Juha Knuuttila

Select Language

Hae tästä blogista

30.10.2010

Opiskelijan kiire - yksilön ja yhteisön puristuksessa

Nykypäivän kiire johtuu sekä itsestä että yhteisöstä. Se mitä yhteisönä esim. koulutusorganisaatio voi kiireen hallinnalle tehdä, kommentoin tämän tekstin lopussa.

Kaikilla opiskelijoilla ei ole kiire. Osa opiskelijoista istuu rauhallisesti koulussa, he näyttävät keskittymiskykyisiltä, he näyttävät haluavansa oppia, he näyttävät valmistautuvan etukäteen lähiopetukseen. Ohjauskeskustelussa heillä ei ole päällimmäisenä kiire, vaan oman tulevaisuutensa pohtiminen. Usein tälläinen opiskelija on aloittanut opiskelunsa sellaiseen aikaan, ettei mitään erityistä selviytymissuunnitelmaa ole tarvinnut laatia.Tälläinen on usein esim. nuori ylioppilasopiskelija. Ylioppilas myös valmistuu ajallaan.

Toisilla on jatkuva, hallitsematon kiire, jonka selättäminen vaatii kunnon selviytymissuunnitelmaa. Opiskelijalla saattaa olla lapsia, suuret asuntovelat, aikaisempi tutkinto (jonka työtehtäviä hän tekee viikoittain), menestyksellinen ura harrasteen piirissä, elämänkriisi tai jokin muu elämänhallintaan haasteita tuova asia. Osa tästä ryhmästä tekee selviytymissuunnitelman: lopettaa koulutuksen, vähentää tai lopettaa viikoittaisen tai lukukausittaisen työnteon, jakaa vuorokautensa ja ajankäyttönsä kalenterintarkasti erilasten tehtävien välillä. Myös tämä ryhmä valmistuu ajallaan.

Sitten on se toinen, kaikista näkökulmista haastava porukka. Selviytymissuunnitelmaa ei olekaan laadittu tai se on "toivotaan ja uskotaan tasoa". Mopo on koko ajan tai aika ajoin karkaamassa käsistä. "Mikä luokka, mikä jakso, mikä tehtävä ja mikä totsu?" Tämä opiskelija ei pysty asemoimaan itseään mm. tiimityössä selkeän vastuunottajan rooliin, koska vastuunotto ja oman opiskelun hallinta on vaakalaudalla ja monesti jopa kateissa. Tämä opiskelija tarvitsisi erityistä tuutorin tukea tilanteessaan? Huomataanko häntä? Karkaako hän tuutorinkin käsistä? Tämä opiskelija valmistuu usein hyvin pitkän ajan päästä muun ryhmän valmistumisesta, osa eroaa kaoottisessa tilanteessaan aivan loppumetreilläkin tai ei saa lisäajallakaan mitään aikaiseksi. Osasta jopa ei kukaan oikein tiedä yhtään mitään. Koulutusjärjestelmä ja opetus häviää. pettynyt opiskelija häviää ja hakujonossa rannalle jäänyt häviää.

Koulutusjärjestelmällä ja opetuksen toteutuksen suunnittelulla on kuitenkin omalta osaltaan keskeinen ja tärkeä rooli selviytymissuunnitelmaa tarvitsemisen tukena. Hyvän ohjausjärjestelmän lisäksi tarvitaan organisaatiolta ja opettajilta hyvää töiden organisointia, selkeyttä oppimiselle asetetuissa vaatimuksissa ja tavoitteissa, oikeita mitoituksia ja resurssien varauksia esim. tehtävistä selviämiseksi.

Eli selviytymissuuunnitelman tekemisessä oman osuutensa tulee tehdä sekä yksilö ja yhteisö. Yhteisöä tässä asiassa edustavat opiskelijakunta sekä opettajakunta, sekä yhdessä että erikseen. On hienoa nähdä opiskelijoiden aktiivisuutta koulutusjärjestelyiden haasteiden havainnoinnissa, analysoinnissa ja palautteen antamisessa. Mutta kuten jo kirjoituksen alussakin pohdin, peiliin katsominen on kuitenkin nk. loppupeleissä tosi tärkeä juttu.

Myös opettajakunnan on otettava lusikkaa kauniiseen käteen. Miten voimme kehittää opiskelija yksilöllistä ohjausta? Miten voimme kehittää opetuksen organisoimista ja kuormittavuuden arviointi, kuitenkaan sortumatta opetuksen, oppimisen  tai opintopisteiden polkumyyntiin työelämän ja yksilöllisten vaateiden puristuksessa.

Olisipa hienoa kuulla kollega ja opiskelijanäkökulmaa kommentointia tästä asiasta ja näkökulmasta. Ja ihan omalla nimellä sanottuna, niin kuin itsekin tässä kirjoitan.

6 kommenttia:

Dragonprinces kirjoitti...

Tästä kiireen opiskelija-analyysistä puuttuu yksi ryhmä. Tällä opiskelijaryhmällä on aina kiire. He nauttivat elämästä. Sisukkaasti tekevät aamusta iltaan opiskelutehtäviä suunnitelmiensa mukaisesti, tekevät töitä ja viettävät aikaa erilaisten harrasteiden parissa.
Heillä yleensä ottaen on ajatuksena, että he haluavat saavuttaa jotain ainutlaatuista elämässään. Haluavat uurastuksen jäljen näkyvän jälkisukupolvien hyvinvoinnissa.
Tämä ryhmä kuitenkin pitävät huolta, ettei kiireestä seuraa pitkäaikaista stressiä. Jos stressi tulee pitkäaikseksi se voi johtaa erilaisiin seurauksiin tai pahimmassa tapauksessa aiheuttaa sydänpysähdyksen.
Tämä ryhmä on kehittäjä ja johtaja-aineista. He tarkkaan suunnittelevat oman opiskelijapolkunsa ja osaavat tehdä niihin tarpeen mukaan muutoksia. Tämä vaatii heiltä rohkeutta, sisua ja aitoa halua sitouta omaan päämäärään saavuttamiseen. Tämä ryhmä valmistuu yleensä ajoissa. Joskus jos he haluavat saavuttaa jotain tiettyä unelmaa. Ei silloin heitä hetkauta vaikka hieman myöhässä valmistautuisivat. Elisabeth

Juha K kirjoitti...

Joo-o. Jaa-a. Kyllä just tää ryhmä varmastikin puuttui. Näiden opiskelijoiden kanssa ohjaukselliset haasteet ovat toisenlaisia.

Korkea motivaatio, rohkeus ja uskallus on paitsi persoonallisuuteen liittyvä, myös onnistumisen kokemuksien kautta syntyvä taitolaji. Uskoakseni tähän asiaan voidaan vaikuttaa henkilökohtaisen ohjaustakin tehokkaammin saamalla kokemusta ja oppimalla toimimaan erilaisten ihmisten ja ammattilaisten kanssa esim. projektioppimisympäristöissä.

Jospa aivan jokainen opiskelija pääsisi opiskeluaikanaan edes yhden askeleen tuohon Elisabethin kuvaamaan suuntaan, voisimme opettajina olla tyytyväisiä.

juha kirjoitti...

Sain kirjeen opiskelijalta, joka herkisti kyllä kokeneenkin opettajan mielen. Kirje oli kirjoitettu tentin jälkeen ja siinä käsiteltiin tätä kiireen teemaa. Herkistyin varmaankin kahdesta syystä. Ekaksi, ihan oikeasti joku lukee tätäkin kirjoitusta ja ihan oikeesti se kolahtaa. Toiseksi, asia on kirjoittajalle läheinen ja hän osoittaa kaikin puolin omaa sitoutumistaan omasta kiireestään ja stressitekijöistään huolimatta opiskeluunsa.

Keskeisin juttu mikä kirjeessä tulee esiin, on meidän ammattikorkeakoulumaailmamme jatkuvasti lisääntynyt sähköinen tiedon ja prosessien hallinta - näissä asioissa tuppaa "putoamaan kärryiltä". Huoli on kovin yhteinen sekä muiden kanssaopiskelijoiden että myös opettajakunnan keskuudessa.

Viimeisen parin vuoden aikana esim. Turun ammattikorkeakoulussa on tietojärjestelmiä uusittu tai uusia otettu käyttöön kiihtyvään vauhtiin sekä omista että myös sosionomi (AMK) puolella Turun sosiaali- ja terveystoimenkin lähtökohdista. Jo tutkimuksistakin tiedetään, että järjestelmien käyttöönottoprojektien koulutukset jäävät usein järjestelmämääritysten, -kehittämisen, hankinnan ja tuotantokäyttöönoton jalkoihin. Näissä asioissa ikävä kyllä opettajatuutoritkin ovat opiskelijatuessaan helisemässä, kun heillä on samaan aikaan vielä tullut opetuksen tukitietojärjestelmien opettelua. Tiedän, että myös opettajakunnassa on samanlaisia tunteita kun kyseisellä opiskelijalla.

Uuden tietotekniikan käyttöönotto ja hyödyntäminen koulutuksessa ja työelämässä on yksi suurimpia tuloksellisuususkon kappaleita (myös sosiaalityössä ja sosiaalipalvelutyössä), mutta samalla myös oman työn hallinnan haaste. Lisäksi nykyaikana sähköinen toimintatapa otetaan niin itsestään selvyytenä, ettei vaihtoehtoisia malleja paljon kehitetä tai tyrkytetä. Niitäkin pitäisi olla, ainakin niissä kohtaa ja palveluissa kun se on mahdollista. Uskoakseni osa kansalaisista ja työntekijöistäkin olisi valmis maksamaankin, rahalla tai runsaammalla aikauhrauksella.

Toivon, että kaikesta huolimatta opettajakunta pystyisi tukemaan ja järjestämään tukipalvelua mm. tietojärjestelmäkoulutuksina uusien järjestelmien pääkäyttäjiltä. Myös opiskelijoiden tulisi organisoidusti antaa ja kertoa täsmäpalautteena opettajille ja esimiehille erityisistä koulutustarpeista. Näin asioihin ja osaamishuoliin olisi pakko pysähtyä kiireisien koulutuksen järjestäjien toimesta.

Juha kirjoitti...

Tuossa kahdessa vuodessa näyttää muuten kiire iskenyt mitä suuremmassa määrin myös noihin alkuperäistekstissäni mainittuihin ylioppilaisiinkin Näin se maailma muuttuu.

Anonyymi kirjoitti...

Uskon kuuluvani tuohon perhettyneeseen ryhmään, joskaan en tunnusta hallitsematonta kiirettä. Asiat kyllä kykenee tekemään, kun on halua ja arvottaa tekemiset oikeisiin mittasuhteisiin. Ilmaiseksi ei tosin saa mitään. Herätyskello viikonloppuisin ennen muun perheen heräämistä on auttanut tenttiin lukemisessa, television katselu on jäänyt vähemmälle, eikä tuota harrastustoimintaa perheellisellä niin hirveästi ole.

Meneillään oleva A4 on esimerkki tietotekniikan mahdollisuuksista opintokokonaisuuden hahmottamiseksi. Suuntaavien opintojen vaihe hahmottui paperilla, johon oli kirjattu kaikki siihen liittyvät kurssit tunnuksineen ja vastuuopettajineen. Tämä kevät olisi myös helppo purkittaa jatkossa yhdelle paperilla tai tiedostolle. Juhan ja Lauran käyttämät näkymät optimassa antaisivat mahdollisuuden yhdelle yhteiselle kokonaisuudelle. A4 osion alla olisi ensin yksi yhteinen sivu, jossa olisi olisi listattuna kaikki kevään kurssit tunnuksineen, opettajineen jne. Tarkempi selvitys aiheesta löytyisi oman palkin alta ja siellä pitäisi olla eri vaihtoehdot kurssin suorittamiseen aikatauluineen, linkkeineen totsuihin jne. Kokonaisuus olisi helpompi hahmottaa. Lisäksi se antaisi viestiä opettajien yhteisestä tavasta toimia ja silti jokaiselle jäisi mahdollisuus omaankin tapaan opettaa. Tekniikka on jo olemassa.

Jakso pitäisi pyrkiä aloittamaan hyvin valmistautuneiden ja motivoituneiden opiskelijoiden kanssa. Se antaisi mahdollisuuden tarttua heti itse asiaan. Nyt alku meni säätämiseen. Vieläkään en tiedä kaikkea mitä kevät tuo tullessaan.

Jari Kuisma

Juha kirjoitti...

A) S10 ja K11 erilaiset opintojaksokoodit ja ositukset tuovat varmasti tuota päänvaivaa. B) SoleOPSin oman vuosikurssin lukusuunnitelmassa ja oman vuosikurssin koodilla varustetuista toteutussuunnitelmista löytyy tieto ja ajoitukset mitä tuleman pitää. C)Teoriaopintojen tekeminen verkko-opintoina vie tietystikin mahdollisuuden kysyä kasvokkain lisäohjeita asioihin, mutta tarpeen mukaan rohkeasti yhteyksiä muilla keinoin asioiden selkiyttämiseksi. / Juha