Työurani on liukumassa ensi vuonna ammattikorkeakoulun lehtorina loppuaan kohti. Olen elänyt elämäni parisuhteessa sairaanhoitajan kanssa. Tässä kesän aikana olenkin miettinyt korkeakouluopettajan työtä verrattuna esim. sairaalassa työskentelevän sairaanhoitajan työnkuvaan. Seuraavassa pohdin ja erittelen, millaisia eroja näiden ammattien työn todellisuudessa on.
Jokaisella korkeakoulun opettajalla on henkilökohtainen työsuunnitelma. Kukaan ei jaa samanlaista työsuunnitelmaa toisen opettajan kanssa. Emme jaa keskenämme yhteistä asiakaskokemusta. Meillä kaikilla on erilainen suhde asiakkaisiin. Teemme heidän kanssaan erilaisia asioita. Vuonna 2025 opettaja saattaa tehdä yhteistyötä kollegan kanssa kurssikohtaisesti, mutta riippuen hyvin monista asioista, kollega saattaa vaihtua jo seuraavan lukukauden aikana. Työtä tehdään yhä useammin virtuaalisesti ei fyysisellä toimipisteellä. Opettajalla on hyvin paljon verkko-opetusta ja verkkoneuvotteluita. Opettaja suunnittelee, toteuttaa ja arvioi työtään suunnitelmallisesti päivittäin, viikoittain, kuukausittain ja vuosittain etukäteen. Opettajan työ on projekti- ja yrittäjäluonteista, ei töihin tai työpaikalle menemistä ja siellä vastaan tulevia tehtäviin reagoiminen. Opettaja työn ydin on opetuksen suunnittelu, toteutus ja arviointi. Se koostuu kuuntelemista, puhumista, kirjoittamista, lukemista ja ajattelemista. Opettajan työhön ei kuulu asiakkaaseen koskemista ja hänen puolestaan tekemistä. Opettajan työ ei ala tai lopu työpaikalla. Vuonna 2025 opettajalla ei ole roolivaatetusta. Jokainen opettaja on vaatetukseltaan ja olemukseltaan yksilöllinen. Vaikka opettajakin työskentelee vielä paljon koulussa, koulu fyysisenä toimintaympäristönä menettää koko ajan merkitystään. Koulu on vuonna 2025 entistä enemmän henkinen ja digitaalinen tila. Kaikki opiskelijat eivät käy koskaan koulun fyysisissä tiloissa.
Sairaalan sairaanhoitajan työssä oleellinen elementti on sairaala. Sairaala on fyysinen laitos, jossa sairaanhoitajan asiakkaat ovat hoidossa lyhyen ajan. Sairaanhoitaja menee työhön ja työpaikalle tekemään sairaanhoitajan työtä. Sairaanhoitajan työtehtäviä ei voi hoitaa kotoa käsin ennakkoon tehtävän työsuunnitelman mukaisesti. Sairaanhoitajan työ on reaktiivista, reagoidaan asiakkaan päiväkohtaisiin hoidon tarpeisiin. Ne voivat muuttua hetkessä.
Useampi hoitaja tekee samoja asioita potilaan tarpeista riippuen: ensimmäinen aamuvuorossa, toinen iltavuorossa ja kolmas yövuorossa. Sairaanhoitajan työ riippuu potilaasta. Se on eriyisesti kirurgisella osastolla lääkärin ja lääketieteen työtä palvelevaa tukitoimintaa. Sairaanhoitajan työ ei ole yrittäjämäistä. Sairaalassa olevan potilaan hoito ei ole myöskään projekti. Sairaanhoitajan perustyönä on koskea potilasta ja tehdä hoitotoimenpiteitä. Sairaanhoitajan työhön ei kuulu päivittäinen uuden oppiminen ja tiedon hakeminen. Sairaanhoitajan työ alkaa kun hän laittaa roolivaatteensa päälle sairaalan pukukopilla ja se loppuu kun hän ottaa roolivaatteensa pois päältä pukukopilla. Sairaala on pääsääntöisesti fyysinen tila, joka toimii aina potilaan ympärivuorokautisena ”asuinympäristönä”, ennalta suunnitellun tai tarpeellisen ajan.
Työ muovaa tekijäänsä. Edellinen on varmasti vain oma tulkintani ja pohdintani kahdesta ammatista ja niiden eroista. Omasta näkökulmasta voin nähdä sairaanhoitajan työtä vinoutuneestikin. Varmasti molempia tötä voisi pohtia moniulotteisemmin ja syvemminkin.
Jos työntekijä tekee 40 vuotta päivittäin, viikoittain, kuukausittain ja vuosittain oman työnkuvansa mukaista työtä, se myös muokkaa ihmistä johonkin suuntaan. Mietin, millaista olisi elää sairaanhoitaja sairaanhoitaja -avioliitossa? Entä opettaja opettaja -avioliitossa? Minulla on ainoastaan kokemusta opettaja ja sairaanhoitaja avioliitosta. Siksi pohdinkin, miksi minä olen juuri minä ja hän on hän. Miten paljon työ on muokannut ihmistä? Mitä, jos kaikki olisi mennyt työurallamme jotenkin toisin?