliitikoille, veljille, siskoille, kummille ja kaimallekin.
Jokainen ihminen on jossain asiassa heikoilla vesillä. Jokainen ihminen sairastaa, vähintäänkin kuolee. Meillä on huonompia ja parempia päiviä. Ahnehdimme, kadehdimme tai saatamme pahimmillaan katkeroituakin. Tuleen ei kenenkään tarvitse jäädä näissä asioissa makaamaan. Apua antavat valmentajat, koutsit, psykiatrit, psykologit, sosiaalityöntekijät ja sosiaaliohjaajat. Meidän erityinen roolimme tässä auttamisen, tue ja valmennuksen työssä on erityistä tukea tarvitsevien asiakasryhmien parissa. Tehkäämme sitä sosiaalihuollon alla, yhdessä, eri palvelutehtävissä, eri palveluissa ja eri ammateissa sosiaalihuollon ammattilaisina. Kun teemme työtä sosiaalihuollon työntekijöinä yhdessä sosiaalihuolto on virallisestikin tunnustettuna toimialana vahvempi, ”brändinä selkeämpi” ja käytännön työnä tunnetumpi. Siksi liputan sosiaalihuollolle, haluan puhua siitä.
Ps. Sosiaalityöntekijän, sosiaaliohjaajan ja suurimman osan lähihoitajista työn johtotähtenä on sosiaalihuoltolaki.
----
Olen Juha Knuuttila. Toimin lehtorina Turun ammattikorkeakoulussa ja koulutan sosiaaliohjaajia ja varhaiskasvatuksen sosionomeja pääasiassa varsinaissuomalaiselle työelämäkentälle. Lisää Puhetta sosiaalihuollosta sekä keskustelua opiskelusta, oppimisesta ja opetustyöstä löydät Twitter-tililtäni ja Puhetta sosiaalihuollosta -sivulta Facebookissa.
