TRANSLATE MY HOMEPAGE: You can translate my homepage into your own language under the tab titles.

Language

16.6.2016

En mä mikkä sairas potilas oo! Vaan kauhias omast hyvinvoinnist hulissa oleva aktiivinen ja välittävä kansalainen ja asiakas

Otanpa tämän asian tässä esiin kun on noita sote-ammattilais-kavereitakin paljon kuulolla (jos ovat hereillä) ja sote-uudistuskin meneillään.
-
On se kumma (anteeksi vaan terveystieteilijäkaverini) kun julkisessa keskustelussa ja ihan ammattilaisyhteyksissäkin puhutaan sosiaali- ja terveyspalveluista pääotsikkotasolla, joku tampio menee muuttamaan ja viemään "kokonaisprosessia ja tekstitystä eteenpäin" nurkkakuntaisesti potilas- ja terveys-sanalähtöisesti.
-
POTILAS! Olen joutunut käyttämään jossain vaiheessa paljon erikoissairaanhoitoa. Jos minulta - asiakkaalta - kysytään, minun "potiluuteni" on alkanut siinä vaiheessa kun minut on nukutettu. Sitä ennen olen asiakas, joka ymmärtää vähän helvetin paljon omasta terveydestään/sairaudestaan ja on monin tavoin kykenevä konsultoimaan lääkäria ja muita terveysalan ammattilaisia missä mennään, mitkä asiat voineet vaikuttaa ja mitä itse olen asialle tehnyt. Mikään muu ammattikunta ei nähdäkseni tee asiakaspalvelua tiedottoman asiakkaan kanssa, joten kyllä potilas- sana toki ihan terveyspalveluihin kuitenkin sallittaneenkin.
TERVEYS! Terveys on osa kuntalaisen hyvinvointia. Vaikka en lähde tässä arvottamaan sen enempää, tärkeä sellainen. Hyvinvointipalveluissa toisessa päässä on hömpät ennustajaeukot ja toisessa taas verisuonikirurgia etc. Tässä välissä hoitotyö, hoitotoimenpiteet, kuntoutus, sosiaaliohjaus, kasvatus, osallistaminen, yhteisöt, sosiaalityö, jne.
-
Mielissämme ja sote-uudistuksessa korostetusti näkyvä toimenpidekeskeinen terveyspalvelu ei kuitenkaan tutkimusten mukaan saavuta usein isoa osaa tarvitsevista. Sitä osaa joka tuottaa suurimman osan sote-kustannuksista. Eli käytännössä ennen terveyspalvelun käyttöä tarvitaan vähintään sen verran hyvinvointia, että ollaan hoitavien tai parantavien käsien saavutettavissa. Eli ne jotka eivät terveyspalveluihin omin jaloin tai "motivaatiolla" saavu, ovat TODELLA "KALLIITA" ITSELLEEN, LÄHEISILLEEN JA YHTEISKUNNALLE. Esimerkkinä vaan tässä esim. Medihelillä noudettavat ja sitten ensi- ja tehohoitoa saavat huumeiden yliannostuspotilaat.
Eli summa summaarum, jos olemme tekemässä pelkästään terveysalueita ja terveysuudistusta, kovin vähän muuttuu esim. moniongelmaisten palveluissa. Mutta jos sote-uudistus keskittyy perusterveyden- ja erikoissairaanhoidon ohella kokonaisvaltaisesti sote-uudistukseen, edellä mainittuun syrjäytymisproblematiikkaan ja muiden hyvinvointia tuottavien rakenteiden ja palveluiden kehittämiseen, jotain hienoa ja ainutlaatuista tapahtuu lähivuosina. Niin kuin tapahtui viime vuosisadalla Suomessa, sotiemme jälkeen aina 1990-luvulle saakka, hyvinvointiyhteiskunnan Suomessa.