L E H T O R I > T Y Ö V A P A A L L A : PERJANTAINA 15.10
Translate this blog into your own language. Choose your native language from the google translate menu above.

2.10.2021

Keskiluokan kissanpäivät alkaa olla lopullisesti ohi

Kuulun itsekin keskiluokkaan. Opettaja, olen maisteri, siisteissä sisätöissä, pääasiassa tietokoneen kimpussa ja vakituinen työpaikka. Omakotitalo, auto ja asiat ainakin toistaiseksi ihan kohdallaan.

Olen saanut "mennä töihin" säännöllisesti noin 40 vuotta. 10 viimeistä vuotta olen ihan oikeasti myös tehnyt niitä. Kiitos prosesseja virtaviivaistaneen ja kovan työnjohtajan otteen minusta ottaneen tietotekniikan ja digitalisaation.

Korona-aikana monelta loppui työt kokonaan: taiteilijat ja baarin pitäjät. Sairaanhoitajien ja bussinkuljettajien piti tehdä työt entiseen malliin. Keskiluokka vetäytyi etäkonttoreihin, mistä työn jatkaminen entiseen malliin jatkui. Vai jatkuiko.

Kaksi vuotta on kuultu valitusta asioista jotka olivat läsnä jo konttorilla. Kiire. Huono ergonomia. Yhteisöllisyyden puute. Iso osa teki palkatonta ylityötä "konttoristinakin". Ei siis mitään uuttaa.

Mutta mikä oli keskiluokalle uutta. Puurtaminen, ilman ylimääräisiä satunnaisia kohtaamisia (ylimääräisiä epämääräisiä taukohetkiä "had to do"-töistä. Työ- ja kokousmatkat Brysseliin, Helsinkiin, Saariselälle tai ihan Kiinaan ja Intiaankin saakka olivat ja suurelta osalta ovat jatkossakin mennettyä elämää. Kuka kaipaa lentokenttä-taksia, hotelleita ja tapaamisiin ehtimisen vaivaa. Vai oliko kaikki tämä "ajan ja rahan kallis" ollut keskiluokan omaa aikaa, joka nyt on ulosmitattu. "Älä mene töihin, vaan tee ne".

Tämä ei ole mikään analyysi keskiluokan kissanpäivien ja työn murroksesta. Mutta keskiluokan, lähivuosina eläkkeelle jäävänä, edustajana suuntaus on kovin selvä. Digitalisaatio on iskenyt keskiluokan työn arkeen kovalla kädellä. Akateeminen vapaus jäi vain muistoksi vanhalle professorille, mutta niin myös opettajan "luokan kanssa hengailu" kuten yksi esimiehistäni lausui 2000-luvun vaihteessa varsinais-suomalaista väliaikaista ammattikorkeakoulua tehdessämme.

Keskiluokan kissanpäivät on meillä hyvinvointivaltion kukoistusaikaan varttuneilla ja pian eläköityvällä korkeakoulutetulla kuusikymppisten sukupolvella ohi. Nyt koulunpenkiltä valmistuvat, kolme-, neljä- ja viisikymppiset ovat uusien haasteiden edessä. Kysymyksiä on monia. Millainen on keskiluokan yhteiskunnallinen arvostus ja palkkaus vuonna 2030? Kuka tekee esim. näitä opettajan töitä silloin? Mikä on yrittäjyyden asema keskiluokan työssä vuonna 2030?

Älä mene töihin. Tee ne.

Ken elää, se näkee.