Hae tästä blogista

Language

15.2.2014

Ammattikorkeakoulun opettajana 2014

Olen toiminut opettajana pian neljännesvuosisadan. Tunteja luokan, pienryhmän ja opiskelijan  edessä, vieressä, takana ja mukana on tullut ainakin nuo asiantuntijaksi kasvamiseen vaaditut 10 000 harjoitustuntia.

Opettajuus on muuttunut paljon näiden kahdenkymmenen viiden vuoden aikana. Aloittaessani 1990-luvun alussa, olin lähes totaalisesti luokan edessä oleva opettaja sosiaalialan opistoasteen koulutuksessa. Luokanvalvojan rooli muuttui 1990-luvun aikana tuutoroinniksi ja opiskelijan ohjaajaksi, sekä pienryhmä että henkilökohtaisella tasolla. Opiskelija muuttui käytännössäkin aktiiviseksi oman oppimisensa subjektiksi internetin räjäyttäessä itsenäisen opiskelun ja oppimisen mahdollisuudet 1990-luvun loppupuolella.

Ammattikorkeakoulu 2000-luvun vaihteessa toi mukaan kansainvälisyyden, työelämälähtöisyyden ja alue- ja innovaatiopoliittisen painotuksen. Erityisesti opetuksen ja oppimisen ajankohtaisuus ja yhteistyö työelämän kanssa alkoivat korostumaan. Opettajan työssä uuden tiedon tuottaminen, tiedon jäsentäminen ja oman asiantuntijuusalueen seuraaminen ja nopeassa tiedollisessa muutoksessa pärjääminen tuli opettajan työssä keskeisemmäksi tietotekniikan ja tietoverkkojen saattaessa lähes kaiken tiedon sekä opettajan että opiskelijan ulottuville. Mahdollisuus oppia opettajuudesta huolimatta konkretisoitui.

Viimeiset vuodet ovat korostaneet tutkivaa opettajaa. Ammattikorkeakoulujärjestelmän alkumetreillä tohtorin tutkinnon suorittaneet opettajat olivat korkeakouluyhteisöön liittyviä statussymbooleita, tieteellisen osaamisen roolin määrittely suhteessa ammattikorkeakoulun perustehtävään jäi kovin utuiseksi. Keskustelu ammattikorkeakoulujen aluekehitystehtävästä, työelämän palvelemisesta sekä innovaatioiden tuotamisesta alkoi kirkastaa ammattikorkeakoulun tutkimustoiminnan tavoitetta ja mitä sen kautta oikeasti olisi tarkoitus saada aikaiseksi.

Seuraavassa olenkin jäsentänyt omaan kokemukseeni perustuen ja omaan opettajuuteeni kautta ammattikorkeakoulun lehtorin työhön liittyviä ulottuvuuksiani vuonna 2014. Ahaa elämys ja tarve kirjoittaa asioita auki nousi tuossa perjantaisen illansuun kävelyretkeni alkumetreillä. En kyllä tiedä miksi. Ehkä siksi, että ikääntyessä sitä miettii asioita myös taaksepäin, mitä sitä on tullut tehtyä ja mitä sitä tänään ja huomenna tulisi taas tekemään.

Kasvattaja ja pedagogi

Jos olet opettaja, olet myös kasvattaja ja pedagogi. Jo terminologia ja käsitteet varhaiskasvatus ja aikuiskasvatus asiaa alleviivaavat. Korkeakouluopiskelijat ovat hyvin eri ikäisiä, tulevat erilaisista kasvuolosuhteista, sekä perhe että työuransa näkökulmasta. Opiskelijat ovat myös oman aikansa tuotteita, toiset kansakoulun kasvatteja, toiset taas "kännykkä kädessä syntynyttä" Y-sukupolvea. Myös motivaatiotaso vaihtelee. Opiskelija saattaa vielä hakea omaa alaansa. Joku on taas "vain tutkintopaperia / työpaikanvaihtolisenssiä hakeva, työelämän seniori". Joku on taas luonteeltaan ahnas oppimiselle ja kaikissa tekemisissään päämäärätietoinen ja tuloshakuinen. Opettajan tulisikin tunnistaa tästä joukosta ne opiskelijat, jotka tarvitsevat oppimiselleen keskustelukumppania ja ohjaajan. Ammattilaisen tulisi pystyä omien tarpeittensa ulkopuolelta myös tunnistaa ne opiskelijat, joiden polku on selkeä ja joiden kohdalla niukkoja ohjaukseen suunnattuja resursseja ei niinkään tarvitsisi suunnata.

Opettajan tulee pystyä hyppäämään oppijan paikalle miettimään millaisia vaikutuksia omalla opetustyölläni on opiskelijan oppimiseen. Jos en jonain päivänä oikein jaksa kuunnella itseäni, miksi sitten opiskelija jaksaisi. Millaisia ovat opiskelijoiden henkilökohtaiset oppimistyylit? Entä miten rakennetaan kokonaisuutenakin innostavia oppimisympäristöjä, jotka myös motivoivat ja innostavat opiskelijaa ajattelemaan ja hakemaan janoisena uutta tietoa. Erityisesti nyt parin viimeisen vuoden aikana totaalisen kattavaksi laajentunut keskustelu tietoteknologiasta oppimisen tukena asettaa omat mahdollisuutensa ja haasteensa kasvattajalle ja pedagogille.

Innostaja

Läpeensä kaupallinen maailma, siihen liittyvä mainonta, viestintä ja mediat haastavat koulutusta. Maailma on läpeensä kyllästetty viesteillä, kuvilla, äänillä ja kertomuksilla, joiden tarkoituksena on saada kansalainen, kuluttaja tai asiakkas "ostamaan" tuotteen.

Edellinen haastaa myös opettajan, halusimmepa sitä tai ei. Opettaja joutuu entistä enemmän miettimään miten pidän omaa innostustani yllä, millä ratkaisuilla innostan opiskelijaa opiskeltaviin asiasisältöihin. Toisaalta olen tähän ikään jo oivaltanut, että opiskelijat myös arvostavat hyvin erilaisia persoonallisuuksia ja ovat myös armollisia opettajien erilaisuudelle. Niin hyvin vakaalla, rauhallisella ja analyyttisellä kuin räiskyvällä ja iloisella opetustyylillä on omat vankkumattomat ihailijansa. Mutta kuitenkin, jollain tapaa se palo puhumaansa ja opettamaansa asioihin pitää päivä päivältä aina uudestaan löytää, rakentaa ja jalostaa. Ehkä yksi opettajan työn hastavimmista puolista, mutta samalla antoisimmista. Kutsuisin asiaa "artisti-ulottuvuudeksi".

Johtaja

Vaikka oppija on lähtökohtaisesti motivoitunut roolissaan, hän on kuitenkin ammattikorkeakoulussa väliaikaisesti vieraileva asiakas. Opettajan roolina on taas asiantuntijuutensa rinnalla ottaa vastuuta oppimisympäristön, opetustilanteiden ja ohjaamisensa toteuttamisesta. Opettaja varmistaa esim. luokkaopetuksessa perustehtävässä pysymistä, rakentaa opiskeluun ja oppimiseen liittyviä prosesseja ja tapahtumia. Opettajan tulee johtajan ominaisuudessa ottaa myös kantaa ja olla esimerkkinä opiskelijoille sekä yksikö, pienryhmä, luokka ja koko opiskelijakunnan tasolla. Opettajan roolia johtajana harvoin käsitellään. Toisaalta asia kyllä aina välillä tirskuu julkisuuteen tuolta peruskoulumaailman puolelta, jossa kasvattajan on otettava haltuunsa johtajuus esim. niiden lasten kohdalla, joiden perheestä johtajuus kokonaan puuttuu tai on annettu alaikäisten murheeksi.

Valmentaja ja palautteen antaja

Nykyaikana opettajan tulisi osata antaa oppijan ja oppijoiden pelata niin kutsutusti omaa peliä, opiskella ja oppia. Oppimisen ja opiskelun tarkkaileminen, oikeiden kysymysten esittäminen, opiskelijoiden tekemisen peilaaminen ja hienovarainen ohjaaminen ovat opettajan työkalupakissa entistä tärkeimpiä välineitä. Tätä valmentamisen ulottuvuutta ovat mielestäni tuoneet esiin erityisesti projektioppimisen käsitteeseen liitetyt työskentelymallit sekä hyvällä alullaan oleva verkko-oppimisen ja opiskelun kulttuuri. Opettajaa palautteen antajana ulottuvuutta ei voi koskaan korostaa liikaa. Itse olen edelleen noviisi hienovaraisen ja kannustavan palautteen antamisessa, analyyttinen ote ja oikeuden asioiden havaitseminen on minulle kyllä helpompaa.

Motivaattori

Motivaattorina toimiminen on innostamisen henkilökohtaiseen ohjaukseen liittyvä ulottuvuus. Motivointi on opiskelijan uskon valamista henkilökohtaisen opiskelijaohjauksen roolista ja tehtävästä käsin. Tällaisia ohjaamiseen liittyviä tilanteita ovat ammattikorkeakoulussa mm. harjoittelupaikan valinta ja harjoittelun toteuttaminen, opiskelijan omien opiskelutapojen ja polkujen valinta sekä omien tulevaisuuden työtehtävien ja ammattitehtävien miettiminen. Usein on kyse myös opiskelijan oman toiminnan ja vahvuuksien kehittämisestä ja siinä auttamisessa. Tällöin motivaatiotehtävä ja haaste liittyvät vankasti nimenomaan valmentajan ulottuvuuteen.  

Asiantuntija ja asiantuntijuuden myyjä

Otan tämän ulottuvuuden vasta esiin tässä kohtaa, tarkoituksella. Eri alojen asiantuntijoita on maailmalla vaikka kuinka paljon, mutta asiantuntijuuden myyminen onkin jo eri juttu. Eli opettajan pitää hallita asiansa, siihen liittyvä uusia tieto ja osaaminen. Tämähän olisi jonkin verran yksinkertaisempaa, jos voisi unohtaa kaiken muun opettajan työn vaatimukset ja haasteet. Eli asiantuntijuus liittyy opettajuuteen nimenomaan myyntityön näkökulmasta. Opettajan tulee auttaa oppijaa näkemään opiskeltavan asian merkitys ja käytettävyys omassa ammatissaan ja työtehtävissä. Tässä suhteessa jotkut asiat ja oppisisällöt ovat helpommin myytävissä kuin toiset. Mitä vähemmän asiakkaan kokemusmaailmaan ja tunteisiin vetoavien asioiden kanssa ollaan tekemisissä, sitä tärkeämmäksi tulee asiantuntijan kohdalla tuo myyntitaito, opettajan osaamisen ulottuvuus.

Nopea oppija

Tänä päivänä uuden oppimisen nopeudesta puhutaan hyvin paljon. Jos jonkun, niin opettajan tulee olla erittäin nopea uuden omaksuja. Voin rehellisesti sanoa, että opettelen edelleen tehokkaampia uuden oppimisen ja omaksumisen strategioiden ja välineiden käyttöä. Ihmisen, turkulaisenkin, elämässä pitää olla monenlaista, hyvää unta ja ruokaa, liikuntaa, perhettä, penkkiurheilua, puutarhanhoitoa, jne. Työhön käytetty aika pitää olla kohtuuden ja kohtuullisuuden rajoissa, vaikka jokainen opettaja tietää, että oppiminen on jollain tapaa käynnissä koko ajan. Yhteiskuntatieteilijällä, joka kerta lehteä avatessaan. Joskus vähän rasittavaakin. Opettajan työn kannalta pitäisi oppia oikeita asioita, jotka hyödyttävät opiskelijaa. Tässäpä se yksi suurimmista haasteista ja opettajan työn "suolasta" onkin.

Hallinnoija

Opettajan työhön kuuluu hallinnointia ja toimistotöitä myös paljon. Suunnitelmia, paperia, muistioita, arviointia, arvosanojen kirjaamista, jne. Nämä tehtävät eivät ole sitä suurinta herkkua, mutta nekin on tehtävä. Itse olen päättänyt, että nämä asiat pitää saada rationalisoitua omassa työssäni niin hyvin kuin mahdollista, muuten tuo kaikki parempi tekeminen hukkuu ja se jos mikä syö ja söisi työmotivaatiota ja työssäjaksamista.

Opettajuuden ja ammattialansa kehittäjä

Opettajan työssä syntynyttä kokemusta ja tietoa tulee hyödyntää oman opettajan työnsä kehittämiseen. Miten opiskelijat oppivat, miten opiskelijoiden oppimismotivaatio ja tyyli muuttuu ja mitä mahdollisuuksia uudet välineet ja oppimisympäristöt antavat opiskelulle ja oppimiselle. Opettajalla on velvollisuus kehittää työvälinettään, opettajuutta.

Ammattikorkeakoulun opettajat toimivat eri alojen, työelämäkenttien ja ammattilaisten kanssa omasta alakohtaisesta substanssistaan lähtien. Jokainen ammattikorkeakoulun opettaja on paitsi opettaja, myös jonkin muun alan tai ammatin edustaja. 

Tämä lähtökohta on mielestäni ehkä yksi kaikkein suurimpia haasteita 2000-luvun ammattikorkeakoulun opettajan työssä. Ammatillinen opettaja  ei voi olla pelkkä pedagogi, ilman suhdetta koulutettavaan ammattiin ja työelämäkenttään. Opettaja ei voi myöskään sitoutua pelkästään työelämäkentän substanssiin ja osaamiseen, koska hänen keskeisin tehtävä on tuottaa tuloksellisesti ja kattavasti motivoitunutta ja ammatillista osaamista työelämään. Siinä on kuitenkin se opettajan perustehtävä.

Tutkijan-, kehittäjän- ja innovaatorin ulottuvuus?

Tiedän, että tästä kohtaa moni kaipaisi opettajan tutkijana-, kehittäjänä- ja innovaattori ulottuvuuden pohdintaa. Se kakku on kuitenkin tässä kohtaa liian iso ja tuore kakku purtavaksi. Onko opettajan työnkuvaan liittyvä tutkijan, kehittäjän ja innovaattorin ulottuvuus itse asiassa sellainen juttu, että sitä ei pidä käsitelläkään silloin kun halutaa eritellä opettajajuutta. 

En tiedä. Uskon kuitenkin, että palaan joskus vielä asiaan.