Juha Knuuttila

Select Language

Hae tästä blogista

25.7.2017

Hei kaikki te hyvät somen tyypit

Kopioin tämän Facebook-kirjoitukseni heinäkuulta 2017 myös tänne omaan blogiini. Näin kuka tahansa voi ymmärtää mitä kaveruus ja ystävyys minulle merkitsee, perinteisessä ja digitaalisessa maailmassa.

Julkinen postaus (saa myös jakaa)

HEI KAIKKI TE HYVÄT SOMEN TYYPIT

Some words in finnish about my personal "privacy and friend policy" in facebook)

My life is my life. And that is my life.

Käytän paljon tietotekniikkaa ja sosiaalista mediaa. Facebook on niistä minulle henkilökohtaisin, arkeen ja yksityiseen elämään menevin. Saan joskus kaveripyyntöjä menneisyyteen ja työelämääni liittyviltä hyviltä tyypeiltä vilpittömissä tarkoituksissa. Otan pyynnön joka kerta luottamuksen osoituksena. Siksi haluan tuoda esiin muutaman asia.

Vaikka teen Facebookin kautta yhteistyötä mm. omien Turun AMK opiskelijoiden kanssa, kaverilistastani ei heitä löydy. Meillä on asymmetrinen suhde, minulle on esim. arviointivaltaa heidän tekemisiinsä ja suorituksiinsa. Vaalin objektiviteettiäni ja riippumattomuuttani.Joskus on tällainen linkitys kahden ihmisenvälillä jäänyt syntymättä edellä mainitusta syystä. Meiltä valmistuneita ammattilaisia kaveripiiristäni löytyy kyllä, paljonkin.

Kaverilistaltani ei löydy ainakaan vielä alle 18 vuotiaita tai kaverieni alaikäisiä tai täysikäisiä lapsia. Olen vaan jotenkin intuitiivisesti tähän päätynyt. Mm. joskus vaan aikuisten jutut on aikuisten juttuja. Kaverienkin lapset saavat rauhassa muodostaa satunnaista some uutisvirtaa eheämmän kuva minusta online-maailmassa.

Satunnaiset työelämätuttavuudet, ilman itseni tunnistamaa yhteistä tarinaa on minulle se vaikea juttu. Missä kulkee se raja, että päästän ihmisen iholleni? Onko meillä kuitenkin tarina, mitä en tunnista? Tää on se vaikea juttu mitä te jokainen nyt myös siellä langan päässä mietitte!!

Kynnykseni ei ole tässäkään kovin korkea, jo yhteiset sukujuuret ja tuttavuudet voivat johtaa linkittymiseemme, globaalistikin 😊

Kuitenkin niin ihmisrakas olen, että tunnistamaani ihmiseen linkittymättä jättäminen ekan kaveripyynnön kohdalla tuntuu jotenkin pahalta. Olen sen verran pelkuri, etten tätä pysty suoraan nyt vielä heinäkuussa 2017 sanomaan ja perustelemaan.

Yhteinen tarina ei paljoa vaadi, mutta sitä pitää yhdessä tehdä virtuaalisesti tai turuilla ja toreilla.

Joskus olen itse palannut tutun puoleen omalla kaveripyynnölläni. Olen myös muutamia linkityksiä facenbookissa katkaissut, koska orastavaa tarinaa ( esim. en tapaakaan, en näen koskaan mitään julkaistua Facebookissa tai keskinäiset reagoinnit puuttuu).

Nyt tämän postaukseni jälkeen minun on helpompi jättää eräs kaveripyyntö hyväksymättä, luottaen siihen, että jos yhteinen tarinamme edes hitusen etenee, in real life, twitterissä, instagramissa tai muualla, maybe ...

My life is my life. And that is my real life in facebook too.